Onnellisuuden tuojat

Terksu haastoi mut valoittamaan teille elämäni kymmentä lempiasiaa tällähetkellä. Hetken piti miettiä, kymmenen on aika monta asiaa enkä varsinkaan osaisi laittaa niitä ns tärkeysjärjestykseen – kaikki samalla linjalla. Tässä siis lempparini, sääntöjen kera.

1. Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi.
2. Jaa haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
3. Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein! :)


1. Kihlattu
Niinkuin monesti olenkin täällä blogin puolella teille kertonut, ilman Mikoa en luultavammin olisi koskaan löytänyt itsestäni sitä endorfiiniaddiktia joka nyt olen. Saati astunut kuntosalille, huh! Vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin laki sallii, mutta läpi mennään vaikka tiiliseinän. En oikein osaa tiivistää teille kuinka tärkeä henkilö hän on. Mikosta löytyy kaikki rakkaus, tukeminen ja ystävyys. Onpas pehmopuhetta. :)
Yksi sana kuitenkin kiteyttää: korvaamaton.


<3


2. Perhe

Tämä varmasti löytyy useimman ”listalta.” Käsite perheestä on kuitenkin kaikille eri. Jollekin perheeseen kuuluu vanhemmat ja sisaret, toiselle se saattaa olla tiivis ystäväporukka. Ketä kuuluu omaani? Minun perheeseeni lukeutuu moni henkilö. Joku saattaisi väittää että liian moni, mutta ei itselleni. Omat vanhempani sekä pikkuveljeni että -siskoni. Kihlattu, hänen vanhempansa ja sisarensa. Isän puolen serkut, he kolme ovat itselleni kuin isoveljiä! Tietysti molemmat isoäitini, joiden kanssa olen pienestä pitäen viettänyt paljon aikaa. Perheeseeni kuuluu myös Yhdysvaltojen isä ja äiti sekä sieltä muutama serkku. Eivät ole verisukulaisia, mutta vaihtovuoteni aikana heistä tuli perheeni ja niin se tulee aina olemaan. 

Broidi ja mamma. <3

3. Hyvinvointi
Niin fyysinen kuin henkinenkin. Muutama vuosi sitten opittiin kantapään kautta miltä tuntuu kun henkisesti on, kirjaimellisesti, rikki. Viime vuonna opin miltä tuntuu kun on fyysisesti täysin löysä. Tämän vuoden aikana olen opetellut löytämään tasapainon. Opetellut sanomaan ei ja puskemaan itseäni eteenpäin. Olen löytänyt taas oman positiivisen ja hymyilevän itseni. Haluan pitää tästä kiinni. 

Kesä ja rentoutuminen kuuluvat hyvinvointiin.

4. Kuntosali/Fitness
Nämä voisi rinnastaa hyvinvoinnin kanssa, mutta ansaitsevat oman erittelynsä. Sali ei ole itselleni vain painojen nostelua. Haastan itseäni joka ikinen kerta, tekemään enemmän, kovempaa, isommilla painoilla, pidempään..  Jos jotain jää hampaankoloon en voi muutakuin syyttää itseäni ja tehdä vielä kovempaa ensi kerralla. Kuntosali toimii omana terapeuttinani. Olenkin sen monesti sanonut. Tänäänkin aamun v***tus kohdistettiin hiihtolaitteeseen, enkä olekkaan noin reipasta tahtia aikasemmin sutinut. Fitneksestä on tullut itselleni elämäntapa. ”I’m not on a diet, it’s my lifestyle.”  
Olen myös pitkään miettinyt että tämä ala olisi itselleni kuin nappi silmään. Ensi vuonna siitä tehdään totta. Personal Training -koulutus hoidetaan, jotta pääsen kunnolla tekemään sitä mitä haluan eli auttamaan muita.



5. Ystävät

Mitä vanhemmaksi tulen, huomaan näkeväni tämänkin asian hieman eri näkökulmasta. Laatu korvaa määrän, näin se vain on. Olenkin karsinut lähintä ystäväpiiriäni paljon. Helppoa se ei ole ollut, mutta tarpeellista. Jaotteletteko te ystävät/kaverit/tuttavat? Ystävät tietävät tarkkaan missä mennään. He ovat puhelimen favorite-valikossa ja aina kuuntelemassa. Tietenkin suhde on myös toisinpäin toimiva. En voisi kuvitella päiviäni ilman heitä, mutta välillä se on ikävä fakta. Esimerkiksi rakas ystäväni asuu tällähetkellä Australiassa ja jokainen päivä näkemättä on kamalaa. Onneksi meillä on Skype ja muu maailman teknologia. Ystäviä on muutenkin ympäri maailmaa, Yhdysvalloista Eurooppaan Koreaan. 

Pelkkää rakkautta. 

6. Jäätelö
Kyllä. Fitness-hullun listalle päätyi jäätelö. NAMNAM. Voisin maailmassa luopua kaikesta muusta herkusta, mutta jäätelö on heikkouteni. Varsinkin italialainen, itsetehty. Ohhh. En usko että tätä pitää sen enempää perustella. :)

Rooman matkaltani. Ohh.

7. Bloggaus

Aloittelin bloggausta jo viime vuoden puolella. Silloin kiireet ja se inhoamani stressi veivät mukanaan. Elokuussa starttailin puoli vahingossa. Kihlattuni oli jo pitkään toivonut aloittavani, sillä kirjoittelin muuten vain huvikseni. Miten sitten päädyin kirjoittamaan? Makasin sairaalan odotustilassa leikkausvuoroa. Ei lehtiä eikä seuraa, ainoastaan puhelin. Latasin Blogger-sovelluksen ja aloin näpyttämään. Kirjoitus vei heti mukanaan ja sairaslomalla tämä piti motivaationi, unelmani sekä tavoitteeni hengissä. Blogista on tullut tärkeä osa elämääni. On ihana löytää samanhenkisiä ihmisiä, motivoida ja auttaa muita. Jakaa kokemuksia. Kaikista parasta on tuo muiden motivointi. Yhtenä esimerkkinä, omat vanhempani ovat molemmat ottaneet itseään niskasta kiinni ja vaihtaneet turhanpäiväiset tv-ohjelmat lenkkeihin ja kuntopyörään. 
8. Muutos
.. on hyväksi. Paljon on tänä vuonna muuttunut ja ensi vuonna muuttuu vielä enemmän. Asunto, työpaikka, opiskelu, PT-koulutus, treenaaminen, fitnessmalli-kisat.. Unelmista tehdään totta muutosten kautta. 
9. Matkustelu

Uusista paikoista, ihmisistä ja elämyksistä saa niin paljon irti. Energiaa ja motivaatiota. Pienestä pitäen matkusteltu vanhempien kanssa, se taitaa olla veressä. Ympäri maailmaa menty, paljon nähtävää vielä edessä. Aina rakastanut. Rakastan vieläkin. Harmittaa, ettei mahdollisuutta matkoille ole tullut pitkään aikaan. Ensi vuonna tähänkin tehdään loppu ja lähdetään jonnekkin ihanaan paikkaan! Ehkä hieman pitemmäksi aikaa, kuka tietää. Pitempi viikonloppureissukin riittäisi. Silmät ja korvat auki, ehkä mahdollisuuksia tulee! :)

Hawaiin matkalta.
10. Elämänasenne
Positiivinen. Uskon kovasti siihen, että asiat tapahtuvat tai jättävät tapahtumatta tarkoituksella. Toki asiat voivat harmittaa nyt, mutta huomenna sama asia saattaa jo tuoda hymyn huulillesi. Opettelen parhaillaan olemaan harmittelematta asioista joihin en itse pysty vaikuttamaan. Jos en pysty oman käytöksen tai tapojen muutoksella vaikuttamaan/parantamaan asioita, miksi stressaisin niistä? 
Hymy huulille ja kohti uusia mäkiä. Pilke silmäkulmassa kaikkialla ja talven kaamoskin on voitettuna! ;)
Tämä oli erittäin, erittäin hyvä haaste! Mietittävää oli ja ymmärtää taas olla kiitollinen. Oikeastikkin. Elämä on erittäin kohdallaan tällähetkellä. Rakastan sitä. 
Nyt on teidän vuoronne! Jätän kakkos-kohdan tekemättä, koska haluan kuulla kaikkien teidän, lukijoiden, asiat jotka laittavat suun hymyyn ja saavat teidät nauttimaan elämästänne! 

23 ajatusta artikkelista “Onnellisuuden tuojat

  1. Tahra sanoo:

    Italiassa se jäätelö on muuten vaan parempaa! Ehkäpä tartun tähän haasteeseen oman blogini puolella jossakin sopivassa välissä.

    Tykkää

  2. Anonymous sanoo:

    Listasi, ja oikeastaan kaikki lukemani kirjoituksesi saivat mut vakavasti meittimään… Onko sussa mitään huonoa??! SÄ OLET AIVAN IHANA!! ”huonot” jutut onnistut kääntämään hyviksi, asennoidut kaikkeen niin kypsästi, etten saata kuvitella sua käyttäytymässä huonosti, olemassa ärsyttävä!! :D Onneksi elämääsi kuuluu niin paljon ihania asioita, onnentuojia, sillä sinä, jos joku, osaat niitä arvostaa!

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kiitos, imarteleva kommentti. Pakko kyllä myöntää että on mussa vikaakin. Tämän hetkinen positiivisuus on uudestaan opeteltu, hetken aikaa olin kyllä niin negatiivinen että ei tee mieli muistella niitä. :D Muutos on ollut hyväksi ja asiat ovat senkin takia paremmin. Helpommin näkee hyvät asiat huonoissakin kun jättää stressaavat kuviot taakse. :)

      Tykkää

  3. Anonymous sanoo:

    Edellisen anonyymin kommentin luettuani en voi olla hiljaa.Tietäisipä lukijat täällä miten käyttäydyit entisessä työpaikassasi tai millainen _oikeasti_ olet.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kiitos kommentista. Ikäväähän tuollaiset fiilikset ovat. Se että kommentoit tällaista anonyymina on todiste siitä ettet _oikeasti_ tunne mua. Virheitä on jokainen tehnyt, varmasti sinäkin. Niistä ei auta kuin oppia ja muuttaa käytöstä ja tapoja.

      Tykkää

    • Anonymous sanoo:

      Sehän tässä juuri huolestuttavaa onkin etten tunne sinua oikeasti mutta silti olen tätä mieltä. Olen nähnyt ja kuullut niin paljon, että en voi kun ihmetellä tätä tekopirteyttä.

      Tykkää

    • Anonymous sanoo:

      olen samaa mieltä tästä kommentista. itse mietin tekopirteyttä ja sitä kuinka joku voi polttaa sillat näinkin hyvin. koskaan ei tiedä milloin tulee tilanne eteen jolloin tarvitsisi apua. ja vielä ystävien karsimisesta, oletko miettinyt miltä mahtaa tuntua kun ei hyvä kaveri ota yhteyttä tai vaan jättää sinut?

      Tykkää

    • Anonymous sanoo:

      Onpa erikoinen kommentti molemmilta anonyymeiltä. Olen tuntenut Janinan yli 9 vuotta ja ihan tasan tarkkaan tiedän millainen hän _oikeasti_ on. Janina ei ole ”tekopirteä” eikä mitenkään anna itsestään väärää kuvaa blogin välityksellä. Janina, kenet minä tunnen paremmin kuin hyvin on juuri sitä, mitä blogi antaa ymmärtää- rohkea, reipas, positiivinen ja kaunis niin sisältä kuin ulkoa. Janina on ihan mieletön ystävä ja välittää ystävistään. Tiedän aivan varmasti, että jos ”joku tilanne tulee eteen”, voin luottaa Janinaan ja Janni ihan varmasti muhun. Janni on aina kehunut ja välittänyt entisistä työkavereistaan, onpa kurja että teillä on pokkaa kommentoida vasta internetin välityksellä anonyymin nimen takaa.Ja muru, kiitos ihanasta postauksesta, ihanaa kun jaksat olla noin positiivinen <3

      Tykkää

    • Janina sanoo:

      Olen tässä vaiheessa aika sanaton. En oman historiani puolesta vaan ihmisten kommenteista. Mä en elä menneessä, te elätte. Harmittaa teidän puolesta. Ystävien karsimisesta haluatte puhua, tarkennuksena: karsiminen ei tarkoita tässä postauksessa ”jättämistä”. Ystävyyssuhteet perustuvat itselleni ainakin molemmin puoleiseen yhteydenpitoon. Jos se on pitkään yksi puolista, en pidä ihmistä enää ystävänä vaan ennemmin kaverina. Et itsekään haluaisi olla aina aktiivinen osapuoli? En ole missään vaiheessa puhunut kenenkään jättämisestä – pidän kaikkiin tavalla tai toisella yhteyttä. Lähin ystäväpiiri on vain pienentynyt. Lukaskaahan ihmeessä tuolta alempaa ensimmäisen kommentoijan vastaus teidän kommentteihinne. Ihminen, joka ei ole koskaan edes nähnyt mua, näyttää ymmärtävän paremmin kuin TE – ”kaikenlaista kuulleet”. Toivottavasti tekin kasvatte ja ajattelutapanne muuttuu. Sillä tavalla itsekin olen tässä tilanteessa. Onnellinen ja kiitollinen asioista ympärilläni.

      Tykkää

  4. Anonymous sanoo:

    Moikka,Mä oon kanssa tuntenut sut sun edellisen työpaikan kautta useiden vuosien ajan ja tiedän että ihmiset voivat muuttua, musta on kiva seurata sun henkistä kasvamista ja olen todella iloinen siitä että olet ”löytänyt itsesi”. Tsemppiä jatkoon ja kaikkea hyvää :)

    Tykkää

  5. Elisa sanoo:

    Ihan höpöhöpö juttuja^ kauan sitten jo kun samassa duunissa oltiin olit aivan valloittava ihminen! :) ja ei kaikista voi tykätä. Jos jollain on huono fiilis susta, voi hän itsekin katsoa peiliin. Jätä tollaset omaan arvoonsa, niinkuin varmaan oot jttänytkin <3

    Tykkää

  6. Anonymous sanoo:

    Elisalle, että voi sinua: sinisilmäistä ei ole höpöhöpö-juttuja. ehkä sinun on aika tutustua kunnolla

    Tykkää

  7. Anonymous sanoo:

    Aivan uskomatonta soopaa, ihmiset!! Uskomatonta, minkä paskakommenttivyöryn aloitinkaan ylimmällä nimettömällä kommentillani.Mä en blogin kirjoittajaa tunne, en ole tavannut koskaan, ja kommenttini perustuikin vain ja ainoastaan blogin kautta saamaani tietämykseen: joten minua hevon vitut kiinnostaa millainen hän on mahdollisesti edellisessä työpaikassaan ollut? Millainen ihminen hän on JOSKUS ollut, kyse kuitenkin nykypäivästä..Blogissahan on useampaankin otteeseen kirjoittaja maininnut elämänsä olleen enemmän tai vähemmän kaoottista ja stressaavaa, käsittääkseni juuri tuossa edellisessä työpaikassan. Onko siis mikään ihme, jos se on paistanut ihmisestä myös ulospäin?! Herranisä, kun ihmettelen suuresti näitä, jotka jaksavat tänne tulla kommentoimaan tuohon sävyyn, jos kerta ei kyseistä ihmistä voi sietää, niin mikä saa teidät kuitebkin seuraamaan hänen blogiaan? Tulitte maksmimoimaan oman vitutuksenne? Loistavaa. Terveisin; kommenttiketjun ensimmäinen nimetön

    Tykkää

  8. Anonymous sanoo:

    Mä itse olen jo toista vuotta töissä paikassa, jota vihaan. En voi sietää mitään työhöni liittyvää, ja olen jo siinä pisteessä että annan sen näkyä myös ulospäin! Jos joku minut siis tuomitsisi tuntematta, sen perusteella miten käyttäydyn työpaikallani, niin tuomitkoon! Sillä nimittäin ei ole mitään tekemistä todellisen minäni kanssa, jonka vuoksi mä paskat nakkaan jos jollakin on jotain mua vastaan.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Työpaikalla on kollegat, ulkopuolella ystävät. Tietysti kollegatkin voivat ystäviä olla, mutta yllä kirjoittaneet eivät selvästikkään kuuluneet siihen ryhmään. Kiitos kommentista! :)

      Tykkää

  9. Anonymous sanoo:

    Hei mennäänkö Roomaan pistaasijädelle? <3 -H

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: