Juoksen pitkin käytävää. Mitä nopeammin pääsen taukotilaan, sitä enemmän aikaa minulla on syödä. Kiire kiire kiire. Se tuntuu vyöryvän niksaan aina ruokaillessa.
Istahtaessani eilen töissä nopealle tauolle, otin totutusti puhelimen laukustani ja availin wifiä. Haarukka toisessa, iphone toisessa kädessä – mitä kerkeisin päivittämään, lukemaan, läpi käymään? Instagram, Facebook, Ilta-Sanomat, Whatsapp-viestit, blogipäivitykset.. Kuinka moni teistä tekee samaa?
Muutaman minuutin jälkeen havahduin siihen, että lapan ruokaa suuhun. Jauhan mahdollisimman nopeasti, lisää ruokaa suuhun ennen kuin aikasemmat on edes nielty. Miltähän tämä ruoka oikeasti maistuu? Tai tuntuu suussa? Milloinkohan olen viimeksi syönyt ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Ilman tietokoneella istumista. Ilman TV:tä. Ilman puhelinta. Ei musiikkia. Ei koulutöitä. Vain minä ja ruokani.
Herkkuruoka. En tiedä olenko oikeasti keskittynyt ruokani makuun niin kuin siihen pitäisi keskittyä. Ruoka-aikana pitäisi rauhottua. Keskittyä olennaiseen. Silloin ei pitäisi olla kiire mihkään. Miltä yksi lempi raaka-aineistani, herkkusieni, oikeasti maistuu? Se on törkeän hyvää.
Tenttiviikko on takana. Viime viikolla istuin enemmän tietokoneen edessä lukemassa Powerpoint-slidejä kuin pitkään aikaan. Treeneistä kotiin, ruoka tulille ja preppaamaan. Ruokaa suuhun samalla kun Business Law -slidet rullaavat eteenpäin. En muista yhtäkään ruokailua kunnolla. Koko ajan kiireessä.
Tämä viikko on koulusta vapaata (kunnes opettajat iskevät pre-assignmentit sähköpostiin). Aion nauttia siitä eri tavalla kuin oikeana arkena. Jos säät pysyvät samanlaisina tulen varmasti useammin istumaan lounaalle parvekkeellemme nauttimaan auringosta ja ruuasta. Ilman tekniikkaa. Niinkuin tein hieman päälle viikko sitten kevään ensimmäisten lämpimien auringonsäteiden paisteessa.
Se oli mukava hetki. Yksin, hymyillen. Ruoka maistui hyvältä, jokainen aisti oli paikalla. Korianterin raikkaus piristi katkarapu-vihannes -sekoitustani. Cashew-pähkinä toi mukanaan crunchia, joka tasapainoitti kesäkurpitsan pehmeyden. NAM.
Maukasta uutta viikkoa!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Hep! Mie teen ihan tota samaa! Ihan huomaanatta..ikävä kyllä!syön ja multi taskaan kaikkea muuta siihen samaan syssyyn – ei hyvä. aamupalan yleensä nautin rauhassa,siihen olennaiseen keskittyen,mutta muuten ateriat tulee syötyä milloin luennolla milloin metrossa.ehdottimasti tsemppaamisen arvoinen asia. kiitos taas tästä muistutuksesta!:-)
Ihunaa viikkoa <3
TykkääTykkää
Aamupala on mullakin se hetki kun saa hetken rauhottua. Tänäänkin söin 45 minuuttia! Miten niin iso annos :’D
PUS <3
TykkääTykkää