Avainsana-arkisto: Fit Times travels

LOMAMOODISSA

Tiedättekö sen tunteen, kun matkalaukut on pakattu, olet tarkistanut passin ja lompakon mukana olon vähintään viisi kertaa ja lopulta käännät kotioven takalukkoon? Sen kutkuttavan hetken kun hyppäät hissiin, astut portaat alas pihalle ja istahdat autoon – tiedät olevasi matkalla kohti uusia seikkailuja!

Les Deux Alps, Fit Times, Janina Pohja, STS Alppimatka

Les Deux Alps, Fit Times, Janina Pohja, STS Alppimatka

Alppimatka oli sitä, mitä lomalta haluan. Mahanpohjasta kutittavia hissikyytejä, henkeäsalpaavia näköaloja, jalkoja tärisyttäviä rinteitä ja naaman käristäviä auringon säteitä. Tämä reissu kuitenkin tuntui hieman erilaiselta kuin muut. Jo lentokentän liukuovista kävellessäni tunsin stressin ja velvollisuuksien jääneen taakse. Olin enemmän läsnä, tässä ja nyt.

Hoidin kentällä vielä projektien kirjoitusta sekä bloggausta, mutta perille päästessämme tietokone jäi nurkkaan pölyttymään. Ollessani lomalla, olen lomalla. Vaikka rakastan bloggausta ja kokemuksien jakamista, en halua menettää kallista aikaa uudessa kohteessa. Haluan käyttää kaiken aikani tutkimiseen, kokeilemiseen ja kokemiseen – hyppään täysin pois omasta arjesta.

Les Deux Alps, Fit Times, Janina Pohja, STS Alppimatka

Les Deux Alps, Fit Times, Janina Pohja, STS Alppimatka

Laskettelureissut sekä Rukalle että Alpeille olivat hyvin samantyyppiset. Laskimme päivästä toiseen, aamusta iltaan – teimme sitä minkä takia sinne menimme. Nuo Les Deux Alps rinteet olivat tosin hieman pitempiä ja raskaampia. Pisin rinne oli 13 kilometriä pitkä. Siis 13 KILOMETRIÄ. En voi ymmärtää, se on pidempi matka kuin Midnight Run, joka on itselleni melkoinen itsensäylitys.

Nautimme laskettelusta ystäväni seurassa, hän johdatti meitä rinteestä toiseen emmekä tainneet yhtäkään rinnettä laskea kahteen kertaan. Eikä kannattaisikaan, rinteitä nimittäin oli tarjolla 97. Aamusta rinteeseen, lounaalle rinneravintolaan, lisää laskemista, after ski:ssä viimeisten auringonsäteiden nauttimista. Sellaisia päivämme olivat, enkä valittanut. Säät olivat puolellamme koko viikon. Vain yhtenä päivänä koko kylässä sekä vuorilla velloi sakea sumu, jossa näkyvyys oli alle metrin. Laskimme vuoren huipulta varovasti. Itse pelkäsin enemmän jonkun laskevan päälleni kuin että itse laskisin holtittomasti ja kaatuisin. Se oli viimeinen laskumme, sillä sumu ei hälvennyt ennen seuraavaa aamua.

Mietimme ”hukkaan menneitä” rahoja, sillä hissiliput maksoivat 100 euroa kahdelta yhdeksi päiväksi ja tuo päivä jäi todella lyhyeksi. Omalle terveydelle ei kuitenkaan ole hintaa, joten menimme valmistautumaan viimeiseen illalliseen. Illallinen, joka muuten tarjosi parhaimman ikinä syömäni pihvin – suussa sulavan ja täydellisesti maustetun!

Les Deux Alps, Fit Times, Janina Pohja, STS Alppimatka

Ruokailu paikan päällä oli todellista lomailua. Aamupalan söimme perinteisen kaavan mukaan kotona, mutta lounaat olivat jonkun muun ruokaympyrästä – päänkokoisen munakkaan kaverina sai saavillisen ranskalaisia. Rinneravintoloiden tarjonta oli melko samanlaista, melko hiilaripitoista. Onneksemme liikuimme päivisin paljon, joten olo ei ollut tukala.

Paluu arkeen tapahtui kahden välipäivän kanssa, sunnuntai-aamuna laskeuduimme Suomeen ja pääsimme suihkun kautta suoraan perheeni järjestämälle pääsiäislounaalle. Maanantaina nukuimme pitkään, sillä se oli ensimmäinen rauhallinen yö yskän kanssa. Vaikka kuinka koitin ennen lomaa, en saanut yskääni hellittämään ja koko loman ajan heräilin läpi öiden yskimään sisuksiani ulos. Lomamoodi tosin jatkui myös vapaapäivinä ja suklaa oli hyvää. Hehee. Miten se onkin, että loman jälkeenkin tuntuu arki lomailulta?

Les Deux Alps, Fit Times, Janina Pohja, STS Alppimatka

Nyt on raikas arki taas alkanut, koulussa painetaan kovempaa jotta valmistuminen tapahtuu puoli vuotta etuajassa ja aamulenkit astuvat kuvioon, sillä talvi on jättänyt jälkeensä hieman höttösuojusta. Kukapa ei tosin ulos haluaisi lähteä tuollaisella säällä!

xxo,
Janina

PS. Kiinnostaisiko teitä Alppimatkojen kustannus-postaus?

Avainsanat: , , ,

LAYOVER 1O1 – NÄIN SELVIÄT ODOTUKSESTA

Minulla on teille tunnustus. Olen matkustusholisti. Matkustus on elämäni suola, ainoa asia maailmassa, johon laittamalla rahaa rikastuu. Uudet kulttuurit, ihmiset ja kohtaamiset laajentavat ymmärrystämme maailmasta. Uudet ruoat avartavat ja totuttavat makuhermojamme kohtamaan uusia oivalluksia. 

Äidin odottaessa minua matkustin jo Portugalissa ja siitä lähtien olenkin nähnyt toinen toistaan mielenkiintoisempia paikkoja. Rakastin matkustamista jo pikkuisena, autolla Eurooppaa kiertäessä nautin takapenkin ikkunasta vilisevistä maisemista tyytyväisenä. En tiedä onko reissaaminen veressäni, mutta vanhempani, isovanhempani sekä lähisukuni ovat matkustaneet säännöllisesti, siihen olen tottunut. 

Monet teistä ovat varmasti huomanneet minun maininneen useaan otteeseen nauttivani ihmisten katsomisesta. Heidän eleitään, ilmeitään, kehonkieltä – leikittelen ja rakennan heille elämiä pienessä päässäni. Lentokenttä on siihen yksi suosikkipaikoistani, mutta viihdyn siellä muutenkin. 

Janina Pohja, lentokenttä

Lentokentillä leijuu maaginen ilmapiiri – tunteet tuntuvat olevan hyväksyttävämpiä siellä kuin muualla. Eroamiset, jälleennäkemiset ja yhdessä lähtemiset, mihin suuntaan katseesi käännätkään todistat vahvasti läsnäolevia henkiöitä. Lempipaikkani lentokentällä on kiitoradalle päin katsovien, lattiasta kattoon kohoavien, ikkunoiden edessä. 

Meidän layoverimme Tukholmassa kesti viisi ja puoli tuntia – aika, joka monille tuntuu liian pitkältä. Istuessani taas lempipaikallani ja katsellessani lentokoneita nousemassa ilmoihin, kyydissään innoissaan olevia matkalla kohti uusia seikkailuja ja väsyneitä reissaajia palaamassa kotiin, mietin mitä vinkkejä antaisin? 

KUINKA VIIHTYÄ LENTOKENTÄLLÄ?

  1. Käytä aika hyödyksi – Nuo viisi ja puoli odotustuntia menivät kuin hujauksessa keskittyessäni bloggaus-, koulu- sekä duuniprojekteihin. Mieheni taas valmistautuu ennakkotehtävien palautukseen piirtämällä paljon. Tykkäätkö lukea? Nappaa mukaasi mielenkiintoinen kirja ja löydä itsellesi mukava paikka, nykyään lentokentät tarjoavat isoja sohvia ja mukavia nojatuoleja joiden suojassa on helppo upota kirjasi maailmaan.

    Joe & the juice, kahvila

  2. Liiku – Lentokoneessa liikkuminen on hyvin rajoitettua ja istuinasentosi pysyy samana pitkän pätkän. Rauhallinen kävely ympäri lentokenttää tarjoaa paljon nähtävää. Voit myös tehdä kevyitä joogaliikkeitä, joista kehosi varmasti kiittää lentojen välissä. Sukella kurottaen eteen ja avaa rintarankaa levittämällä kädet sivuille samalla kun suoristat selkäsi.

  3. Älä kiirehdi – Olen saanut jokaisella lennollani todistaa ihmisten hurjaa tunkemista boarding hetkessä. Sinun ei tarvitse seistä jonossa ensimmäisenä eikä portin avattua nousta jonottamaan, istu paikallasi rauhassa tai käy vielä täyttämässä vesipullosi – kone ei tule lähtemään ilman sinua.

  4. Inspiroidu – Katsele ympärillesi ja vapauta mielikuvituksesi. Kaipaatko uusia tuulia pukeutumiseen? Mistä seuraavaksi kirjottaisit blogissasi? Mitä tanssiliikkeitä voisit kehittää? Huomaatko jossain heikon kohdan, jonka voisit parantaa liikeidealla? Ole avoimin mielin, sillä vastaanottavana pystyt hyödyntämään ympärillä liikkuvan maailman.

    SAS

  5. Nauti – Olet pois omasta arjestasi, nyt on aika nauttia matkasta – ole stressittä, sillä aikataulujenkaan muutos ei ole käsissäsi. Syö hyvin, juttele tuntemattomien kanssa ja nauti.

  6. Nuku – Monilla lentokentillä on nykyään myös mahdollista vuokrata tila, joka sisältää sekä sängyn että suihkun. Kuulostaa hyvin houkuttelevalta ja voi olla, että kokeilemme sitä paluumatkallamme sillä layoverimme Tukholmassa tulee olemaan kevyet 9 tuntia.

Minkälaisia kokemuksia teillä on matkustamisesta? Miten te saatte aikanne kulumaan odottaessa? Mitä vinkkejä antaisitte muille?

xxo,
Janina

Avainsanat: , , ,

KUOLEMAN KIELEKKEELLÄ

Olemme vihdoin saaneet matkalaukut purettua ja käytyä kaupassa, ruoka kun tuppaa olemaan ensimmäisenä mielessä herätessä. Asiointi ranskalaisessa ruokakaupassa oli hieman tavallista monimutkaisempaa, mutta löysimme yhden englantia hatarasti puhuvan myyjän.

Saavuimme perille 2:30 maissa aamuyöstä, noin 16 tunnin matkustamisen jälkeen. Koneemme Tukholmasta Torinoon lähti tuntia myöhemmin lumisateen takia, mutta olimme silti ennätysajassa perillä Les Deux Alps:illa. Torinon kentällä meitä oli vastassa Alppimatkojen oppaat, myös ystäväni Hanna – jonka luona asumme reissumme ajan. Tiukkojen halausten jälkeen hyppäsimme bussiin, joka kuljettaisi meitä 4 tunnin ajan kohti päämääräämme.

Bussimatka sujui kommelluksitta siihen asti kun saavuimme vuorien juurille ja bussi alkoi kipuamisen jyrkkää, serpentiinitietä pitkin. Istuimme bussin yläkerrassa, minä ikkunan puolella. Kaikkialla oli pimeää, mutta jostain saattoi kajastaa kaukaisten rakennusten valot. Bussi eteni tasaista tahtia ja sitten tein sen virheen – katsoin alas. Sen tehdessäni menin täysin lukkoon. Tie tuntui kiemurtelevan aivan kielekkeellä, jonka reunalta pudotus olisi loputtomaan rotkoon. Sydämeni sykki tuplanopeutta, puristin Mikoa kädestä ja käänsin katseeni pois. Vaikuttiko unenpöpperö ajatuksiini, sillä en yleensä ole näin heikkohermoinen.

Les Deux Alps

Saavuimme kaikesta huolimatta turvallisesti perille ja nukuimme kuin tukit. Hannan asunto on kaiken keskellä. Matka lähimmälle hissille on vajaa 50 metriä. Parvekkeelta avautuu näkymä koko Alppi-kylään sekä rinteille. Mäen alapäästä alkaa pääkatu täynnä ravintoloita, vuokrauspisteitä, kauppoja ja kahviloita. Olemme onnekkaita.

Tänään on meidän sopeutumis- ja järkkäämispäivä, jotta loppuloma sujuu smoothisti. Vuokrasimme äsken sukset netin kautta (20 % halvempaa kuin suoraan mestasta) ja nyt lähdemme katselemaan tarkemmin ympärillemme.

Aurinko paistaa täysillä, lämpötila on plussan puolella, aurinkolasit on syytä olla silmillä koko ajan – muuten lumisokeutuu.

xxo,
Janina

Avainsanat: , ,
%d bloggers like this: