JANINA MICHAELA

Olen lähiaikoina havahtunut muutamaan aika suureen seikkaan. Isoin niistä liittyy omaan stressaamiseeni. Miksi mä stressaan niin paljon? Aivan turhista asioista? 

Oletteko tekin huomanneet kuinka suomalaiset ovat alkaneet stressaamaan kesälomistaan? Kaikki neljä viikkoa pitäisi olla täytettynä mitä riemukkaimmilla illoilla, mitä upeammilla auringonlaskunäkymillä, extreme-urheilulla kuten benji-hypyillä ja vesihiihdolla. Lomalaiselle kertyy hirveät paineet – ja näin loman merkitys on tiessään. Miksi tehdä niin simppelistä asiasta niin hirveän monimutkainen? Mene ja nauti. Juuri sinun tavallasi.

Vaikka en lomastani stressaakkaan, olen suuri stressaaja vaikka itse haluaisin väittää muuta. Yliajattelen jokaisen tilanteen vähintään kahdeksalla eri scenariolla päässäni ja analysoin pienenkin kärpäsen lennon – sehän voisi vaikka muuttaa tilannetta?

Olen vuosien ajan stressannut ihmissuhteiden ylläpidosta. Pitääkö kaikkiin olla säännöllisesti yhteydessä? Tekeekö se minusta huonon jos en viestittele usein? En tiedä. Tiedän ainoastaan sen, että olen yhteydessä niihin ihmisiin, joiden kanssa olemme samalla aallonpituudella – molemmat haluavat pitää toisen läsnä elämässään. Mitä tapahtuu ystävyyssuhteille, joissa vain toinen on aktiivinen? Ne hiipuvat hiljalleen pois. Minun on hankala päästää irti ihmisistä, jotka ovat jossain elämänvaiheessa olleet niin kovin tärkeitä. Minun tulisi vain ymmärtää että elämänkiertokulussa on normaalia ajautua eri suuntiin.

Stressasin myös tämän päiväisestä ensi-tapaamisesta uuden valmentajani kanssa. Miten siinä kävikään? En ole varma milloin viimeksi hymyilin näin leveästi, olisin halunnut hyppiä kuin pieni lapsi ja huutaa onneni ääneen. Olin kuitenkin yksin Lahdessa paita hiessä juoksemassa junaan – sisälsin onneni viesteihin ystävilleni.

Olen onnekseni löytänyt pakopaikkani, kirjojen lumoavat maailmat vievät mukanaan ja laittavat mielikuvituksen koetukselle. Niihin musteisiin riveihin uppoaa ja havahduttua on kevyempi olla. (Olen lukenut ennätykselliset viisi kirjaa viimeisen kahden kuukauden aikana! Kolme viimeisintä imin viikko per kirja!)

Paljon rakkautta ja hymyä!
xxo,
Janina