Aihearkisto: oma elämä

Collect moments, not things

Huhhuh! Ihana kesä! Heinäkuu! Elämä!

Ensimmäisen kerran tietokoneella kahteen viikkoon. Kesä vie minut pois kotoa. Olen nauttinut päivistä, ystävistä, ruuasta, viinistä, nauramisesta, treeneistä, ruuasta.. Olen haalinut muistoja ja hetkiä. Tämä on minun kesä, minun aika ottaa tästä kaikki irti. Ensi kesä tulee olemaan tiukka dieetin ja kisavalmistautumisen kanssa, joten nyt nautitaan muista asioista ja jätetään nuo stressit myöhemmäksi!

 Aamupala menee tällä hetkellä ainoastaan smoothiena, kiitos massakauden ruokamäärän! 
 Juhannuksen mökkireissun maisemia. Startattiin auto 01:30AM Helsingistä kohti mökkiä, jonne perille päästiin n. 04AM. Aamuyön saunomiset ja nukkumaan. Ihana kiireetön, stressitön elämä!

Juhannusmökkimaisemat!
Nauraa saa ja pitää !

Tästä vinkkasinkin instagramissa, jossa olen päivittäin aktiivinen. Löydyn sieltä @msbottom.
Mitenkäs ne uudet brillit nyt istuukaan? 
Yömyöhän ja lapsuuden herkku! Parasta.
Aamulenkki merenrantaan. Mukana aamukaffet. Ihana startti päivälle!
 Treenii ja treeninjälkeistä safkaa. NOM.
Heräät keskellä yötä ja tämä on maisema, voisitko jättää kuvan ottamatta?
Rakkaan mieheni syntymäpäiväbrekkis. Nopea kyhäys ja itse jouduin töihin lusimaan.
Shortsit ja kaffetermari, kesäaamut!

Peppu pyöristyy ja liikkeet uppoo oikeaan paikkaan! DREAM BIG. 

Jatkan kesämuistojen haalimista ja jatkan blogitaukoani vielä hetken. Opiskelujen alku lähestyy, massakauden mielialan vaihtelut ovat arjessa. Instagramista pystyy seuraamaan omaa arkeani, @msbottom !

Nauttikaaa ihanat!

xxo,
Janina

Kodista rauhoittumispaikka

Olemme nyt asuneet uudessa asunnossamme kaksi viikkoa. Vielä on paljon järkkäämistä ja laitettavaa, remontin alle päätyy vielä koko keittiö sekä vaatehuone. Vaikka paljon on tekemistä ja muutama tuleva kuukausi mennään hieman sekaisella asunnolla, olen onnellinen.

Aloitimme sisustamisen alusta, mietimme mitä haluamme, mitä tarvitsemme. Haluamme valoisan asunnon, joten esimerkiksi vanhan asunnon mustat huonekalut ovat vaihtumassa vaaleisiin. Päivä päivältä asunto näyttää omalta kodilta.
Haluamme asunnostamme myös rauhoittumispaikan. Paikan, jonka ulkopuolelle jää hulinat ja jossa akut oikeasti latautuvat. Vanhassa asunnossamme tuntui olevan kokoajan kaaos päällä eikä rauhoittuminen onnistunut, koska aina löytyi hoidettavia asioita. Olen kuitenkin tehnyt seuraavanlaisia muutoksia, jotta tämä onnistuisi.

1. Hyvät tuoksut
Tämä on hyvin itsestäänselvä asia, joka myös helposti unohtuu.
Raitis ilma on omasta mielestäni paras tuoksu, jonka kotiin saa. Tuuletan päivittäin, jotta tunkkaisuus pysyy poissa. Varsinkin makuuhuoneen tuuletus on itselleni noussut yhdeksi tärkeimmistä, huomaan nukkuvani paljon paremmin.

Tuoksukynttilät tuovat kotiin ihanaa pehmeyttä ja rauhallisuutta. Löysimme viime vuoden puolella ihanan tuoksukynttilän, joka on sittemmin poltettu loppuun ja uusi on ostoslistalla.

2. Siisteys
Kuinka paljon vino tiskipino tai täyteen tukittu komero rauhoittavat? Miltä tuntuisi tulla pitkän työpäivän jälkeen siistiin kotiin, jossa astiat on koneessa ja tavarat siististi paikoillaan? Varmasti paljon paremmalta kuin ensimmäisen vaihtoehdon jälkeen.

Muutto oli meille hyvä syy käydä tavaroita läpi. Turhat, ”oho! onks meillä tälläinenkin?” tavarat saivat nopeasti kenkää. Miksi niitä kuljettaisi uuteen asuntoon kun ei vanhassakaan tullut käytettyä? Veimme myös UFF:lle vaatteita, joita ei ole juurikaan tullut käytettyä. Päätökset eivät aina olleet helppoja.
Olenkin kuullut mielestäni hyvän vinkin, jos vaatekaapin läpikäynti tuottaa hankaluuksia:
käännä kaikki henkarit vaaterekissä ”nurinpäin” ja aina käytön jälkeen käännä henkari oikein päin. Ne henkarit jotka esimerkiksi puolen vuoden aikana jäävät kääntämättä, ovat samalla jääneet käyttämättä eli voit hyvillä mielin myydä ne kirpputorilla.

Olen aikaisemmin ollut laiska siivoamaan, joten olen yrittänyt opetella tekemään sitä pienissä määrin päivittäin. Tavarat löytävät käytön jälkeen aina paikalleen ja laatikot/komerot pidetään järjestyksessä. Nautin jokaisesta kotiintulosta, sillä eteisemme ei ole enää laskujen, pikkutavaroiden, vaatteiden ja kenkien sekasotku vaan kynttilöin sisustettu sisääntulo, jossa kaikki on paikoillaan. Näinkin pieni asia on tehnyt ihmeitä omalle mielelleni.



3. Läheisyys ja läheiset
Yhdessä asuessa on tärkeätä näyttää välittävänsä ja antaa läheisyyttä. Harvoin on esimerkiksi päiviä jolloin toinen meistä lähtisi ilman pusua ja halausta ulos ovesta. Pieni, mutta tärkeä ele jokaiseen päivään. Ystävätkin saavat tullessaan ja lähtiessään rutistukset, se on itselläni yksi tavoista joilla näytän välittäväni.

Vaikka osa läheisistämme asuvat Yhdysvalloissa ja Australiassa, ovat he läsnä jokaisena päivänä. Emme välttämättä ole yhteydessä päivittäin, mutta valokuvat ympäri kotiamme muistuttavat heistä. Jääkaapin ovesta löytyvät läheisimmät ystävät, olohuoneen pöydältä Australiassa asuva sisko ja hänen miehensä jne. Olemme myös jo vuosien ajan suunnitelleet valokuvakollaasia seinällemme ja nyt on sen aika. Pikkuhiljaa kokoamme kuvia ja kehyksiä, joista rakennamme muistojen ja läheisten ihmisten seinän.

4. Teknologia kuriin!
Tämä on kaikista kohdista hankalin. Liian helposti on tottunut istumaan television ja tietokoneen äärellä nukkumaanmenoon asti. Teknologia on vallannut ainakin meidän illat. Muutama koukuttava TV-sarja sekä netissä surffailu vievät väsymyksen mukanaan.
Eilen teimme lopullisesti sen päätöksen, että yritämme sulkea kaikki laitteet viimeistään puoli tuntia ennen sänkyyn siirtymistä. Nukahtaminenkin olisi helpompaa kuin olisi rauhoittunut venytellen tai kirjaa lukien kynttilöiden valossa. Tämä myös varmasti piristää mieltä.

Onko teillä tietynlaisia tapoja/keinoja/rutiineja, joiden avulla rauhoitutte ja pidätte kotinne rauhoittumispaikkana?

xxo,
Janina

PS. Saatiin tänään omat sukunimenne oveen! Elämän pienet ilot! :)

Priorisoinnista

Treeni, ruokavalio, ystävät, työ, rentoutuminen, siivous… Tekemisen listaa voisi jatkaa loputtomiin. Valitettavasti päivässä ei kuitenkaan ole loputtomasti tunteja. Päivästä toiseen jokainen meistä priorisoi asioita ja tehtäviä tärkeysjärjestykseen. Aina se ei ole lähelläkään helppoa, mutta valmistautumalla kunnolla jokaiseen viikkoon, stressi vähenee kovasti. Tämän olen huomannut toimivan ainakin itselleni.

Töihin meno on suurimmalle osalle meistä pakollinen, joten se vie päivistämme tietyn verran aikaa. Jäljelle jääneiden tuntien viettämisestä päätät sinä itse. Jotta asioita saa tehtyä, on päätettävä niiden järjestyksestä.
Treeni ja ruokavalio ovat omassa listassani korkeimmalla pallilla, ykkössijalla. Tässä pitää tietenkin huomauttaa, että perhe ja ystävät ovat tärkeydessä aina ensimmäisenä. Jos heillä on hätä, avun tarve tai ihan vain halu nähdä pitkästä aikaa, tapaaminen menee ykkössijalle. Sen ympärille rakennetaan päivän menot ja noustaan aamuyöstä treenaamaan jos se niin vaatii.

Aamuisin, ennen töitä, treenaaminen onkin itselleni melkein päivittäinen valinta. Treenit ovat asia, josta en suostu luopumaan. Aamutreenaaminen sopii minulle juuri sen takia. Saan viivattua treenin yli samalla kun päiväni alkaa energisemmin. Aikaisemmin kävin treenaamassa vasta töiden jälkeen ja silloin en hirveästi ehtinytkään muuta päivisin tekemään.

  • Treenit
  • Työt
  • Ystävät
  • Blogi
  • Rentoutuminen
  • Mitä ikinä tekeekään mieli

Ruokavalio tulee kokoajan vana vedessä. Esimerkiksi sunnuntaisin valmistamme yleensä 3-4 päivän ruuat, jotta päivittäin ei tarvitse kokkailla ja aikaa jää näin muuhunkin. Sama toistuu taas keskiviikkona tai torstaina, jolloin kokataan loppuviikon ruuat.
Jääkaapista löytyy aina maitorahkaa, pakkasesta vihanneksia ja marjoja. Kaapista tonnikalaa ja pahojen paikkojen varalle muutama protskupatukka, joten kiireisen päivän iskiessä heitän patukan laukkuun ja tiedän pärjääväni vaikka en pääsisikään töissä tauolle tai muuten menossa syömään.

Nämä järjestelyt eivät todellakaan ole tulleet tarjottimella, vaan itselleni toimivat asiat on opeteltu kantapään kautta. Aikaisemmin kokkailimme päivittäin, tuli syötyä vähän mitä sattui ja kaupasta tarttui aina jotain ylimäärästä mukaan. Treenaaminen töiden jälkeen ei myöskään sopinut itselleni. Sen priorisointi ykköseksi tilanteessa kuin tilanteessa vahingoitti sosiaalista elämääni.

Kun treenaaminen, alkutahmeuden jälkeen, vei mukanaan, siitä tuli nopeasti pakkomielle. Pakkomielle, joka loppupelissä vaikutti negatiivisesti sosiaaliseen elämääni. Treenit olivat itselleni prioriteetti nro yksi, tuli mitä tuli. Tässä vaiheessa olisi ollut helpottavaa, jos joku olisi kolkuttanut pääni sisällä ja huomauttanut minun menevän liian pitkälle. Kun treenaaminen ottaa sosiaalisesta elämästä ’vallan’, menee se liian pitkälle. Tein itse silloin huonoja päätöksiä sekä pahoja virheitä, jotka eivät sormea napsauttamalla korjaannu. Olkaa te järkevämpiä!

Nuo päivät ovat onneksi takanani ja olen oppinut aikatauluttamaan päiväni suurimmaksi osaksi oikein. Aina tällöinkään asiat eivät suju ongelmitta, mutta silloin tehdään harkittuja päätöksiä. Luotan myös ystävieni sanovan, jos sama alkaa tapahtumaan uudestaan.
Priorisointi ei tosiaankaan ole helppoa, varsinkaan kun itselle tärkeimmät asiat pitäisi laittaa järjestykseen. Esimerkiksi iltamenot ovat itselleni se kompastuskivi. Halu mennä on kova, mutta mietin ”miten seuraavan päivän aikataulu toimii jos ilta menee myöhäiseksi. Nukkua pitää kunnolla, joten aamutreenit eivät välttämättä ole mahdollisuus. Töiden jälkeen olisi muutenkin tehtävää..”

kuva pinterest

 
Tässä on vielä paljon opittavaa, mutta vuosiakin on paljon edessä.
Oppia ikä kaikki.

Onko teillä joitain kikkoja, joilla priorisoitte ja aikataulutatte päiviänne? Meneekö treeni muiden edelle? 

xxo,
Janina

%d bloggaajaa tykkää tästä: