Aihearkisto: kuulumisia

Epäreilu elämä.

Tiedättekö mitä. Kyllä elämä osaa olla välillä epäreilu.

Tällä hetkellä minun pitäisi keskittyä koulujuttuihin, ruotsin opiskeluun ja yli 20 sivun raporttiin. Ajatukset haahuilevat kuitenkin aamuisessa ortopedin tapaamisessa. Leikattu polveni on nyt muutaman viikon aikana tuottanut ongelmia niin itselleni kuin kihlatulleni, joka joutuu (halusi tai ei) kuuntelemaan valitustani.

Polvi on kuntoutunut todella hyvin. Jalat alkavat olemaan saman kokoisia ja saman vahvuisia, hermotus alkaa olemaan kunnossa. Tunnen jopa kun polveani kosketaan, ennen se tuntui vain pumpulilta. Jotta kuntoutus ei olisi liian helppoa, lumpion alapuolelta on alkanut pistämään ikävästi. Kävellessä pistää, mutta juostessa ei.

Tänään vihdoin pääsin tapaamaan ortopediani, purkamaan sydämeni hänelle ja pelolla kuulemaan tuomiota. Kahden viikon tulehduskipulääkkeet, jos vaiva ei poistu saattaa leikkaussali kutsua nimeäni. Mikään ei polvessa ole rikki, mutta ensimmäisen leikkauksen tehneen lääkärin korjausmetodit ovat hieman kyseenalaisia. Hän oli asentanut kierukkani molempiin päihin kiristysnauhat, ilman syytä (ainakin siltä näyttää). Nyt tuo kierukka on luultavammin liian kieränä, joka on tuon vaivan syypää. Pieni homma, mutta henkinen kantti itsestäni on valmis katoamaan peiton alle loppu viikoksi.

Tässä on nyt muutaman ihmisen kanssa asiasta puhuttu. Ei tunnu reilulta. Ei sitten millään tasolla. Miksi minä? Miksi nyt? Mitä hittoa! Tiedän, elämäni ei lopu tähän ja huomenna olen varmasti paremmalla päällä. Näistä kuopista pääsee aina ylös, ihan aina. Miksi sitten kirjoitan tätä? Jotta näette todellisuuden. Ei täällä tanssita ruusuilla, mutta jaksetaan silti jatkaa ja yrittää hymyillä.

Kummasti jaksoi hymyilyttää vielä leikkauksen jälkeisenä yönä. 

Koska polvi ei ole rikki, jatkan treenaamista. Vahvistan, venytän, huollan, rääkkään. Jatkan polven kanssa taistelua viimeiseen pisaraan. Jänniä aikoja seuraavat kaksi viikkoa. Toivottavasti lääkkeet, hieronta, treenaus ja mukaan kuvioihin tullut aerobinen auttavat. Pitäkää peukut korkealla pystyssä ettei pahin ajatus tule toteen.

Nauttikaa onnellisista päivistänne. Arvostakaa pieniä asioita. Olkaa kiitollisia terveydestänne. Elämänne onnellisuus on omissa käsissänne. Itselläni on henkisesti että fyysisesti kova jalkatreeni takana. Minä yritän pitää ajatukseni rakkaassa kihlatussani, maailman parhaissa ystävissäni sekä perheessäni. He ovat tällä hetkellä se voimavara, joka pitää minut järjissäni.

xxo,
Janina

Kuvat googlesta.

Stressiä ja kiirettä

Puolitoista viikkoa on mennyt kuin siivillä, kaikki päivät tuntuvat yhdeltä putkelta – ilman taukoja. Kotona on käyty nukkumassa ja jatkettu kahta kovempaa. Nautin kiireestä, mutta koulun ryhmä- & muut kotona tehtävät koulutyöt ovat tuottaneet paljon stressiä. 

Viime viikko oli onneksi treenien puolesta kevyt viikko eli tarkoituksena oli keskittyä lihashuoltoon venyttelemällä, hieronnoilla sekä kevyillä aerobisilla. Veikkauksia kuinka paljon kerkesin paneutumaan näihin? Kurja myöntää, mutten juurikaan. Muutaman hetken kerkesin makaamaan piikkimatolla rentoutuen sekä lauantaina 20 minuutin juoksulla. Hirveästi ei lepoa tullut – ainakaan mielelle. 
Kevyen viikon aluksi sain valmentajalta uuden treeniohjelman, joka onkin melkoisen erilainen kuin aikaisempi. Painotus on nyt yläkropassa, johon tavoitteena on saada paljon jerkkua ja lihaksiin pyöreyttä. Ohjelma on jaettu neljän viikon sykleihin; kolme kovaa viikkoa joiden lopuksi volyymiviikko. Neljä salitreeniä viikossa, kahden treenin perään 20 minuuttia aerobista. 
Menneenä lauantaina treffasin yhden Fitfarmin PT:n, jonka kanssa olenkin kaikki treenini tehnyt. Olen tietoisesti treenannut vain hänen kanssaan, koska yhteistyö sujuu todella hyvin. Jokaisessa treenissä tsempataan kovempaan suoritukseen, joka on tuonut myös yksin treenaukseen uusia tasoja. Kuvittelenkin nykyään Jounin ”pikku-piruna” olkapäälleni istumaan ja kannustamaan. Nyt kävimme vain uuden ohjelmani läpi ja juttelimme mitä minulle nyt kuuluu? miten on mennyt ja mikä fiilis edistyksestä? On huikeaa saada tehdä töitä välittävien ihmisten kanssa. Jouni on myös fysioterapeutti, joten sain vinkkejä niin polven kuin naksuvien olkapäideni kanssa. 
Törmäsin sattumalta myös valmentajaani lauantaina. Vaihdettiin kuulumiset ja päätettiin, että uutta treeniohjelmaa tuetaan hieman fiksatulla ruokavaliolla. Sitä en ole vielä saanut, mutta sovittiin että ainakin hiilarit tulevat lisääntymään. Jänniä aikoja, mutta muutos on hyvästä! Olen ollut todella tyytyväinen valmentajaani. Asia kuin asia, vastaus tulee ja tehdään fiksailuja omien mieltymysteni mukaan. Tavoitteita kohti mennään todella kovaa, miettikää – jos kaikki menee nappiin olen vuoden päästä aloittelemassa omaa kisadiettiäni! 
Aivan kuin stressiä ei olisi jo riittävästi, muutama viikko sitten leikattu polveni alkoi vihoittelemaan. Liekö kylmässä säässä vai missä syy. Pelon kyyneleitä on vieräytetty, ortopedille on varattu aika ja sormet on ristitty. Ihan kuin en olisi tarpeeksi saanut kärsiä tuosta polvesta. Pitäkää peukut pystyssä! 
Kaksi viikkoa on vielä tsempattava ennenkuin on aikaa levätä. Ensi viikko on ensimmäinen koeviikko, jonka jälkeen meillä on viikon loma ennen seuraavan jakson alkamista. Voitte vain arvata mitä tuo viikko pitää sisällään.. Bloggausta, treenausta, kehon sekä mielen huoltoa, reissu Joensuuhun, nukkumista, hieman töitä, nauttimista, ystäviä sekä photoshoot! Onhan tuossakin jo tekemistä, mutta melkein ilman aikatauluja!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Meitsi paneutuu nyt kouluhommiin, joita olisi pitänyt olla jo tekemässä. 
xxo,
Janina

STADIUM KAMPPI AVAA

Ihanaa iltaa lukijat !

Täällä on elämänsä korkeimmalla pilvellä kelluva mimmi. Tämä päivä ja ilta ovat osoittaneet sen, että tunnelin päässä on aina valoa. En ole ollut täydellisen tyytyväinen työpaikkoihini vähään aikaan. Ei niin, että niissä olisi hirmuisesti vikaa mutta jotain on tuntunut uupuvan. Nyt olen elämäni kukkuloilla sillä olen selkeästi löytänyt sen puuttuvan palasen; oman kiinnostuksen kohteeni ja yrityksen, jonka puolesta olen valmis tekemään enemmänkin töitä. Tärkeimpänä kuitenkin, olen päässyt osaksi suurperhettä, Stadiumia.

Olen siis osa huomenna avattavan Stadium Kampin tiimiä. Tiimiä, jonka tapasin tänään ensimmäistä kertaa kokonaisena. Upeita, samanhenkisiä ihmisiä kuin minäkin. Avoimia, lörppäsuita ja hiukan hulluja. Näistä on meidän tiimi tehty. Tänään kävimme läpi myymälämme säännöt, hieman tavoitteita tulevaa loppuvuotta varten ja tutustuimme toisiimme. Henkilökuntakokouksemme pidettiin hotelli Marskissa, josta palasimme myymälään loppusilauksia varten.

”Loppusilaukset” olivatkin vain kangastusta. Sillä meitä varten oli myymälään kerääntynyt joukko tärkeitä ihmisiä. Stadiumin omistaja/perustaja, alue-/myymälä-/maapäälliköitä, johtokuntaa ja muutamia muita myymälän avauksessa mukana olevia henkilöitä. He olivat muodostaneet myymälän sisäänkäynnille ihmiskujan, joka taputti ja hurrasi meille! High fiveja heitettiin puolelta toiselle ja itse kapsahdin myös kaverini kaulaan. Tunnelataus tuossa hetkessä oli käsin kosketeltavissa. Itse elän todella paljon tunteiden kautta ja olin melkoisen liikuttunut.

Yläkerrassa meitä odotti 70 hengen ruokapöytä – keskellä valmista myymälää! Siellä treenikenkien ja urheiluvaatteiden välissä nautimme yhtä parhaimmasta syömästäni catering-tarjoilusta. Kohotimme maljaa upeille saavutuksille, kuulimme perustajan kommentteja ja valmistauduimme huomista ikimuistoista avausta varten!

En usko, että pystyn tällä hetkellä tästä innostuksestani kuvailemaan omaa fiilistäni. Olen sanaton ja onnellinen. Odotan huomista kuin kuuta nousevaa. Starttaan vuoroni klo 07 ja myymälä avataan klo 08. Luvassa on käsittämätön määrä ihmisiä, käsittämättömiä tarjouksia – kirjaimellisesti ja käsittämätön yhteenkuuluvuuden tunne.

Huomenna se siis tapahtuu! Tämän syksyn (ellei jopa vuoden) SUURIN AVAUS! Kampissa pamahtaa ja kunnolla! Kehotan jokaista kynnelle kykenevää tulemaan huomenna katsomaan upean myymälämme tarjonta. Ette varmasti tule pettymään tuotteisiin, tarjouksiin ettekä varsinkaan henkilökuntaan.

Tämä neito lähtee nyt kohti lämmintä sänkyä. Keräämään energiaa pitkää päivää varten.

Olotilani tällä hetkellä on epävirallisesti suurin piirtein näin: ÄÄÖÖÖÖJEEEEEWOOOOOJEJEEEEÄÄÄÄÄ

xxo,
Janina

%d bloggers like this: