Avainsana-arkisto: akne

Smile is the best makeup a girl can wear

Olen kovin onnellinen. Antibioottikuuriani on omien laskujeni mukaan jäljellä enää 10 päivää. Kuinka nopeasti on voinutkaan 80 päivää mennä? Ihoni kunto on parantunut todella hyvin. Se on pehmeä ja kuulas – aivan kuin en olisi aikaisemmin aknesta kärsinytkään. 

Aikaisemmin uusia finnejä saattoi yön aikana putkahdella useampiakin. Päivät olivat inhottavia sillä näihin kasvojen alueisiin koskiessa sattui. Eikä ihme, onhan finnit tietynlaisia tulehduksia. Kuurin aikana uusia näppyjä ei ole tullut nimeksikään. Stressaavien päivien, kuukautisten ja herkkupäivien aikana yksi tai kaksi, mutta nekään eivät ole olleet kipeitä!

Vanhat aknearvet loistavat edelleen punaisina, mutta ne haalenevat vuosien saatteessa. Samanlailla kuin polvileikkausarpeni. Jos en anna niiden häiritä, miksi antaisin kasvojeni arpien? Olen päässyt varmasti pahimmasta tavastani eroon; naamani repimisestä. Näpyt ja arvet häiritsivät joten pakkomielteisesti puristelin niitä. Tällä hetkellä ainoa syy kasvojeni koskemiseen on ihoni silitys. En pysty uskomaan sitä miltä se tuntuu. Jos en tietäisi, en uskoisi itseni kärsineen huonosta ihosta. 

Minua pelottaa kuurin jälkeinen aika. Mitä ihoni kunnolle käy? Palaako se samaan kuntoon kuin mistä lähdin? Vai pahempaan? Olen optimismi, joten yritän ajatella positiivisesti mutta tulevaisuus jännittää. 

DSC_0672

Olen viihtynyt ilman meikkiä paljon enemmän. Taisin koko tenttiviikon käydä koulussa ilman, sillä olin joko tulossa tai menossa treenaamaan tenttien jälkeen. Enkä hävennyt. Katsoin ihmisiä silmiin ja hymyilin. Olen ylpeä itsestäni. 

Olen ylpeä myös teistä. Olen saanut yhteydenottoja kiittäen rohkeudestani puhua nolosta ongelmasta julkisesti. Monet ovat rohkaistuneet itsekin ihotautilääkärin luokse hakemaan apua. Yhdessä tälläisistäkin asioista on helpompi selvitä, joten jatketaan kokemusten jakamista ja toistemme auttamista. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

Ruma ankanpoikanen

Muistatteko sen sadun, joka monena lauantai-aamuna on tullut katsottua. Sen, jossa erilaisesta, muiden mielestä rumasta pikkuisesta kuoriutuu vuosien saatossa joutsen? Sellaiseksi olen monesti itseäni kuvaillut. En joutseneksi vaan ankanpoikaseksi.

Olen kärsinyt koulukiusauksesta niin ala- ja yläasteella, että vielä lukiossakin. Muistan kuin eilisen, hetken lukion ensimmäiseltä luokalta. Olimme Töölönlahdella viettämässä ensimmäistä ”ykköstapaamista” ja luokkalaiseni pojan vastaantullessa hän tokaisi päin kasvojani: ”hirviö!” Väitin ystävilleni etten antanut sen häiritä, mutta kyllä tuollainen iskee syvälle. 
Olin erilainen kuin muut. Naama näpyillä, epävarma omasta kropastani. Olenkin muistellut ystävilleni nuoruuteni pukeutumista. Kuinka käytin ennen lukiota aivan liian suuria vaatteita saati kenkiä. Oma kengän kokoni on 38-39 ja ala-asteen lopulla käytin isäni 42 kokoa?! Mitä ihmettä olen tuolloin ajatellut? 

kuva 301

Vanhasta minusta ei koko kuvia hirveästi löydy. Mikä ei tosin ole ihme. Tässä 2007, ensimmäinen kuva Yhdysvalloista – tyylini tuolloin.

Treenivuosieni aikana olen oppinut tuntemaan omaa vartaloani. En voi vieläkään sanoa tuntevani sitä täysin, opin uutta koko ajan. Oma tyylini on myös muuttunut vuosien aikana, mikä onkin aivan normaalia. Vaatebudjettini ei ole kuitenkaan kasvanut samaa tahtia muutokseni kanssa, joten vaatekaapistani löytyy edelleen se tyyli, jossa ”viihdyin” muutama vuosi takaperin: t-paitoja ja huppareita – ainoastaan. Tuntuukin, että haluaisin pukeutua vain 10% kaapin sisällöstä, mikä saa aikaan vaatekierteen: näytän aina samalta. 

meitsi

Ilman meikkiä ja totuus vartalosta. Otettu muutama viikko sitten.

Toinen asia, joka on muuttunut tyylini lisäksi on meikkaukseni. Kun vaihtovuoteni jälkeen aloin meikkaamaan, käytin meikkivoidetta sekä peitepuikkoa. Molempia laitoin paksun kerroksen, sillä en halunnut kenenkään näkevän aknearpiani/uusia näppyjä. Mikon tullessa kuvioihin hän monesti kyseenalaisti meikkaustani; se otti paljon aikaa sekä rahaa. Pienin muutoksin vähensin kerroksia, tuntui alastomalta. 

Nykyään käytän peilin edessä noin 10 minuuttia päivittäin. En havittele enää täydellistä ihoa samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Meikkibudjettini on pieni, eikä lähemmäs 100€ parissa kuukaudessa. Kyselitte meikkaukseni perään akneongelma-postauksessani (KLIK!!). Käytän meikkivoidetta ja puuteria – en valokyniä, en peitepuikkoja, harvoin edes aurinkopuuteria. Ripsariakin olen vasta vähän päälle vuoden käyttänyt, ennen se oli vain juhlia varten. 

2

2005.


134

Tässä näkyy hyvin tuo meikkikerrokseni. En edes talvilomaa mökillä viettäessä voinut jättää meikkaamatta.

Ihoni kunto on mennyt eteenpäin, välillä enemmän välillä vähemmän. Isoin muutos on kuitenkin omassa käyttäytymisessäni sillä en raavi enkä puristele naamaani enää kuin todella harvoin. Iho on pehmeämpi ja siloisempi vaikkakin paikoitellen punoittaa edelleen. Välillä tulee hetkiä kun katsoessani peiliin näkymä on karu. Tuntuu ettei mikään tule koskaan ihoani parantamaan, mutta antibioottikuuria on vielä jäljellä. Tulevaisuus näyttää valoisammalta, ihan jo saapuvan kesänkin takia! Matkallamme USA:ssa yritän pitää meikkauksen mahdollisimman vähäisenä, jotta iho saa nauttia hellivistä auringonsäteistä. 

Tänään, juuri äsken. Iho näyttää paremmalta kuin itsekään haluan uskoa.

Tänään, juuri äsken. Iho näyttää paremmalta kuin itsekään haluan uskoa.

Ei minusta ole vieläkään joutsenta kuoriutunut, mutta ehkä tulevaisuudessa on mahdollisuudet siihen. Epävarmasta itsevarmaksi on vielä tekemistä, mutta kuten moni ennen minua on todennut matka on päämäärää tärkeämpi. 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Valoa tunnelin päässä – aknen taltuttaminen

Viime perjantaina pääsin vihdoin käymään ihotautilääkärillä. Kiitos teidän avoimien kokemuksien ja rohkaisevien sanojen. Te, jotka ette ole aikaisempaa postaustani nähneet voitte käydä lukemassa sen täältä.

Olin varannut ajan tuttuun Terveystaloon. Siellä hoidan jokaisen ongelmani, oli kyseessä sitten polven vihlomista tai flunssaa. Olen aina ollut heidän palveluihinsa tyytyväinen, joten uuden lääkärin kokeilukynnys oli matalampi. 

IMG_6707

Jännitin käyntiä melko paljon. En halunnut kuulla kuinka huonoon kuntoon olin antanut ihoni mennä. Vaikka teidän kokemukset Roaccuta-kuurista olivat suurimmaksi osaksi pelkästään positiivisia, minimaalisilla sivuvaikutuksilla, pelkäsin löytäväni tuon reseptin kourastani. Miten kehtaisin mennä töihin, kouluun tai treenaamaan jos kasvoni kukkisivat pahemmin kuin koskaan? 

Sukunimeni kaikuu käytävillä, on minun vuoroni astua vanhemman lääkärin vastaanotolle. En ole meikannut aamulla ollenkaan, jotta iho olisi helposti tutkittavissa. Diagnoosi on yllättävä akne. Onnekseni lääkärillä on positiivisiakin uutisia. Suurin osa kasvojeni punoittavista kohdista on arpia. Punoitus johtuu uudistuvasta ihosta, joka on vielä paranemisvaiheessa. Arpien kohdalta pintaverisuonet kuultavat läpi sillä iho on ohuempaa. Ihon uudistuessa arvet haalenevat. Ainoa negatiivinen puoli on parantumisen hitaus. Toisaalta slow progress is better than no progress. Eikö vain? Älkää siis rakkaat heittäkö kirvestä kaivoon! 

Lääkäri määräsi itselleni kolmen kuukauden antibioottikuurin, Apocyclinia. Sen vaikuttavana aineena on tetracyclin, jonka sivuvaikutuksiin kuuluvat pahoinvointi ja oksentelu. Antibiootin lisäksi sain iholle levitettävää voidetta, Skinorenia. Sen vaikuttavana aineena toimii atselaiinihappo, joka estää aknea aiheuttavien bakteerien kasvua. Molempia tulisi käyttää aamuin illoin. 

DSC_0191

Aloitin molemmat kuurit maanantaina, sillä oma järjestelmällisyyteni menisi sekaisin jos olisin aloittanut lauantaina. Pää ei pysyisi mukana. Ainoa, ehkä tärkein, asia joka kyseisen antibiootin kanssa pitää muistaa on maitotuotteiden käyttö. Niitä ei saisi syödä kaksi tuntia ennen eikä kaksi tuntia pillerin jälkeen, sillä ne heikentävät lääkkeen imeytymistä. Rakas puuro-raejuusto aamupalakomboni astui siis sivuun ja tilalle astui kananmunat – myös iltapalalle. 

Tiistaina kouluun lähtiessäni iski ensimmäinen pahoinvointi kohtaus. Hyvin lievä, mutta kohta tulee oksennus -olotila ei ole milloinkaan helppo. Uskon, että raitis ilma on paras apu näihin hetkiin. Katsotaan päivä kerrallaan minkälainen olotila on. 

Alkuvuosi tuntuu olevan itselleni lääkekuurien juhla-aikaa. Polven kuukauden mittainen tulehduskipulääkekuuri loppui muutama viikko sitten. Nyt sain syötäväkseni tämän. Toisaalta, jos kolmen kuukauden päästä näen peilistä kirkkaat ja puhtaat kasvot, tämä syöminen on ollut sen arvoinen. On aika päästä näistä kahleista eroon. 

Mitä muuta teen ihoni eteen?

  • Kuorin aktiivisemmin kuin ennen.
  • Sinkkiä 45 yksikköä päivässä.
  • D-vitamiinia 100 yksikköä päivässä.
  • Kahvin vaihtaminen vihreään teehen. (Aamukahvista en kuitenkaan luovu!)
  • Suolasaippuan etsiminen ja kokeileminen. 
  • Lakanoiden vaihto useammin kuin ennen! 

IMG_5647

Olen kiittänyt teitä varmasti jo tuhannen kertaa, mutta en luultavasti pysty kiittämään tarpeeksi. Olen jo nyt hieman varmempi ihoni kanssa, sillä uskon että tulevaisuudessa se näyttää paremmalta. Olen ottanut askeleen oikeaan suuntaan paikalla olon ja epävarmuudessa kierimisen sijasta. Kiitos. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: