What happens in Vegas, doesn’t stay in Vegas.

Kirkkaita valoja. Korkeita rakennuksia. Lyhyitä mekkoja. Isoja tissejä. Bling blingiä ja paljon meikkiä. Katuesiintyjiä ja turisteja kuhisevat kadut. Rahan kilinää ja keskittyneitä pelaajia.

Vierailin Las Vegasissa nyt toistamiseen. Ensimmäisestä reissusta tuli kuluneeksi kuusi vuotta, tuolloin olin vielä nuori alaikäinen. Muistan jännittäneeni lentokoneessa, iso maailma odotti pientä utelijasta tutkijaa. Matkustin kahden vaihto-oppilasystäväni kanssa. Alaikäisyys harmitti, sillä todellisuudessa Vegasissa, varsinkin Stripillä, ei hirveästi ole tekemistä ellet ole täysi-ikäinen (21v) tai varakas teini.

Tuolloin majotuimme tuttavapariskunnan luona, paikallisten joukossa. Roadtripille halusimme hieman luksusta otimme hotellihuoneen keskeltä Strippiä neljän tähden Monte Carlosta. Sijainti oli pysähdyksellämme tärkeää, sillä vietimme paikanpäällä (lue: uima-altaalla) ainoastaan yhden kokonaisen päivän. Se oli hikinen +35 asteinen – ei tullut mieleenkään liikahtaa altaalta ennen iltakuutta. Brunaa pintaan ja aivot narikkaan – täyslepoa!

Illat kävelimme ympäri katuja ja casinoita, joihin parhaimmallakin suuntavaistolla saattaisi helposti eksyä. Monte casinoista on liitetty käytävin toisiinsa, joten ulkoilmaa ei välttämättä heti näe. Pelialueet ovat pimeitä, tunkkaisia ja tupakalta haisevia. Pelikoneiden ääressä istuu flegmaattisia, tyhjäkatseisia naisia ja miehiä. Tupakka huulessa niukkapukeisten naisten tarjoillessa heille juotavaa – mitä matalampi kaula-aukko ja lyhyempi hame sitä enemmän tippiä. Jenkeissä iso osa tarjoilijoiden palkasta riippuu heidän tipeistään.

Ei paljoa palellut. +37 astetta, klo 6:26 PM !

Casinojen sisukset yllättävät. Yhden ravintolan sisäänkäynnissä oli akvaarioportti – kuinka hölmön näköisiä! Hih.

Yksi Vegasin vetonauloista, Bellagion suihkulähdeshow – oli upea taas kerran!

Yksi herkku oli päästävä kokeilemaan, nimittäin ice cream sandwich! Valitsin minttusuklaata kahden valkosuklaa-macademia pähkinä keksin väliin. Nam. Kuitenkin loppupeleissä liian makea – söin vain puolet.

Kadut ovat täynnä ihmisiä. Väistele oikealle, väistele vasemmalle. Samanlaista luovintaa joutuu käyttämään New Yorkissa. Katuesiintyjiä sekä kerjäläisiä löytyy joka suunnasta johon pääsi käännät. Ota kuva meksikolaisesta Despicable Me -elokuvasta tuttu Minion puku päällä > $1! Katso katutanssijoita > you better pay! ”Ota ota, kuuntele mun cd!” huutokaan ei tarkoita ilmaista levyä. Niiden jakajat antavat ymmärtää toisin, mutta todellisuudessa levyn vastaanottaessa alkaa rahan vinkuminen. ”Anna nyt edes $20!” Kaikkien heidän joukossaan seisoo kymmeniä miehiä ja naisia jakamassa maksullisten naisten kortteja. Ne ovat kuin kortteja, joita lapsena keräiltiin, toisessa on punatukkainen jalat levällään ja toisessa yläosaton blondi silikonitisseineen.

Parhaimmillaan Vegas kuitenkin yllättää, antaa enemmän kuin ottaa. Ravintoloita kannattaa vertailla, pääruuasta ei tarvitse pulittaa $40 per henki sillä halvemmalla voi saada parempaa. Esimerkiksi me kiersimme pitkään etsiessä ravintolaa, jonka ruokalista sekä hintataso säväyttäisivät. Halpojen sandwichien ja kalliiden pihvien joukosta löysimme kultakaivoksen, paikan, joka ensimmäisestä hetkestä asti tuntui hyvältä. Meksikolainen ravintola, HECHO, sijaitsee MGM-hotellin sisusissa. Loistava palvelu, loistavampi ruoka ja täyden kympin mojito! Hehe.