Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. Kroppa jarruttaa kun itse vain painan kaasua. Kroppa sanoo STOP, aika pysähtyä.
Kulunut syksy on ollut kiireinen, on mennyt niin sanotusti aika kovaa. Mut eihän elämän kuulu olla helppoa, kirjoitin itsekin. Eikä se sitä olekaan ollut. En ole koko syksyn aikana saanut oikein mistään rytmistä kiinni. Olen treenannut silloin tällöin, syönyt vähän silloin tällöin, nukkunut silloin tällöin ja vähemmän. Olen priorisoinut opinnot ykköseksi, sillä olen päättänyt valmistua joulukuussa, joten sehän tapahtuu. Vaikka sitten päällä seisten tai minun tapauksessani sohvalla kipeänä maaten.
Pää ja sydän sanoivat: mene treenaamaan, se tekee hyvää! Niin se piru vie tekikin. Kaksi päivää putkeen. Toisen päivän iltana olin iloinen sillä olin saanut heräteltyä kroppaani eloon. Kolmantena päivänä tunsin kuinka harmaa sumu levisi kehossani. Tiedostin tulevan, mutta eihän mulla olisi aikaa nyt sairastua. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vaikka kuinka halusin pysyä terveenä, jatkaa puurtamista ja saada hommia valmiiksi, kroppa sanoi seis. Neljä päivää peiton alla. Silmät turvonneina ja vetisinä, nenä niin niistettynä että sattui ja kurkku niin kipeänä että tuurilla sain juotua kylmää smoothieta.
Iso suositus! Molemmat Ahnhem:n kirjat on koukuttavia.
En tiedä mikä siinä on, ettei monienkaan kantapään kautta käytyjen kokemusten jälkeen, osaa vain pysähtyä. Elämän rankkuus ei korreloidu fyysisen työn tai taakan kanssa, sillä henkinen väsymys heijastuu loppu kädessä fyysiseksi väsymykseksi. Niin kävi taas. Voitteko kuvitella, että olin taas siinä pisteessä että tekisi mieli vain itkeä? Ja niinhän mä teinkin. Vuodatin kyyneleitä, koska tuntui, että taakka ei kevene.
Nyt olen kaksi viikkoa levännyt. Olen miettinyt salia ja hikisiä treenejä, mutta ne saavat edelleen odottaa, sillä nämä opinnot vievät nyt vielä tämän viikon. Tuntuu, että olen löysä kuin tyhjentynyt ilmapallo, mutta kahden presiksen ja yhden esseen jälkeen voin heittää kouluhanskat roskiin ja antaa aikaa omalle hyvinvoinnilleni.
Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan oivaltakaa ajoissa.
xxo,
Janina
PS. Olen pahoillani kuvien puutteesta. Niitä on tulossa! Bare with me, please. <3
JANINA MICHAELA 