Tiedättekö mitä. Kyllä elämä osaa olla välillä epäreilu.
Tällä hetkellä minun pitäisi keskittyä koulujuttuihin, ruotsin opiskeluun ja yli 20 sivun raporttiin. Ajatukset haahuilevat kuitenkin aamuisessa ortopedin tapaamisessa. Leikattu polveni on nyt muutaman viikon aikana tuottanut ongelmia niin itselleni kuin kihlatulleni, joka joutuu (halusi tai ei) kuuntelemaan valitustani.
Polvi on kuntoutunut todella hyvin. Jalat alkavat olemaan saman kokoisia ja saman vahvuisia, hermotus alkaa olemaan kunnossa. Tunnen jopa kun polveani kosketaan, ennen se tuntui vain pumpulilta. Jotta kuntoutus ei olisi liian helppoa, lumpion alapuolelta on alkanut pistämään ikävästi. Kävellessä pistää, mutta juostessa ei.
Tänään vihdoin pääsin tapaamaan ortopediani, purkamaan sydämeni hänelle ja pelolla kuulemaan tuomiota. Kahden viikon tulehduskipulääkkeet, jos vaiva ei poistu saattaa leikkaussali kutsua nimeäni. Mikään ei polvessa ole rikki, mutta ensimmäisen leikkauksen tehneen lääkärin korjausmetodit ovat hieman kyseenalaisia. Hän oli asentanut kierukkani molempiin päihin kiristysnauhat, ilman syytä (ainakin siltä näyttää). Nyt tuo kierukka on luultavammin liian kieränä, joka on tuon vaivan syypää. Pieni homma, mutta henkinen kantti itsestäni on valmis katoamaan peiton alle loppu viikoksi.
Tässä on nyt muutaman ihmisen kanssa asiasta puhuttu. Ei tunnu reilulta. Ei sitten millään tasolla. Miksi minä? Miksi nyt? Mitä hittoa! Tiedän, elämäni ei lopu tähän ja huomenna olen varmasti paremmalla päällä. Näistä kuopista pääsee aina ylös, ihan aina. Miksi sitten kirjoitan tätä? Jotta näette todellisuuden. Ei täällä tanssita ruusuilla, mutta jaksetaan silti jatkaa ja yrittää hymyillä.
 |
| Kummasti jaksoi hymyilyttää vielä leikkauksen jälkeisenä yönä. |
Koska polvi ei ole rikki, jatkan treenaamista. Vahvistan, venytän, huollan, rääkkään. Jatkan polven kanssa taistelua viimeiseen pisaraan. Jänniä aikoja seuraavat kaksi viikkoa. Toivottavasti lääkkeet, hieronta, treenaus ja mukaan kuvioihin tullut aerobinen auttavat. Pitäkää peukut korkealla pystyssä ettei pahin ajatus tule toteen.
Nauttikaa onnellisista päivistänne. Arvostakaa pieniä asioita. Olkaa kiitollisia terveydestänne. Elämänne onnellisuus on omissa käsissänne. Itselläni on henkisesti että fyysisesti kova jalkatreeni takana. Minä yritän pitää ajatukseni rakkaassa kihlatussani, maailman parhaissa ystävissäni sekä perheessäni. He ovat tällä hetkellä se voimavara, joka pitää minut järjissäni.
xxo,
Janina
Kuvat googlesta.
JANINA MICHAELA 
Tsemppiä polven kanssa! Itse menossa ensi keskiviikkona polven tähystykseen kun ei tiedetä mikä siinä on vikana. Harmittaa kovasti kun tulee taas treenitauko, mutta ei auta. Kyllä se taas siitä :)
TykkääTykkää
Moikka Tia!Kiva kun tulit kommentoimaan, kurkkasin heti blogiisikin. Oot huikealla matkalla, muista nauttia jokaisesta päivästä ja yritä olla miettimättä ”sitten kun olen…” Oot upea just noin! Tähystysleikkauksesta ei ymmärtääkseni tule hirmuisen pitkiä sairaslomia, sillä polvea ei tarvitse ”avata”. Tiedän kuitenkin liiankin hyvin miltä tuo henkisesti tuntuu. Fyysisestihän leikkaukset ovat useimmiten kuin pala kakkua, mutta pahin sota käydään oman pään sisässä. Sitä ei voi ymmärtää ellei ole käynyt tuota läpi. Leikkaus menee varmasti hyvin, joten yritä olla huoleti. Nauti niistä vapaapäivistä mitä joudut pitämään. Keskity itseesi, tee asioita joista nautit ja kerää motivaatiota kuntoutukseen. Sitä varmasti sulla riittää! :)Omakin fiilis on parantunut huomattavasti kun on saanut purettua tunteensa ulos. Tottakai jännitys on edelleen matkassa, kuinka tässä käy mutta minkäs teet. Uskon, että kukaan ei kohtaa sellaisia esteitä joiden ylitse ei oikeasti pääsisi. Aurinkoista loppu kesää, hurjasti onnea leikkaukseen. Jään seuraamaan ja tsemppaamaan matkaasi! :)
TykkääTykkää
<3
TykkääTykkää
<3
TykkääTykkää
Polvet osaa kyllä olla kinkkisiä kavereita, tsemppiä! Itselläni helpotti kummasti, kun oma luotto-ortopedi puhui, et mun polvellani on vain ominaisuutena olla vähän kettumainen kaveri, joka vihoittelee aika ajoin. Toivotaan, että olisi vain ohimenevä vaiva sullakin (:. Itselläni kiristetty polvilumpio hankaa aika ajoin nivelpintoja, joka sitten pistävänä kipuna sääriluun päässä/lumpion alaosassa vaivaa, kuulema sen kanssa vaan eletään, koska mitään ei ole rikki.
TykkääTykkää
Kuulostaa samanlaiselta vaivalta kuin itselläni. Katsotaan miten käy, nyt uskollisesti nappia naamaan ja oma pää kylmänä. Tuollaiset lääkärit ovat liian harvassa, jotka pystyvät rauhoittamaan oikeasti mieltä. :) Ei mikään ihme, että on luotto-ortopedisi! Kiitos.
TykkääTykkää
voi janina, hirmusesti jaksamista polven kanssa ! elämä tosiaan ei ole reilua, ei todellakaan :-/ onneksi se vaan on niin että mikä ei tapa vahvistaa, ja uskon että kyllä sä vielä ”taistelusi” voitat !:-) ainakin vaikutat sellaiselta ihmiseltä joka ei helposti periksi anna, ja positiivisella ajattelulla on yllättävänkin suuri voima :-) valittaa saa, ja pitääkin – eihän elämä tosiaan aina ole ihanaa, ja silloin kun siltä tuntuu että kaikki potkii päähän pitää höyryt päästää ulos ;-) voimia !
TykkääTykkää
Kiitos Siiri! Elän tunteiden kautta oli tilanne mikä hyvänsä. Kun itkettää, itketään. Kun ärsyttää, antaa sen näkyä. Onnellisuus on kuitenkin aina päällimmäisenä ja huonojenkin tunteiden jälkeen naurattaa jo oma hölmö käytös. :) Nyt jo helpottaa joten eiköhän kahden viikon päästä tuomiota kuulemassa ole hieman erilainen nainen.
TykkääTykkää
<3 voi eii! Tsemppiä ihan hirveästi ja mä täällä peukutan, että pahin ei käy toteen. Vaikka sää kyllä selviät ihan mistä vaan, oot rautanen nainen :)
TykkääTykkää
PUS <3
TykkääTykkää
<3 paljon tsemppiä polven kanssa ! Elämä on valitettavasti epäreilua, tiedän sen jo liiankin hyvin… Voimia!!!
TykkääTykkää
Kiitos. Tsemppiä myös omalle tiellesi. Yritetään muistaa että kukaan ei kohtaa ylitsepääsemätöntä estettä. Niistä vain vahvistuu.
TykkääTykkää
Oivoivoi… Varmasti hyytävä fiilis. Pidä lippu vaan nainen korkealla, kova työ kyllä palkitsee itsensä tässäkin asiassa! Ja muistat vaan varsinkin nyt mennä kroppasi ehdoilla. Voimia!
TykkääTykkää
Kehon viestit ja oman mielen halut ovat välillä täysin ristiriidassa toistensa kanssa. Vaikka elän tunteiden kautta onneksi on järki välillä touhussa mukana. Nyt on levätty. :) Kiitos Janna.
TykkääTykkää
Voihan polvivaivat. Samaa vaivaa on alkanut olla täälläkin, eikä oo kyllä ollenkaan kivaa. Kovasti toivon, että meidän molempien polvivaivat on nopeasti loppuvaa sorttia, että päästään treenaamaan ilman kipuja ♥ Tsemppiä, Janina!
TykkääTykkää
Kiitos <3Nyt näyttää siltä että tulehduskipulääkkeet ainakin puree, sillä pistelyä ei ole ollut! Toivottavasti sullakin helpottaa.
TykkääTykkää