Avainsana-arkisto: keskittyminen

Musiikista voimaa

Lähes jokaiseen muistooni, elämänvaiheeseeni ja kokemukseeni liittyy tiiviisti bändi, artisti tai kappale. Ensin oli lasten laulu -kasetit, jotka sisälsivät sekoituksia Babaar-norsusta Samu Sirkkaan. Seuraavana tulivat ehkä ne kliseisimmät Backstreet Boys, TikTak, Britney jne. Gimmelin rovion polttavia liekkejä unohtamatta! Heh. Lässynlää rakkauslaulut jäivät ja tilalle tulivat, ystäväni tutustuttamat, Apulanta ja Good Charlotte. Näistä vaihdoin Suomi rap/hiphop vaikuttajiin. Lempigenret ovat vaihtuneet kuin vuodenajat, Fintelligens oli ainoa, joka säilyi läpi kaikkien kasvuvaiheiden.

Musiikki on erikoista. Se saa aikaan ainutlaatuisia tunnelatauksia, joita mikään muu asia ei pysty herättämään. Siitä saa voimaa, se helpottaa murheissa ja korostaa onnentunteita. Monestiko olet kokenut ne kylmät väreet kappaleen lähtiessä soimaan? Monestiko on tehnyt mieli kajauttaa kovaa ja korkealta – vaikka sitten yksin kävellessä? Tai antaa musiikin imeytyä jokaiseen soluun ja antaa mennä, tanssia päättömästi? (Sitä se ainakin omalla kohdallani on, sillä tanssitaito on täydellisen pyöreä nolla.)

Spotify lähetti jokaiselle kuuntelijalleen yhteenvedon heidän musiikki-vuodesta. Minä olin kuunnellut viime vuonna hieman päälle 32 000 minuuttia musiikkia – Spotifyn kautta. Mikähän tuo luku olisi jos lisäisin siihen myös mm. työpaikan musiikkiminuutit ja radion kuuntelut? Musiikki on kokoajan läsnä. Sen voimakkuus on korostunut muutamana väsyneenpänä päivänä. Olen nakannut luurit korville ja puhelimen varoituksista huolimatta lisännyt äänet täysille. Olen etsinyt minun voimabiisini, painanut play ja laittanut silmät kiinni. Olen sitä kautta saanut ladattua akkujani sen verran, että olen päässyt salilla käyntiin. Saanut treeni-flow:n päälle, jonka aalloilla olen selvinnyt treenistä irvistämällä naama rutussa.

Onko teillä valittuja biisejä, jotka potkasevat takamukseen kun tarvitsette energiaa? Biisejä, jotka auttavat läpi kinkkisten tilanteiden? Kommenttikenttään saa (ja pitää, heh) vinkata!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , ,

Pitäisikö treenata yksin vai kaverin kanssa?

Istun penkkiin, vapaapainojen kupeeseen. Basic viikon ensimmäinen treeni: lyhyitä sarjoja ja kovia painoja. Muutaman lämmittelysarjan jälkeen tarraan käsipainoihin. On voimakas olo! Tavoitteena 8 toistoa. Saan 6, mutta siihen tyssää. Voi kun mulla olisi treenikaveri mukana, saisin nipistettyä nuo kaksi viimeistä toistoa. 

vklp1

Treenikaverista on myös paljon iloa ja hyötyä. Johannes pisti itseni kirimään melkolailla! Kiitos Nana.

Noina hetkinä sitä todella toivoo treenikaveria. Treenaan 90 % kerroista yksin, muina kertoina olemme Mikon kanssa sattumalta samaan aikaan salilla. Meidän aikataulut menevät niin ristiin, ettemme pysty treenaamaan yhdessä. Se on harmi sillä treenaus Mikon kanssa on helppoa, haluamme molemmat samanlaista apua. Apua puristamaan loputkin mehut irti.

Olen tietoisesti päättänyt treenaavani suurimmaksi osaksi yksin, sillä treeni on minun kallisarvoista omaa aikaani. Joudun koko päivän olemaan ihmisten ja hälinän ympärillä, joten kun astun salille ja saan kuulokkeet korvilleni the world is out. Minun ei tarvitse miettiä kuin itseäni, omaa tekemistäni. Otan kyllä kanssatreenaajat huomioon, mutta en keskity heihin.

Kuinka moni tunnistaa saliltansa kaverin kanssa tulevan duon tai trion, jotka juttelevat enemmän kuin treenaavat? Minä ainakin. Ymmärrän kyllä, että kaverin kanssa kynnys salille lähtöön madaltuu ja ehkä siitä tulee sillä tavoin säännöllistä, mutta kyllä salilla jotain tulisi tehdäkin. Minä rakastan treenaamista, joten treenikaverini tulisi olla yhtä motivoitunut. Hänen tulisi ymmärtää sataprosenttisesti se, että salilla ollessa treeni on ykkönen – kuulumisia keritään vaihtamaan pukuhuoneen puolella.

IMG_3086

Saisiko irvistämällä ne viimeisetkin mehut irti – yksin?

Treenikaveri olisi hyödyksi itselleni noissa viimeisissä toistoissa. Antamassa hieman apua, keventämällä kuormaa vain vähän. Tästä loistava esimerkki on rakas Kia, jonka kanssa kuritimme etureisiä jonkin aikaa sitten. Siinä on mimmi, jonka kanssa treenaisin anytime, anywhere. Ne ihmiset ovat harvassa. En sano, että olisimme olleet hiljaa koko treenin ajan, mutta molemmilla oli selvät sävelet mitä tehdään. Sujuvaa ja jäätävää tuntumaa!

Siltikin jatkan samalla tyylillä, yksin edeten, ainakin vielä. Ehkä joku tulee rikkomaan päätökseni?

Mitä ajatuksia teillä on  treenikaverista? Treenaatteko yksin vai yhdessä kaverin kanssa? Miksi?

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,

Keskity olennaiseen

Juoksen pitkin käytävää. Mitä nopeammin pääsen taukotilaan, sitä enemmän aikaa minulla on syödä. Kiire kiire kiire. Se tuntuu vyöryvän niksaan aina ruokaillessa. 

Istahtaessani eilen töissä nopealle tauolle, otin totutusti puhelimen laukustani ja availin wifiä. Haarukka toisessa, iphone toisessa kädessä – mitä kerkeisin päivittämään, lukemaan, läpi käymään? Instagram, Facebook, Ilta-Sanomat, Whatsapp-viestit, blogipäivitykset.. Kuinka moni teistä tekee samaa? 

photo 3-4

Muutaman minuutin jälkeen havahduin siihen, että lapan ruokaa suuhun. Jauhan mahdollisimman nopeasti, lisää ruokaa suuhun ennen kuin aikasemmat on edes nielty. Miltähän tämä ruoka oikeasti maistuu? Tai tuntuu suussa? Milloinkohan olen viimeksi syönyt ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Ilman tietokoneella istumista. Ilman TV:tä. Ilman puhelinta. Ei musiikkia. Ei koulutöitä. Vain minä ja ruokani. 

Herkkuruoka. En tiedä olenko oikeasti keskittynyt ruokani makuun niin kuin siihen pitäisi keskittyä. Ruoka-aikana pitäisi rauhottua. Keskittyä olennaiseen. Silloin ei pitäisi olla kiire mihkään. Miltä yksi lempi raaka-aineistani, herkkusieni, oikeasti maistuu? Se on törkeän hyvää. 

photo 2-5

Tenttiviikko on takana. Viime viikolla istuin enemmän tietokoneen edessä lukemassa Powerpoint-slidejä kuin pitkään aikaan. Treeneistä kotiin, ruoka tulille ja preppaamaan. Ruokaa suuhun samalla kun Business Law -slidet rullaavat eteenpäin. En muista yhtäkään ruokailua kunnolla. Koko ajan kiireessä.

Tämä viikko on koulusta vapaata (kunnes opettajat iskevät pre-assignmentit sähköpostiin). Aion nauttia siitä eri tavalla kuin oikeana arkena. Jos säät pysyvät samanlaisina tulen varmasti useammin istumaan lounaalle parvekkeellemme nauttimaan auringosta ja ruuasta. Ilman tekniikkaa. Niinkuin tein hieman päälle viikko sitten kevään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden paisteessa. 

photo 1-5

Se oli mukava hetki. Yksin, hymyillen. Ruoka maistui hyvältä, jokainen aisti oli paikalla. Korianterin raikkaus piristi katkarapu-vihannes -sekoitustani. Cashew-pähkinä toi mukanaan crunchia, joka tasapainoitti kesäkurpitsan pehmeyden. NAM.

Maukasta uutta viikkoa! 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: