edistyskuvia | JANINA MICHAELA

Huh 16 2013

edistyskuvia, Fast, Fit Times, kuulumisia, minä

8 päivää, kunto kiristyy

Maanantai! Vai onko tänään jo tiistai? Mistä näitä oikein tupsahtelee? Uusi viikko, uusi motivaatio, uusia syitä hymyyn. Treenit kulkee ja ruokavalio maittaa.

Tällähetkellä on fiilis todella väsynyt. Töissä meinasi silmät ummahtaa vaikka kahviakin jo neljättä kuppia vetelin. Yhtä ainutta syytä tähän ei varmasti löydy vaan väsymys on viime päivien yhteissummaa.

Lauantaina oli viimeisten viikkojeni yksi parhaimmista päivistä. Olin edustamassa FAST:ia Helsinki Fitness Classic tapahtumassa. Menoa ja vilskettä riitti, työpäivä venyikin 11 tuntiseksi. Eipä haitannut, sillä sain nauttia mahtavasta edustusseurasta sekä seurata itse kisoja. Timmejä oli jokainen mimmi sekä jätkä ja lavalle astuessaan jo voittajia. Boostia ja motivaatiota sain roppakaupalla ja alitajunnassa jo pitkään kytenyt Body Fitness -kisaaminen nosti isomman puoleisesti päätään. Yhdet kilpailut kuitenkin kerrallaan.
Olitteko te katsomassa kisoja paikan päällä? Tsekkailitteko jo kilpailijoiden kuvia? Mitä mieltä olitte? Oliko ennakkosuosikkeja?

Muutaman kuvan kerkesin nappaamaan, tässä Bikini Fitness-mimmejä.

Omia suosikkejani olivat Fitneksessä upeasti edustanut Eveliina Tistelgren sekä Bikini Fitness -debyyttinsä tehnyt Jelena ”Alona” Malone. Molempien mimmien blogeja olen seurannut aktiivisesti pitemmän aikaa ja he ovat ansainneet pokaalinsa. Eveliina voitti säteilevällä tyylillään Fitneksessä ja Jelena pokkasi kolmannen sijan omassa pituussarjassaan. Hyvä mimmit!

Pitkän päivän päätteeksi kiitos seisoi. FAST:n pomot olivat tyytyväisiä ja itsekin melko poikki. Kamat kasaan ja muutamat tuotteet kullekkin matkaan. Näitä päiviä toivon lisää, nautin tekemisestä aidosti. Kulttuuritalolta matkani jatkui vielä rakkaan ystävän luokse, jossa viihdyimmekin pitkälle yöhön.

Sunnuntai koitti nopeammin kuin kuvittelin. Se oli päivä jolloin treffasin Sadun toistamiseen, agendana kuntocheckkaus. Kuinka ruokavalio on purrut kiinni ja sujuuko treeni. Jalkatreenin jäljiltä tutisevin jaloin käppäsin toimistolle, jossa sitten arvionti tapahtui. Onnen kyyneleet, ilon kylmätväreet ja hymy, joka varmasti näkyi kuuhun. Valmentaja oli tyytyväinen!! Kroppa on tiivistynyt todella hyvin ja tästä on hyvä jatkaa. Muutama viilaus ruokavalioon vielä viimeisille päiville ennen kuvauksia ja homma sujuu. Kovasti olette kyselleet tämänhetkistä kuntoa, joten tässä tulee muutama kuva. Iltapainotteisesti otettuja, mutta mielestäni vatsan seutu kehittynyt huimasti. Enemmän kuin osasin toivoa.

Jotta tekin näette ja ymmärrätte kehityksen paremmin, vasemmalla kuva on matkamme ensimmäisenä päivänä otettu. Eli maaliskuun alkupuolelta. Jälkimmäinen otettu muutama päivä sitten ennen nukkumaan menoa. Paljon on vielä tekemistä, mutta kyllä edistystä on tapahtunut. Vai kuinka?

Tämä sitten viime viikolta.

Kädetkin alkavat muotoutua. Anteeksi huonolaatuinen kuva. Tulossa parempia.

Tämän aamuiselta lenkiltä. Pyllykin nousee! Tekemistä tosiaan koko kropassa on vielä, mutta pitkälle on tultu. Enää 8 päivää kuvauksiin, välineet ovat kunnossa, nyt vain runtataan loppuun asti! :)

Eilen startattiin viikko tomerasti aamulenkillä sekä olkapää-ojentaja treenillä. Kirosanoilta ei voinut välttyä pystysoutua tehdessä, viha-rakkaus suhde rautaan kukoisti. Moni sivustakatselija varmasti saa treenejäni seuratessa nauraa, sillä oma ilmeeni muuttuu toistojen mukana huvittavammaksi. Puhaltelen hapotusta ja pinnistelen viimeisiä toistoja. Miko ainakin nauroi kesken sarjojeni. Onneksi silmäni ovat usein kiinni, jotta saan keskittymisen pysymään tuntumassa.

Ruokavaliota tosiaan tiukennettiin ja sen kyllä tuntee jokaisessa kropan solussa. Sekä ajattelussa. Muisti hieman pätkii, saatan jäädä ajatuksiini tuijottelemaan tyhjyyttä ja vatsa hieman kurnii. Nälkä on minulle tällähetkellä vain hyvä asia. Tiedän että aineenvaihdunta pelaa ja kroppa muokkaantuu. Aamulenkeistä on tullut oma henkireikäni, aamut starttaavat energisesti ja raitis ilma tekee aina hyvää.
Oletteko te aamulenkkeilijöitä? Kannattaa käydä kokeilemassa esimerkiksi n. 30 minuutin reipasta kävelyä ennen aamupalalle istumista, päivä saa aivan erilaisen alun! :)

Löydyn myös instagrammista (@msbottom), jonne päivitän päivittäin menoani. Ruokia, maisemia, treenejä, kunnon päivitystä. :)

Mitä teille kuuluu? Olen ollut hirveän kiireinen treenien, keittiöremonttisuunnitelmien ja töiden kanssa, mutta loppuviikosta rauhoittuu hieman!

xxo,

Janina

Tam 02 2013

2 kommenttia

edistyskuvia, Fit Times, mietteitä, muutos, treeniohjelma, vatsalihakset

Treeniohjelma muutos ja edistyskuvia

Eilen päästiin treenaamaan kaksi kertaa. Rauhallinen päivä starttasi selkä-hauis päivällä, tykisti! Selkää tehdessä sain parempaa tuntumaa jokaisella liikkeellä. Yhden käden souduissa rokataan jo 14kg! WOO. Mikään ei taida olla palkitsevampaa kuin huomata voimien kasvavan, kaikki oman työntuloksena. :) Hauikset saivat eilen kihlatultani kyytiä. Teimme drop-settejä eli samaa liikettä kolme settiä putkeen eri painoilla eri toistomäärillä. Oksat pois, hyvältä tuntuu tänään! :)

Yksi yksinkertaisimmista venytyksistä.

Muutama viikko sitten aloittamani treeniohjelma sai muutoksia heti joulun jälkeen. Olkapääni ovat alkaneet saamaan hyvin muotoa, koska olen keskittynyt niiden treenaukseen enemmän kuin aikaisemmin. Pyöreät olkapäät ovat aina olleet yksi omista himotuimmista kehityskohteista. Aikaisemmin olen treenannut kolmejakoisella ohjelmalla, nyt vaihdoimme sen nelijakoiseen (siirsimme olkapäät omaksi päiväkseen), jotta saamme keskityttyä myös ojentajien kehittämiseen. Tiesittekö muuten, että ojentajat ovat isompi lihas kuin hauis?

Uusi treeniohjelma näyttää jaoltaan tältä:
ma – jalat
ti – selkä+hauis
ke – rinta+ojentaja
to – lepo/aktiivinen lepo
pe – jalat
la – olkapäät+vatsat
su – lepo/aktiivinen lepo

Näillä haetaan nyt lihasmassaa, PALJON! Selkä on ainut, joka ei hirveästi ole kehittynyt lähiaikoina, joten sitä treenataan monipuolisemmin nyt. Ainahan pitäisi treenata monipuolisesti, mutta helposti sekin unohtuu kun rullaa treeniohjelmasta toiseen. Toivottavasti tammikuun venyttely- sekä muut lihashuoltosessiot auttavat avaamaan kroppaani. Uskotaan siihen.

Tänään oli vuorossa rinta-ojentaja -päivä joka kaipaa energiaa. Rinta taitaa olla inhokki treenipäiväni, mutta koskaan ei jätetä treenaamatta. Onhan rintalihastenkin voimat kasvaneet, jotain on siis tehty oikein – tykätty tai ei. Ensimmäistä kertaa treeniohjelmassani on avustetut dipit, olen penkkidippejä tehnyt mutta en laitteessa. Tänään otettiin laite haltuun ja kyllä tuntui! Hirveästi on tavotteita. Hyvä niin? :)

Peilikuva yllätti tänään, sieltä ne pilkottaa!

Nyt joutaa taas kone kiinni, Miko tarvitsee spottailu-apua salilla. Hyvä syy itsellenikin lähteä hieman liikkumaan, extra-aerobinen ei ole koskaan huonoksi. Illalla vielä venytykset uutta lempi TV-sarjaa katsoessa Once Upon A Time! Suosittelen! ;)

Oletteko jo palanneet töihin vai nautitteko vapaista? :)

xxo,
Janina

Lok 30 2012

8 kommenttia

edistyskuvia, Fit Times, höpötystä, omia juttuja

Mietteitä lukijan kommentista

Kiitos kaikille ihanista kommenteista aikaisempaan postaukseeni, 2 vuoden kehityskuvasta. Motivoivat jatkamaan ja tiedän kulkevani oikealla polulla. :)

Anonyymi-lukijani kommentoi näin: ”Tämä voisi olla jonkun toisen puolen vuoden muutos, ihmettelen kyllä kuinka pieni muutos. Oletko kokoajan treenannut ihan maksimipainoilla? Ja aktiivisesti kokoajan? Omaan silmään näyttäisi lähinnä siltä, että olet kaksi vuotta sitten ottanut itsestäsi kuvan, mutta vasta puoli vuotta treenannut”

Aloin miettimään matkaani tarkemmin ja tajusin itsekin, etten oikeasti ole aktiivisesti treenannut koko aikaa. Mutkia on ollut matkassa enemmän kuin Lombardin kadulla San Fransiscossa. Tämä ei ole tekosyiden listausta, miksi en ole enemmän muuttunut vaan pieni briiffi, sekä hänelle että teille muille.

Kesäkuussa 2010 astuin kuntosalille sisään toista kertaa elämässäni. Kihlattu jaksoi puskea persuksista jokainen viikko kun mua ei vaan huvittanut. Treeni alkoi päivä päivältä maittaa enemmän ja tuntui että olin löytänyt jotain mistä oikeasti nautin. Ruokavalio oli vielä tässä vaiheessa aivan päin seiniä. Olenhan teillekkin kertonut omasta palkinta-ajattelutavastani. ”Treenasit tänään, nyt voit nauttia vähän sitä ja tätä, tota ja vähän vielä tätä.” Ei kauaakaan kun aloin keräämään painoa ja rasvaa entistä enemmän.

Aloitin itseni mielestä kunnon treenaamisen vasta noin vuosi sitten. Olimme juuri tulleet hieman yli 3 kuukauden matkalta Australiaan ja Yhdysvaltoihin. Matkalla en juurikaan välittänyt mitä suuhuni laitoin enkä treenannutkaan kuin yhden käden sormien verran. En pitänyt vartalostani tuolloin, olin kuin kävelevä pullamössökasa. Kuinka sellaisesta olisin voinut tykätä?

Australiasta. Reissua oli vielä jäljellä, ja niin kilot kasaantuivat.

Tulimme matkalta toukokuussa 2011. Saman vuoden marraskuussa kärsin ylikunnosta. Se vei itseltäni vähäisetkin treenimotivaatiot ja terveellinen ruokavalio sai jäädä myös.
Vasta helmikuussa 2012 aloin kunnolla päästä treeniin kiinni. Ruokavalio oli kerrankin tasapainossa ja matka kohti parempaa huomista alkoi.

Olen nauttinut elämästäni samalla. Vasta nyt alkuvuodesta aloin ottamaan treenaamisen vakavasti. Olen mokannut matkalla todella monta kertaa, oppinut kuinka oma kroppa ottaa vastaan mitäkin ja mikä sille toimii. Ammattilaisia ei ole Fitfarmin Superdieettiä lukuunottamatta käytetty. Kihlattuni on kyllä käynyt muutamilla kursseilla ja itse treenannut kauemmin. Muuten kaikki tieto on omaa etsimää ja tutkittua.

Kaikista suurin muutos on kuitenkin pään sisällä. Siitä en pysty teille ottamaan kuvaa ja vertaamaan, mutta voin sanoa etten ole koskaan ollut onnellisempi. En edes sen sipsipussin ja suklaalevyn välissä.
Kaikkien tie on erilainen.
Oma vertailukuvani oli näyttämään elämäntapamuutokseni ensi askeleista tähän hetkeen. Välissä ei ole ollut kokoaikaa onnistumisia. Olen romahtaen tullut alas ja joutunut aloittamaan alusta. Tärkeimpänä tietysti se, että olen sen tehnyt. ”Fall down seven times, get up eight.” Eipä voisi paremmin sitä pistää. Monesti olin saanut tarpeekseni, monesti kirosin kuntosalit alimpaan helvettiin ja vajosin sohvalle. Jokaikinen kerta pääkopan pieni, rohkea ääni hoki perseen nostosta ja urheilusta.

Jotta pääsette vielä vertailun makuun, tässä kuva matkan jälkeen. Joten vaikka treenasin ennen sitä noin vuoden, tulosta ei juuri ollut tullut muutakuin plussan puolelle.
Suurin muutos on siis tapahtunut helmikuu 2012 – lokakuu 2012. Puoli vuotta.