Ruma ankanpoikanen

Muistatteko sen sadun, joka monena lauantai-aamuna on tullut katsottua. Sen, jossa erilaisesta, muiden mielestä rumasta pikkuisesta kuoriutuu vuosien saatossa joutsen? Sellaiseksi olen monesti itseäni kuvaillut. En joutseneksi vaan ankanpoikaseksi.

Olen kärsinyt koulukiusauksesta niin ala- ja yläasteella, että vielä lukiossakin. Muistan kuin eilisen, hetken lukion ensimmäiseltä luokalta. Olimme Töölönlahdella viettämässä ensimmäistä ”ykköstapaamista” ja luokkalaiseni pojan vastaantullessa hän tokaisi päin kasvojani: ”hirviö!” Väitin ystävilleni etten antanut sen häiritä, mutta kyllä tuollainen iskee syvälle. 
Olin erilainen kuin muut. Naama näpyillä, epävarma omasta kropastani. Olenkin muistellut ystävilleni nuoruuteni pukeutumista. Kuinka käytin ennen lukiota aivan liian suuria vaatteita saati kenkiä. Oma kengän kokoni on 38-39 ja ala-asteen lopulla käytin isäni 42 kokoa?! Mitä ihmettä olen tuolloin ajatellut? 

kuva 301

Vanhasta minusta ei koko kuvia hirveästi löydy. Mikä ei tosin ole ihme. Tässä 2007, ensimmäinen kuva Yhdysvalloista – tyylini tuolloin.

Treenivuosieni aikana olen oppinut tuntemaan omaa vartaloani. En voi vieläkään sanoa tuntevani sitä täysin, opin uutta koko ajan. Oma tyylini on myös muuttunut vuosien aikana, mikä onkin aivan normaalia. Vaatebudjettini ei ole kuitenkaan kasvanut samaa tahtia muutokseni kanssa, joten vaatekaapistani löytyy edelleen se tyyli, jossa ”viihdyin” muutama vuosi takaperin: t-paitoja ja huppareita – ainoastaan. Tuntuukin, että haluaisin pukeutua vain 10% kaapin sisällöstä, mikä saa aikaan vaatekierteen: näytän aina samalta. 

meitsi

Ilman meikkiä ja totuus vartalosta. Otettu muutama viikko sitten.

Toinen asia, joka on muuttunut tyylini lisäksi on meikkaukseni. Kun vaihtovuoteni jälkeen aloin meikkaamaan, käytin meikkivoidetta sekä peitepuikkoa. Molempia laitoin paksun kerroksen, sillä en halunnut kenenkään näkevän aknearpiani/uusia näppyjä. Mikon tullessa kuvioihin hän monesti kyseenalaisti meikkaustani; se otti paljon aikaa sekä rahaa. Pienin muutoksin vähensin kerroksia, tuntui alastomalta. 

Nykyään käytän peilin edessä noin 10 minuuttia päivittäin. En havittele enää täydellistä ihoa samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Meikkibudjettini on pieni, eikä lähemmäs 100€ parissa kuukaudessa. Kyselitte meikkaukseni perään akneongelma-postauksessani (KLIK!!). Käytän meikkivoidetta ja puuteria – en valokyniä, en peitepuikkoja, harvoin edes aurinkopuuteria. Ripsariakin olen vasta vähän päälle vuoden käyttänyt, ennen se oli vain juhlia varten. 

2

2005.


134

Tässä näkyy hyvin tuo meikkikerrokseni. En edes talvilomaa mökillä viettäessä voinut jättää meikkaamatta.

Ihoni kunto on mennyt eteenpäin, välillä enemmän välillä vähemmän. Isoin muutos on kuitenkin omassa käyttäytymisessäni sillä en raavi enkä puristele naamaani enää kuin todella harvoin. Iho on pehmeämpi ja siloisempi vaikkakin paikoitellen punoittaa edelleen. Välillä tulee hetkiä kun katsoessani peiliin näkymä on karu. Tuntuu ettei mikään tule koskaan ihoani parantamaan, mutta antibioottikuuria on vielä jäljellä. Tulevaisuus näyttää valoisammalta, ihan jo saapuvan kesänkin takia! Matkallamme USA:ssa yritän pitää meikkauksen mahdollisimman vähäisenä, jotta iho saa nauttia hellivistä auringonsäteistä. 

Tänään, juuri äsken. Iho näyttää paremmalta kuin itsekään haluan uskoa.

Tänään, juuri äsken. Iho näyttää paremmalta kuin itsekään haluan uskoa.

Ei minusta ole vieläkään joutsenta kuoriutunut, mutta ehkä tulevaisuudessa on mahdollisuudet siihen. Epävarmasta itsevarmaksi on vielä tekemistä, mutta kuten moni ennen minua on todennut matka on päämäärää tärkeämpi. 

Avainsanat: , , , , , , , , ,

10 ajatusta artikkelista “Ruma ankanpoikanen

  1. Miia sanoo:

    Voin samaistua ihan täysin tohon pukeutumiseen yläasteella ja lukiossa, mä pukeuduin säkkeihin että piilottasin laihuuteni. Muutut kokoajan itsevarmemmaksi, töissä ainakin oon huomannu mitä sua nyt tässä lyhyessä ajassa on vähän oppinu tuntemaan :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Ollaan siis lähtöisin samankaltaisista lähtökohdista, vaan eri päistä. Mutta tärkeintä on se oma kuva ja tavoite mitä kohtaan ollaan molemmat painelemassa! ;) Kiitos <3

      Tykkää

  2. Annika sanoo:

    Hienoa, että olet päässyt ainakin osittain eroon tuosta vanhasta ajatusmallistasi ja olet ollut niin rohkea, että olet lähtenyt fitnessmallikisaankin mukaan. Minun rohkeuteni ei olisi koskaan riittänyt siihen. Mielestäni sinusta on kuoriutunut joutsen. Siihen tarvitaan myös itseluottamusta myös!

    Olen ollut melkein koko lapsuuteni ylipainoinen, mutta laihduin yläaste aikana normaalipainoiseksi. Lukion jälkeen kilot alkoivat kuitenkin hiipiä hiljaa takaisin. En tajunnut edes painavimmillani, että kuinka painava todella olin. Kaksi vuotta sitten päätin tehdä elämässä täyskäännöksen, alkaa harrastamaan liikuntaa ja syömään oikein. Matkan varrella kaikki eivät ole mukanani pysyneet, koska monet ihmiset eivät ymmärrä sitä, että punnitsen ruokani ja jumpalle mennään silloin kun mennään eikä sen tilalle keksitä muuta tekemistä. Viisi vuotta kestänyt parisuhteeni ei kestänyt tätä muutosta. Itseäni alkoi pikku hiljaa ärsyttämään kommentit, etkö voisi syödä oikeaa ruokaa ja se että vaikka kuinka yritin en saanut exmiestäni liikkumaan kanssani. Minusta on viimeisen vuoden aikana kuoriutunut joutsen, vaikka en aina itse sitä muistakkaan. Minulla on ollut kauhean vaikea tottua tähän omaan muodonmuutokseeni, mutta päiväkerrallaan mennään, Vanhoja valokuvia katsomalla vasta huomaa eron konkreettisesti.

    Onneksi olen löytänyt rinnalleni ihmisen, joka punnitsee samallalailla aamuisin kaurahiutaleet ja raejuustot ja lähtee ennen töihin menoa salille kanssani ja muukin lähipiirini on hyvin hyvin urheilullista nykyään. Elämässä on hyvin paljon muutakin kuin ulkonäkö ja liikunta, mutta jos ei ole tyytyväinen itseensä mistään ei voi kunnolla nauttia.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kiitos sanoistasi!
      Muistan itse myös tuon hetken, kun vuosia myöhemmin kuvia katsellessa tajusin vasta kuinka painava ja iso todella olin ollut. Tuo kuva on piirtynyt mieleen vahvasti, välillä (onneksi enää todella harvoin) tuntuu että peilistä katsoo tuo sama henkilö. Vartalon muuttuessa nopeammin kuin oma mieli, on normaalia ettei tottuminen uuteen tapahdu heti. Mutta tulemme molemmat pääsemään siihen pisteeseen vielä! :)

      On mahtavaa, että olet löytänyt ihmisen jolle ei tarvitse päivittäin selitellä miksi tekee asiat omalla tavallaan. Tai jos kerran selittää niin hän pysyy silti rinnalla ja ymmärtää. Olen monesti miettinyt miten elämä toimisi jonkun muun kuin Mikon kanssa, mutta ei se taitaisi millään toimia.

      Ihanaa kevättä, muista nauttia saavutuksistasi!

      Tykkää

  3. Laura sanoo:

    Sinä olet kaunis! Luonnollisen kaunis. Ihon pienet virheet ei muuta piirteitäsi ja sun olemus jo itsessään on todella sädehtivä! :)

    Itsekin kärvistelin taannoin aknen kanssa. Henk.koht.apuni sain puhtaammasta ruokavaliosta ja luonnonkosmetiikasta (eritoten Laveran puhdistusmaidosta sekä kasvovoiteesta) ja mineraalimeikeistä (Bareminerals). Testasin itsekin kaikenmaailman lääkevoiteet ja pillerit, mutta eivät ne pysyvää apua tuoneet.

    Itselläni iho alkoi paranemaan, kun aloitin jokaisen aamun sitruunavedellä (puolikas puristettu sitruuna + puoli litraa vettä) ja jätin maitotuotteet sekä gluteiinin minimiin ja lisäsin nimenomaan hyvien rasvojen ja kasvisten määrää. Aika simppeliä loppupeleissä. Mutta kehon happo-/emästasapaino olisi hyvä saada balanssiin ja ottaa käyttöön myös maitohappobakteerit, jollet nuita vielä syö. Myös levävalmisteita kannattaa testata (Spirulina ja chlorella). Suosittelen myös lukaisemaan K.Jaakkolan kirjan hormonitasapainosta (ja ruokavaliosta). http://kaisajaakkola.fi/kirjat/

    Akne on kurja vaiva, mutta sillekin on syynsä. Kauneus lähtee sisältäpäin. :)

    Aurinkoista alkukevättä sulle! :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kiitos Laura!
      Tuo aamuinen vesilasi on itselleni opettelun alla. Nyt olen tämän viikon sen muistanut ja yritän muistaa jatkossakin! Se on helppo juoda aamupalan valmistuksen aikana. Minulla itse asiassa on tuo kirja ystävältäni lainassa, pitäisi saada vain aikaa lukaista sitä. Kiitos vinkeistä, ihon hoidon kanssa on opettelemista ja pitää kokeilla eri asioita sekä tapoja löytääkseen sen joka toimii minulle. Tuo meikkivinkki oli hyvä, kiitos. :)

      Kaunes lähtee sisältäpäin – niin monesti toitotettu asia. Miksihän sitä ei aina muista?

      Kiitos samoin!

      Tykkää

  4. Annika sanoo:

    Voi ihana Janni! Miun silmissä olet aina ollut aurinkoinen ja säteilevä joutsen :)

    Tykkää

  5. Oot kyllä ihana <3

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: