Aihearkisto: Fit Times travels

What happens in Vegas, doesn’t stay in Vegas.

Kirkkaita valoja. Korkeita rakennuksia. Lyhyitä mekkoja. Isoja tissejä. Bling blingiä ja paljon meikkiä. Katuesiintyjiä ja turisteja kuhisevat kadut. Rahan kilinää ja keskittyneitä pelaajia. 

Vierailin Las Vegasissa nyt toistamiseen. Ensimmäisestä reissusta tuli kuluneeksi kuusi vuotta, tuolloin olin vielä nuori alaikäinen. Muistan jännittäneeni lentokoneessa, iso maailma odotti pientä utelijasta tutkijaa. Matkustin kahden vaihto-oppilasystäväni kanssa. Alaikäisyys harmitti, sillä todellisuudessa Vegasissa, varsinkin Stripillä, ei hirveästi ole tekemistä ellet ole täysi-ikäinen (21v) tai varakas teini. 

IMG_3347

IMG_3348

IMG_3374

IMG_3373

 Tuolloin majotuimme tuttavapariskunnan luona, paikallisten joukossa. Roadtripille halusimme hieman luksusta  otimme hotellihuoneen keskeltä Strippiä neljän tähden Monte Carlosta. Sijainti oli pysähdyksellämme tärkeää, sillä vietimme paikanpäällä (lue: uima-altaalla) ainoastaan yhden kokonaisen päivän. Se oli hikinen +35 asteinen – ei tullut mieleenkään liikahtaa altaalta ennen iltakuutta. Brunaa pintaan ja aivot narikkaan – täyslepoa!

Illat kävelimme ympäri katuja ja casinoita, joihin parhaimmallakin suuntavaistolla saattaisi helposti eksyä. Monte casinoista on liitetty käytävin toisiinsa, joten ulkoilmaa ei välttämättä heti näe. Pelialueet ovat pimeitä, tunkkaisia ja tupakalta haisevia. Pelikoneiden ääressä istuu flegmaattisia, tyhjäkatseisia naisia ja miehiä. Tupakka huulessa niukkapukeisten naisten tarjoillessa heille juotavaa – mitä matalampi kaula-aukko ja lyhyempi hame sitä enemmän tippiä. Jenkeissä iso osa tarjoilijoiden palkasta riippuu heidän tipeistään. 

vegas2

Ei paljoa palellut. +37 astetta, klo 6:26 PM !


IMG_3366

Casinojen sisukset yllättävät. Yhden ravintolan sisäänkäynnissä oli akvaarioportti – kuinka hölmön näköisiä! Hih.


IMG_3552

Yksi Vegasin vetonauloista, Bellagion suihkulähdeshow – oli upea taas kerran!


vegas1

Yksi herkku oli päästävä kokeilemaan, nimittäin ice cream sandwich! Valitsin minttusuklaata kahden valkosuklaa-macademia pähkinä keksin väliin. Nam. Kuitenkin loppupeleissä liian makea – söin vain puolet.

Kadut ovat täynnä ihmisiä. Väistele oikealle, väistele vasemmalle. Samanlaista luovintaa joutuu käyttämään New Yorkissa. Katuesiintyjiä sekä kerjäläisiä löytyy joka suunnasta johon pääsi käännät. Ota kuva meksikolaisesta Despicable Me -elokuvasta tuttu Minion puku päällä > $1! Katso katutanssijoita > you better pay! ”Ota ota, kuuntele mun cd!” huutokaan ei tarkoita ilmaista levyä. Niiden jakajat antavat ymmärtää toisin, mutta todellisuudessa levyn vastaanottaessa alkaa rahan vinkuminen. ”Anna nyt edes $20!” Kaikkien heidän joukossaan seisoo kymmeniä miehiä ja naisia jakamassa maksullisten naisten kortteja. Ne ovat kuin kortteja, joita lapsena keräiltiin, toisessa on punatukkainen jalat levällään ja toisessa yläosaton blondi silikonitisseineen. 

Parhaimmillaan Vegas kuitenkin yllättää, antaa enemmän kuin ottaa. Ravintoloita kannattaa vertailla, pääruuasta ei tarvitse pulittaa $40 per henki sillä halvemmalla voi saada parempaa. Esimerkiksi me kiersimme pitkään etsiessä ravintolaa, jonka ruokalista sekä hintataso säväyttäisivät. Halpojen sandwichien ja kalliiden pihvien joukosta löysimme kultakaivoksen, paikan, joka ensimmäisestä hetkestä asti tuntui hyvältä. Meksikolainen ravintola, HECHO, sijaitsee MGM-hotellin sisusissa. Loistava palvelu, loistavampi ruoka ja täyden kympin mojito! Hehe. 

IMG_3361

vegas3

Ehkä täydellinen mojito!


IMG_3549

Tarjoilija teki guacamolen meidän toiveiden mukaisesti pöydän vieressä. Lisänä tietysti vielä loistava persoona ja huumorintaju! Megatipit!


IMG_3376

Nämä kaksi torveloa, mun rakkaimmat matkakumppanit! Eivät jätä ketään kylmäksi! <3

Toinen toistaan upeammat casinot eivät näytä päivänvalossa juuri miltään. Las Vegasin maagisuus paljastuu vasta auringonlaskun jälkeen. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

Living in the moment

Se hetki, kun näet rakkaan ihmisen ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen.

Se hetki, kun istut auton takapenkillä ja radiosta tulee loistava kappale. Aurinko paistaa ja upeat maisemat vilahtavat ikkunoiden takana.

Se hetki, kun odotat lentokentällä yhtä lähimmistä ystävistäsi ja hän kaartaa kulman takaa. Pääset kaappaamaan hänet tiukkaan rutistukseen.

Se hetki, kun tajuat että lomaa on vielä viisi viikkoa jäljellä.

Se hetki, kun astut lämpimään suihkuun kovan yläkroppa treenin jälkeen.

Se hetki, kun istut takapihan patiolla – auringonpaisteessa – nauraen toinen toistaan hullummille tarinoille.

Se hetki, kun astut ystäväsi kanssa kauppaan sisään ja siellä soi biisi, joka vuosia sitten toi meidät yhteen. Alatte tanssimaan ja nauramaan – välittämättä muiden katseista.

——————————————————————————————————————————————

meitsi

Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa ovat olleet vuoristorataa. Ensimmäisen viikon aikana olin aivokuollut. Koulu oli jättänyt ison jälkensä jaksamiseeni. Pääni oli tyhjä.  Ruokahalu oli hieman kadoksissa, vettäkään en saanut juotua riittävästi. Treenit kulkivat vaikka voimatasot olivat alhaisemmat. Olin onnellinen maatessani USA kotini takapihan terassilla – silmät kiinni. Puheeni oli päätöntä, saatoin aloittaa lauseen ja unohtaa mitä halusin sanoa.

Toinen viikko alkoi paremmin, olin saanut nukuttua keskimäärin 9,5 tunti yössä – vaikka heräsimme joka aamu klo 8 maissa. Aamupala maittoi ja sain pikkuhiljaa ruokarytmistä kiinni. En voi kuitenkaan sanoa, että olisin kovinkaan monena päivänä syönyt ruokavalioni viisi ateriaa. Olen treenannut niin hyvin kuin mahdollista, kuitenkin lomasta nauttiminen etusijalla. Luonnonpuistoista ei kuntosaleja löytynyt. Yritän parhaani mukaan olla murehtimatta tulevasta, kilpailutavoitteesta. Stressitasot ovat madaltuneet lähelle nollaa, jonka huomaa lihasten palautumisessa sekä palautuneista unenlahjoista. Tuntuu, että kroppani olisi kehittynyt viimeisten päivien aikana enemmän kuin monen kevätkuukauden aikana. 

IMG_3329

Haluan elää hetkessä. Tehdä juuri niitä asioita, jotka tuntuvat sillä hetkellä hyvältä. Oli se sitten tanssia keskellä tukkua tai itkeä jäähyväisten takia silmät sumeaksi.

xxo,
Janina

PS. Olen luonut reissaamiselleni oman tägin, jonka alle tägään kaikki postaukset: Fit Times travels. Sama hashtag (#fittimestravels) löytyy myös instagramin puolelta, jossa voitte seurata matkaani tiiviimmin @msbottom. 

Avainsanat: , , , ,

ARCHES; luonnonpuisto, joka vetää sanattomaksi

Varoitus! Sisältää paljon kuvia uskomattomista maisemista. Saattaa nostattaa matkustuskuumetta. 

——————————————-

Aurinko paistaa. Kello lyö seitsemän aamulla. Lämpötila hipoo jo +20 rajaa.  Aamupala ei ole ihmeellinen; kahvia, jogurttia, kalkkunaleikettä ja puolikas muffinssi! Tästä päivästä tulisi hyvä. Olimme aikaisemmin ostaneet kylmälaukun ja viisi kiloa jäitä, jotta eväämme pysyisivät kylmänä. Quest bareja, tonnikalaa pussissa, porkkanoita, tomaatteja ja banaaneja – meidän eväämme. 

Arches on luonnonpuisto Utahin itälaidalla. Niin lähellä Coloradon rajaa, että pystyt näkemään Coloradon Pikes Peak vuoret. Ne vuoret, jotka koristavat Mikon lempioluen, Coors Lightin, etikettiä. Ajomatka Green Riverilta kohti luonnonpuistoa on uskomaton, eikä ihme – ajoimme Scenic Roadia. 

Arches luonnonpuiston sisäänmaksu on $10 per auto tai $5 per henkilö/polkupyörä. Puisto on täynnä toinen toistaan upeampia vaellus-, pyöräily- sekä ajoreittejä. Niistä on hankala tehdä valintansa, jos viettää puistossa vain yhden päivän. Me ajoimme mahdollisimman paljon, nähden sanattomaksi vetäviä näkymiä ja luonnon muokkaamia vuoria. Luonto on ihmeellinen. Se on voimakas. Se saa aikaan mahdottomalta tuntuvia asioita; miten muka kolmen Hulkin kokoinen kivi voi pysyä myyrän kokoisen kiven päällä kaatumatta? 

IMAG0232

Lämpötila ylitti +30 astetta. Vaelsimme vajaan viiden kilometrin mittaisen matkan nähdäksemme Utahin ylpeyden aiheen. Sen kivikaaren, joka koristaa jokaista Utahin matkaopasta, auton rekisterikilpeä ja julistetta. Delicare Arch. Jokaisen kiipeämismetrin arvoinen nähtävyys. Sitä ei näe puiston autotieltä, se on vähän kuin piilossa kanjonien välissä. Se seisoo korkeana kahden kanjonin välissä. Kaarelle päästäksesi tulee kävellä todella kaltevaa vuoren reunaa pitkin, aivan kuin jyrkkää alamäkeä olisi kävellyt poikittain ei alaspäin. 

En pysty sanoin kuvaamaan puistoa, joten antakoon kuvien puhua puolestaan. Kuvien, jotka eivät loppupeleissä tee näkymille oikeutta. Nämä pitää nähdä omin silmin. 

DSC_0758

DSC_0774

DSC_0788DSC_0790DSC_0814DSC_0822DSC_0827DSC_0839DSC_0841DSC_0860DSC_0871DSC_0873DSC_0879DSC_0896IMAG0186IMAG0214IMAG0234IMAG0216IMAG0191

 

WAU. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,
%d bloggers like this: