Aussie Blog Awards 2014

Perjantaina tapahtui. Osallistuin ensimmäisen kerran bloggaaja-tapahtumaan. Jännitin koko päivän kuinka ilta tulisi menemään. Olen suurimman osan elämästäni ollut yliajattelija, pystyn pastan keitostakin miettimään monet tilanteet. Ominaisuudessa on välillä puolensa, mutta suurimmaksi osaksi se saa minut stressaamaan tavallista enemmän.

Pääsin koulusta hieman aikaisemmin kuin luulin, joten pystyin tulemaan rauhassa kotiin. Panikointiin jäisi enemmän aikaa. Suurin kriisin kohteeni oli (on edelleen) meikkaaminen. Mitä pystyisin tekemään erilailla jokapäiväisestä meikistäni?

Käytin toista kertaa elämässäni kajaalia. Herra isä sitä käden tärinän määrää. Ei pysyneet linjat suorina, mutta se kertoo minusta. En ole niin simppeli luonne muutenkaan. Luomiväriä sinne tänne, pyörittää pyörittää. Pakko myöntää, tietokoneellani oli meikkauksen tutoriaali. Ensin kajaali, sitten luomiväri, sitten ripsari… Onko tämä muille loogista? Istuin pitkään omalla epämukavuusalueellani, mutta kokeilemalla oppii -asenteella saatiin jotain aikaiseksikin.

Gaala-paikkana toimi vanha teurastamo, Kellohalli. Rakastuin katon vanhoihin parruihin jotka oli koristeltu himmein lampuin. Ihana tunnelma. Olimme Ainon kanssa paikalla ajoissa sillä etuovi oli vielä lukossa. Onneksemme pääsimme kuitenkin sateesta sisään. Miten tällaisinä juhlapäivinä sattuu useimmiten satamaan kuin paistamaan? Minua jännitti vielä saapuessakin, mitähän tästä illasta tulisi?

Jännitys oli kuitenkin turhaa, sillä tuttuja kasvoja putkahteli esiin ihmisten lomasta. Fitfashionin tytöt löysivät nopeasti toisensa. Oli mahtavaa saada konkreettiset kasvot ihmisille, joiden kanssa on melkein päivittäin yhteydessä. Kukaan ei paljoa käsi-päivää esittelyjä kaivannut vaan kapsahdimme lämpimiin halauksiin.

Ihana rivistö niin aitoja mimmejä. Kuva lainattu Katrilta.

Katsoessani ympärille olin hieman hölmönä. Ketä nämä ihmiset minun ympärilläni olivat? Muoti-, kauneus-, lifestyle-bloggaajia. Isoja nimiä, joista en ole koskaan kuullutkaan. Niin fiineinä, toistaan toistaan erikoisimmissa yhdistelmissä.

Gaala itsessään oli hieman vaisu. Maria Veitolan juonnosta ei juurikaan kuulunut, saati saanut selvää. Tuntui, ettei hirveän moni keskittynyt täysillä palkintojen jakoon. Tunnelma oli kuitenkin rento, puheen solinaa ja naurun raikaminen täyttivät hallin. Iloisia kohtaamisia ympäriinsä.