Tiedättekö mitä. Kyllä elämä osaa olla välillä epäreilu.
Tällä hetkellä minun pitäisi keskittyä koulujuttuihin, ruotsin opiskeluun ja yli 20 sivun raporttiin. Ajatukset haahuilevat kuitenkin aamuisessa ortopedin tapaamisessa. Leikattu polveni on nyt muutaman viikon aikana tuottanut ongelmia niin itselleni kuin kihlatulleni, joka joutuu (halusi tai ei) kuuntelemaan valitustani.
Polvi on kuntoutunut todella hyvin. Jalat alkavat olemaan saman kokoisia ja saman vahvuisia, hermotus alkaa olemaan kunnossa. Tunnen jopa kun polveani kosketaan, ennen se tuntui vain pumpulilta. Jotta kuntoutus ei olisi liian helppoa, lumpion alapuolelta on alkanut pistämään ikävästi. Kävellessä pistää, mutta juostessa ei.
Tänään vihdoin pääsin tapaamaan ortopediani, purkamaan sydämeni hänelle ja pelolla kuulemaan tuomiota. Kahden viikon tulehduskipulääkkeet, jos vaiva ei poistu saattaa leikkaussali kutsua nimeäni. Mikään ei polvessa ole rikki, mutta ensimmäisen leikkauksen tehneen lääkärin korjausmetodit ovat hieman kyseenalaisia. Hän oli asentanut kierukkani molempiin päihin kiristysnauhat, ilman syytä (ainakin siltä näyttää). Nyt tuo kierukka on luultavammin liian kieränä, joka on tuon vaivan syypää. Pieni homma, mutta henkinen kantti itsestäni on valmis katoamaan peiton alle loppu viikoksi.
Tässä on nyt muutaman ihmisen kanssa asiasta puhuttu. Ei tunnu reilulta. Ei sitten millään tasolla. Miksi minä? Miksi nyt? Mitä hittoa! Tiedän, elämäni ei lopu tähän ja huomenna olen varmasti paremmalla päällä. Näistä kuopista pääsee aina ylös, ihan aina. Miksi sitten kirjoitan tätä? Jotta näette todellisuuden. Ei täällä tanssita ruusuilla, mutta jaksetaan silti jatkaa ja yrittää hymyillä.
![]() |
Kummasti jaksoi hymyilyttää vielä leikkauksen jälkeisenä yönä. |
Koska polvi ei ole rikki, jatkan treenaamista. Vahvistan, venytän, huollan, rääkkään. Jatkan polven kanssa taistelua viimeiseen pisaraan. Jänniä aikoja seuraavat kaksi viikkoa. Toivottavasti lääkkeet, hieronta, treenaus ja mukaan kuvioihin tullut aerobinen auttavat. Pitäkää peukut korkealla pystyssä ettei pahin ajatus tule toteen.
Nauttikaa onnellisista päivistänne. Arvostakaa pieniä asioita. Olkaa kiitollisia terveydestänne. Elämänne onnellisuus on omissa käsissänne. Itselläni on henkisesti että fyysisesti kova jalkatreeni takana. Minä yritän pitää ajatukseni rakkaassa kihlatussani, maailman parhaissa ystävissäni sekä perheessäni. He ovat tällä hetkellä se voimavara, joka pitää minut järjissäni.
xxo,
Janina
Kuvat googlesta.