Avainsana-arkisto: amerikkalainen jalkapallo

Lajien risteyksessä

Minun pääni on hieman pyörällä tällä hetkellä. Olen rakkaan työkaverini kanssa sumplinut, miettinyt, käännellyt ja väännellyt tilannetta. Jenkkifutis-kärpänen nimittäin puraisi alkeiskurssin aikana kovaa. Sen levittämä innostuminen tuntuu vain leviävän sisälläni. Vähän meinaa jopa harmittamaan, että itselläni on Body Fitness -kilpailut tavoitteena.

Olen miettinyt pääni puhki kuinka saisin nämä lajit ottamaan toisiaan kädestä, mutta se ei 95% varmuudella toimi. Kuten yksi lukijoista kommentoikin, tavoitteellinen jenkkifutis ja tavoitteellinen fitness eivät sulaudu toisiinsa – millään tavalla. 

Olen aina ollut hurjan kilpailuhenkinen, lähden helposti mukaan kisaan kuin kisaan. Olen myös suurimmaksi osaksi ollut enemmän joukkue- kuin yksilökilpailija. Tämän viikon aikana aivoni ovat olleet päällä non-stoppina – olen miettinyt kovasti tulevaisuuttani, tavoitteitani. Itse olen tieni valinnut ja tuolle fitness-lavalle haluan nousta. Mutta mitä jos teen väärän päätöksen? Pitäisikö kuitenkin miettiä vielä? Pää on sekaisin. 

DSC_1001 - Copy

Sunnuntaina pääsen vielä bonus-kerralla pistämään kamat päälle. Tapaamaan rämäpää-Jannia, jota ei tunnu meno pelottavan tai osumat pysäyttävän. Pelaamaan asenteella, joka pitäisi myös saada sovitettua kentän ulkopuoleiseen elämään – puskemaan esteiden läpi, kiertämään ohi tai hyppäämään yli. 

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä muutakin kuin mustelmia? 

xxo,
Janina

PS. Jännä, että molemmissa kontaktitreeneissä paidannumeroiksi valikoitui 7 & 23 – molemmat onnennumeroitani. Sattumaa? Hehe. 

Avainsanat: , , , , , ,

Kypärien kolinaa

Vatsanpohjaa kutittaa. Pää tuntuu olevan pyörällä kun muistelen kuvioita ja opittuja tekniikoita. 
Pylly alas. Pylly alas. 

Olen matkalla jenkkifutiksen ensimmäisiin kontakti-treeneihin. Valmiiksi keitetyt hammassuojat keikkuivat laukussani. Olen syönyt hieman tuhdimman aamupalan; kananmunaa, puuroa, marja-smoothie, kahvia ja sämpylää. Ruokaväli tulisi venymään hieman pitemmäksi kuin totutusti, joten kroppa (sekä treenikaverit) varmasti kiittäisivät ekstra-murkinasta. Näin pikkunälkä-Janni pysyisi piilossa.

DSC_0853

Saapuessani hallille, aulassa on vastassa niin, kurssille minut houkutellut, kaverini kuin muutkin valmentajat. Ensimmäisenä tehtävänä on kahlata kypärä- ja suojameri löytääkseni itselleni sopivat kamat. Hartiasuojat ensimmäisenä; ne päällä tuntuu oudolta, en hahmota omaa leveyttäni ollenkaan vaan törmäilen siellä täällä ovien karmeihin. Saisinko otettua nämä body fitness -kisoihin tulevaisuudessa? Hartiat olisivat varmasti tarvittavan leveät. 

Pääni on iso, neliönmuotoinen. Minulla on isompi pää kuin Mikolla. Löytyisikö minulle sopivaa kypärää? Ensimmäinen yritys on nappiosuma. Ville säätää leukasuojaa ja pumppaa aivoihini ilmaa. Kypärien sisäpuolella on ilmatyynyjä, joihin lisäämällä tai vähentämällä ilmaa istuvuus paranee. Housut ovat yllättävän mukavat; suojapatjoja on reisien, polvien, lonkkien ja häntäluun kohdilla. Oma takamukseni tuntuu olevan itselleni suurin ongelma. Rakastan sitä, enkä vaihtaisi sitä pienempään maksustakaan. Mitkään housut eivät silti tunnu nousevan riittävän korkealle, istuen samalla muualta hyvin. Vyötärönauhaa kireämmälle, nämä kelpaavat hyvin.

DSC_0873

Kaikkien kamojen ollessa päällä tuntuu ryhdikkäältä. Skarpilta. Jämäkältä. Tuntuu varmemmalta. Suojat ovat kuin suojamuuri, ne päällä olen valmiimpana ottamaan kovempaa osumaa vastaan. Valmentaja hakkaa päähän, ei satu. Tunnen olevani valmis yrittämään kaikkeni, oppimaan paljon. 

Vesipullo kentän laidalle, hammassuojat suuhun ja valmentajien ympärille. Hallissa kohisee. Siellä on muitakin joukkueita treenaamassa. Aluksi on vaikea kuulla, mutta saan nopeasti blokattua muiden tekemisen. Alkulämpöä liikkuvuusharjotteilla; mielikuvitus aitoja, askelkyykkyjä, niskan nostoa. Pallon kiinniottoa. Kuvioiden juoksua ja kiinniottoa. Nuken taklausta. Muiden taklausta. Puolustamista ja hyökkäämistä. 

download

Ennakko-oletuksenani treeneistä oli mustelmat ja nurmesta vihreäksi värjäytyneet vaatteet. Päätä puristava kypärä ja suojista rajoittuneet liikeradat. Tuo kaksi tuntinen oli kuitenkin kaikkea muuta. Pääsin omaan zoneen, keskityin ja annoin kaikkeni. Tekniikat eivät olleet helpoimpia. Pään pitää olla 100% mukana tekemisessä, keskittyminen on kaiken a ja o; pylly alas, jalka eteen, kädet ympärille, lantio, toinen jalka, jaloista voima – taklaus. 

DSC_0927

Jos aikaisemmin pelkäsin minua pitempiä pelaajia, enää en pelkää heitä läheskään yhtä paljon. Tiedättekö miksi? Alemmaksi pääsevä pelaaja saa taklauksen vietyä loppuun. Se pelaaja, jonka hartialinja on alempana pystyy työntämään jaloillaan enemmän ja kovemmin – onnistuen taklauksessa. Ehkä saan Mikon seuraavassa lumisodassa kaadettua ilman että kaadun itse? 

Olen todella innoissani lajista. Olen jopa aloittanut keskustelua jenkkifutiksen ja body fitneksen lomittamisesta. Olisikohan se mahdollista? Mitähän valmentaja tuumaisi? Annetaan näiden ajatusten kuitenkin hautua vielä. Treenikertoja on onneksi vielä jäljellä, mutta niin on opittavaakin.

DSC_0153

xxo,
Rämäpää-Janni

Kuvista kiitos Janessalle ja muillekin kärsivällisille apujoukoille!

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Tartu kii, ota koppi!

Jenkkifutis – laji, jonka syövereihin uppouduin vaihto-oppilasvuoteni aikana. Jenkeissä asuessani huomasin melko pikaisesti kuinka isosta lajista oli kyse. Lempijoukkueen logoja, jopa lempipelaajia, tatuoidaan ihoon. Pidetään tailgate -grillijuhlia parkkipaikoilla – kannustetaan omaa joukkuetta henkeen ja vereen. Jos sinulla ei ole NFL -lempijoukkuetta, et ole true American. 

Kuinka monelle teistä tulee jenkkifutiksesta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen aivotärähdykset? Järkälemäiset äijät, juoksemassa tiukoissa trikoissa? Kaaosmainen peli, joka ei tunnu käyvän järkeen? Peli on täyttä taktikointia, vastustajan harhauttamista, pikaisia sprinttejä. Se on täynnä tunnetta. 

Ensimmäinen jenkkifutis-matsini taisi olla Homecoming-peli, joka starttaa lukiojoukkueiden pelikauden. Kotijoukkueen katsomo oli sinivalkoinen – kuten lukioni värit. Opiskelijat olivat maalanneet kasvoihinsa HH (Hunter High), WVC (West Valley City) tai ystäviensä pelinumeroita. Osilla kasvot olivat täysin siniset. Panostaminen oli isoa luokkaa ja rakastuin pelien yhteishenkeen! Vaikka en suurinta osaa porukasta ollut koskaan tavannutkaan, meidän yhteinen tavoite – kannustaa joukkueemme voittoon – loi meille hyvän tutustumispohjan. 

kuva 056

Näin myös päädyin istumaan jenkkifutis-treenien laidalla. Tutustuin tyttöön, jonka isä oli lukiomme liikunnanopettaja, sekä jenkkifutis- että koripallovalmentaja. Tytöstä tuli paras ystäväni ja meistä jengien apulaisia. Vaihto-oppilasvuoteni pyöri paljon näiden pelien ympärillä ja pääsinkin kurkkaamaan kulissien taakse. Olin pelireissuilla mukana, hain treeneissä jäitä tarvittaessa ja kaikista tärkeimpänä olin tukena sekä kannustamassa. Ääni käheänä ja naama hymyssä kuljettiin harva se päivä.

Sieltä asti, 5 vuoden ajan, olen halunnut kokeilla lajia itse. Miltä tuntuisi laittaa harttarit niskaan, kypärä päähän ja hammassuojat suuhun. Työntää dummy-slediä (kelkkaa, jossa patjat ovat ”pelaajien” muotoiset) kentän päästä toiseen. Tikata maassa makaavia tikkaita pitkin ja juosta kuvioita. Nyt se unelma laitettiin toteen, sillä kun jenkkifutista pelaava ystäväni koulussa kertoi Helsinki Roostersin pitävän naisille alkeiskurssin, olin satavarmasti mukana. 

kuva 069

Eilen oli ensimmäisten treenien aika. Pallon kiinniottoa, kuvioiden juoksua sekä tikkausta. Päässäni soi edelleen takamus alas! Sen painottaminen jenkkifutiksessa on tärkeää, pelatessa halutaan olla kokoajan valppaina liikkumaan mihin suuntaan vain – takaperin, etuperin tai sivuttain. Samalla kun opettelimme, valmentajat kertoivat pelin säännöistä ja kuinka kentällä kannattaa käyttäytyä. Pallo on pelin henki ja sydän, siitä ei haluta luopua!

Itseäni hymyilytti hurjasti. Omalle valmentajalleni vakuuttelin, etten ainakaan vielä hyppää jenkkifutis-kelkkaan, mutta kuka tietää tulevaisuudesta? Pallot tuntuivat jäävän melko hyvin tassuihin kiinni ja kuviotkin sujuivat – ehkä. Kaikista parasta tässä on myös se, että sain koulusta houkuteltua kaksi ystävääni mukaan. Heissä syttyi samanlainen liekki peliä kohtaan kuin itsessäni. Me halutaan lisää!

WP_20140123_005

Sunnuntaina jatketaan uusien haasteiden parissa, silloin tiedossa kamojen päälle laitto – kontaktiharjoituksia niin muiden pelaajien kuin nurmikonkin kanssa. Tulen luultavasti olemaan oikea vihreä neito, täynnä mustelmia. 

Yours truly,
Janina

Kiitos alimmasta kuvasta Anniinalle. 

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggers like this: