Olen jo pitemmän aikaa miettinyt kilojen merkitystä. Ne pelaavat isoa osaa monen meistä elämässä. Niistä puhutaan paljon, niistä stressataan, niitä vertaillaan. Välillä tuntuu että ne ottavat ihmisistä vallan. Niinkuin aikaisempina vuosina ne ovat ottaneet minustakin vallan.

Kuva: Mika Hiltunen

Löysin pätkän julkaisematonta kirjoitustani Fitnessmalli-kilpailuiden aikaan:

Fitnessmalli-kilpailun hakukuvauksiin valmistelevaa diettiä on nyt kulunut kaksi viikkoa. Valmentajani kanssa olemme sopineet ottavani aamupainon kerran viikossa – sunnuntaisin.
Kerroinkin teille jo ettei viime sunnuntain aamupaino ollut mitä toivoin. Tuijotin lukemaa harmistuneena, viikon aikana pudonnut 100grammaa. Ei hymyilyttänyt. Vaivuin hetkelliseen koomaan, tuijotin tyhjää ja mietin vain painoani. Onneksi olen luonteeltani suulas, puhun avoimesti kaikesta ja paljon. Kihlattuni istuttua viereeni aloimme ruotimaan menneitä päiviä sekä tuntemuksiani.

Tiesin ja tiedän sen itsekin, paino ei kerro koko totuutta. Eikä myöskään yhden viikon paino, on katsottava kokonaisuutta. Tuolloin dieettiä oli kulunut 1,5 viikkoa ja painoa oli pudonnut yhteensä 1,1kg. Joka on iso tulos – ainakin minulle. Pää selkisi nopeasti ja aamulenkillä nautittu raitis ilma kruunasi aamun. Valmentajalta saatu positiivinen vastaus viikkoraporttiin ja olin taas täysillä fiiliksillä.

Tuo päivä kuitenkin pisti miettimään kuinka nopeasti painon stressaus alkoi. En ole ”normaalissa” elämässäni vaa’alla kävijä juuri ollenkaan. En pidä sen näyttämää lukua juuri minään. Se, että raaskiessani ostamaan uusia housuja ensimmäistä kertaa viime kesän jälkeen, housukoko on tippunu 2-3 tuumaa! kertoo itselleni paljon enemmän.
Mahdun 27 TUUMAN housuihin mikä on itselleni aivan käsittämätöntä. Jopa hieman pelottavaa, sillä omin silmin peilikuva ei ole niin pieni.

Kuva: Mika Hiltunen

Viime viikkoina painoni on ollut mielessäni jostain syystä hieman enemmän. Kävin vaa’alla viimeksi viime viikon maanantaina, treenin sekä ruuan jälkeen. Tulos hieman päälle 71kg. Eli aamupaino huitelee siinä 70kg molemmin puolin. Oma fiilikseni on hyvällä tavalla outo. Viimeksi kun painoin tämän verran olin todella hukassa itseni kanssa. En pitänyt peilikuvastani enkä olostani, en oikeastaan itsestäni ollenkaan. Toisaalta, kehonkoostumus oli aivan toisenlainen.

Viime viikonlopuksi minulle ja ystävälleni oli sovittu kuvaukset. Stressasin, jännitin ja pelkäsin noita kuvauksia. En ole huipussa ”kuvauskunnossa” eikä massakaudella lähdetä kiristelemään kuvauksia varten, joten kameran eteen hoiperteli hieman tärisevä neito. Jälkeenpäin kuvia katsellessa, tajusin etten enää kuvausten startattua miettinyt omaa kuntoani, painoani tai sitä miltä näytin. Annoin vain mennä ja huomasin nauttivani olostani kameran edessä.

Miksi painosta stressataan?
Kuinka monelle teistä on tyrkytetty BMI-taulukkoa pienestä pitäen? Varmasti melkein jokaiselle. Sen ollessa ainoa fakta, johon lapsesta asti meidän mittoja verrataan, ei ole ihme, että paino on arka aihe. Mikä sun BMI on? on moni minultakin kysynyt. Nykyään taitaa arvoni olla n 27, ”normaaliarvon” oltaessa 18,5-25. Tuosta korkeasta arvosta saan kuulla joka kerta terveydenhoitajilta jne. Jos vain tiputtaisin muutaman kilon olisit normaaliarvossa. Mä en halua olla siellä, koska tuo taulukko ei kerro kenestäkään mitään. Arnold Schwarzeneggerin ollessa parhaimmassa kisakunnossaan hänen BMI oli päälle 31. Kuinka huonossa kunnossa hän silloin oli? Niinpä.

Kuva: Mika Hiltunen

Tuntuu, että tämän vuoden aikana olen ymmärtänyt jotain todella tärkeää: paino ei todellakaan mittaa minun arvoa ihmisenä! Asian tajuaminen on helpottanut omaa oloani paljon. Painan kohta enemmän kuin yksi rakkaista miespuolisista ystävistäni, mutta mitä sitten? Ei yhtään mitään.

Noita viikonlopun kuvia katsoessani, tuntuu hullulta todeta itsestään, mutta kuvissa näkyy itsevarmana kameran läpi tuijottava mimmi. Mimmi, josta olen todella ylpeä. Joskus, oikeastaan aina, kannattaa mennä pois omalta mukavuusalueeltaan. Saattaa olla, että ne ovat elämäsi parhaita tai opettavaisimpia hetkiä. Minulle kävi juurikin niin – taas kerran.

Kuva: Mika Hiltunen

Meidät on aivopesty tuijottamaan lukuja. Heittäkää se henkilövaaka mäkeen ja keskittykää omaan hyvään oloon! Jos sinä pidät itsestäsi sellaisena kuin olet, älä välitä mistään muusta.

xxo,
Janina

PS. Jos tarvitset ammattitaitoisen kuvaajan, jonka kanssa on todella rentoa tehdä töitä, suosittelen ottamaan Mikaan yhteyttä. Oma jännitykseni laukesi heti kätellessä. 4 tuntia ja yli 1000 kuvaa, meillä oli aivan mahtava iltapäivä!