Avainsana-arkisto: kokemus

Minne se turvotus katosi?

Maidottomuus on yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista. Olen törmännyt siihen blogeissa, uutisissa ja hyvinvointi-lehtien artikkeleissa. Se on mietityttänyt itseäni paljon, olen ollut erittäin ennakkoluuloinen sitä kohtaan – ehkä jopa hieman vastahakoinen? 

Nyt on kuitenkin kulunut kaksi viikkoa viimeisestä rahkastani. Se tapahtui vähän kuin vahingossa, en ollut sitä alunperin suunnitellut. Uskon monien lukemieni asioiden jääneen alitajuntaani, takaraivoon, pyörimään. Ne nousivat aika ajoin pintaan, varsinkin oikuttelevan vatsan myötä.

photo11

Kaikki alkoi kun minulle määrättiin antibioottikuuri ihoni kunnon parantamiseksi. Kuurin ohjeiisiin kuului ethän syö maitotuotteita kaksi tuntia ennen etkä jälkeen pillerin ottamisen. Muistan reaktioni lääkärin vastaanotolla, mitä hemmettiä mä nyt aamuisin söisin? Joutuisin tekemään enemmän kuin poistamaan rahkapurkista kannen. Aloin syömään kananmunia aamuin illoin, mutta välipalana toimi edelleen rahka tai raejuusto niiden helppouden takia.

Muutama viikonloppu sitten kaikki muuttui. Söin töissä tauolla purkillisen raejuustoa, jonka seurauksena housut alkoivat puristaa – tuntui että olin oikea muffintop, sanan todellisessa merkityksessä. Vatsa alkoi vääntämään ja kääntämään, pirteä olotila oli haikea muisto vain. Seuraavana päivänä söin iltapalaksi rahkan, joka loppupeleissä hankaloitti nukahtamista sillä vatsa myöri taas.

Laitoin kaksi viikkoa sitten Ainolle viestiä hehkuttaen kuinka hyvä olo minulla on! Tuo olo on jatkunut edelleen! En ole vetänyt maitotuotteiden käytölle ehdotonta linjaa. Juon aamukahvini edelleen maidon kanssa sekä käytän heraa – näidenkin jättäminen tulee olemaan kokeilussa jossain vaiheessa tänä vuonna. Tällä hetkellä ajatus rahkan syönnistä jännittää, pelkään sen jälkeistä olotilaa.

photo 33

Mitä olen syönyt korvaavina ruokina? Paljon kananmunia, keitettynä ja paistettuna. Juonut protskusheikkejä. Syönyt muutaman protskupatukan, mutta nämäkin tuntuvat turvottavan minua. Katkarapuja, joista on tullut uusi lempparini, sekä leikkeleitä. Välillä tuntuu, että ideat loppuvat kesken. Ei valmiiksi paistetut kananmunat maistu muutaman tunnin istuttuaan niin hyvältä.

Mitä mieltä te olette maidottomuudesta? Onko teillä kokemuksia? Maidottomia välipalavinkkejä, jotka ovat helppoja valmistaa sekä säilyttää?

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,

Vastaus rukouksiin ja kehon hyvinvointiin

Laiminlyön kehoni hyvinvointia vaikka treenaankin säännöllisesti. Välillä tuntuu kuin se huutaisi apua, liian kuuroille korville. Minun pitäisi pitää siitä parempaa huolta. 

En ole vieläkään saanut lihashuoltoa sovellettua viikkoihini säännöllisesti tapahtuvaksi harjoitteeksi. Teen sitä silloin tällöin kun kerkeän. Suurimman osan helmikuusta muistin rullailla ja venytellä melkein joka päivä – kroppa alkoi tuntua vetreämmältä. Liikkuminen tuntui vaivattomammalta. 

DSC_0398

Kerroin teille aikaisemmin kuntosalini PT:n Anun vetämästä joogahetkestä täällä. Kuinka hankalalta nuo yksinkertaisimmatkin liikkeet tuntuivat. Vaikka tavoitteenani on lihaksen kasvatus, en haluaisi menettää notkeuttani ja vetreyttäni siinä samassa. Mieleeni piirtyy iso kehonrakentajamies, joka ei taivu mihinkään. Sellaiseksi en halua muuttua. 

Päätin tuolloin, että etsin itselleni jooga-paikan tai -salin, joka olisi kotini tai kouluni lähellä. Niin, että matkoihin ei menisi hurjasti aikaa – se kun on muutenkin vähissä. Yhtälailla hintatason tulisi olla alhainen, opiskelijabudjettiin istuva. Onko teille tullut sellaista paikkaa vastaan? Minulle ei ainakaan. Viikko sitten tuntui kuin rukouksiini olisi vastattu. Sain yhteistyömahdollisuuden hyvinvointi-yritys Yoogaian kanssa. 

DSC_0399

Miltä teistä kuulostaisi joogatunti omassa olohuoneessa? Hurjan hyvältä? Niin minustakin. Olin varannut itselleni syvävenyttely-tunnin eilisillaksi. Jännittäen odotin kuinka homma toimisi. Mieleeni pompsahti Monnan postaus mä venyttelin kotona ja sit sellainen mies näki miten mä venyttelin”. Ohhoh, tuntuisiko tämä oudolta? Päätin kuitenkin alusta alkaen pitää oman kamerani päällä, jotta opettajamme saisi korjattua tekniikoitani tarvittaessa.

Klikkauduin tunnille hyvissä ajoin, jotta saisin tekniikan toimimaan oikein. Katselin Oscareita nauhalta kun kuvaruudulle ilmestyi mies, tunti oli alkamassa. Häädin kihlattuni keittiöön kokkaushommiin (kiitos rakas!), jotta sain itse keskittyä pitkiin venytyksiin. Tunti oli yläkroppa painotteinen, joka sopi itselleni erittäin hyvin. Sunnuntain jalkatreenissä ponnistuspäänsärky antoi merkkejä tulostaan, mikä kertoo vain liian jumissa olevista lihaksista. Venyttelimme erittäin perusteellisesti, Markon neuvoessa ja selostaessa samalla. Miksi venytämme näin, mihin se auttaa. Tunti oli rauhallinen ja neuvoja oli helppo seurata. 

DSC_0404

Kaikkea sitä tekniikan kanssa pystyy. Yoogaia vastaa juuri niihin vaatimuksiin mitä olen joutunut hektisen elämäni takia asettamaan. Sijainti? Lähempänä kuin koskaan eli kotona tai matkan päällä! Aikataulut? Vaihtelevat viikottain, aamutunneista iltatunteihin. Hinta? Vain 4,99€/tunti! Sain itselleni kuukauden jäsenyyden, mutta tulen varmasti jatkamaan käyttöä senkin jälkeen! Kukapa ei haluaisi kotoa käsin osallistua 3-4 tunnille yhden 15-20€ tunnin sijasta?

Onko Yoogaia tuttu palvelu? Miltä palvelu teistä kuulostaa? Kuinka te pidätte kehostanne huolta? 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,

Kypärien kolinaa

Vatsanpohjaa kutittaa. Pää tuntuu olevan pyörällä kun muistelen kuvioita ja opittuja tekniikoita. 
Pylly alas. Pylly alas. 

Olen matkalla jenkkifutiksen ensimmäisiin kontakti-treeneihin. Valmiiksi keitetyt hammassuojat keikkuivat laukussani. Olen syönyt hieman tuhdimman aamupalan; kananmunaa, puuroa, marja-smoothie, kahvia ja sämpylää. Ruokaväli tulisi venymään hieman pitemmäksi kuin totutusti, joten kroppa (sekä treenikaverit) varmasti kiittäisivät ekstra-murkinasta. Näin pikkunälkä-Janni pysyisi piilossa.

DSC_0853

Saapuessani hallille, aulassa on vastassa niin, kurssille minut houkutellut, kaverini kuin muutkin valmentajat. Ensimmäisenä tehtävänä on kahlata kypärä- ja suojameri löytääkseni itselleni sopivat kamat. Hartiasuojat ensimmäisenä; ne päällä tuntuu oudolta, en hahmota omaa leveyttäni ollenkaan vaan törmäilen siellä täällä ovien karmeihin. Saisinko otettua nämä body fitness -kisoihin tulevaisuudessa? Hartiat olisivat varmasti tarvittavan leveät. 

Pääni on iso, neliönmuotoinen. Minulla on isompi pää kuin Mikolla. Löytyisikö minulle sopivaa kypärää? Ensimmäinen yritys on nappiosuma. Ville säätää leukasuojaa ja pumppaa aivoihini ilmaa. Kypärien sisäpuolella on ilmatyynyjä, joihin lisäämällä tai vähentämällä ilmaa istuvuus paranee. Housut ovat yllättävän mukavat; suojapatjoja on reisien, polvien, lonkkien ja häntäluun kohdilla. Oma takamukseni tuntuu olevan itselleni suurin ongelma. Rakastan sitä, enkä vaihtaisi sitä pienempään maksustakaan. Mitkään housut eivät silti tunnu nousevan riittävän korkealle, istuen samalla muualta hyvin. Vyötärönauhaa kireämmälle, nämä kelpaavat hyvin.

DSC_0873

Kaikkien kamojen ollessa päällä tuntuu ryhdikkäältä. Skarpilta. Jämäkältä. Tuntuu varmemmalta. Suojat ovat kuin suojamuuri, ne päällä olen valmiimpana ottamaan kovempaa osumaa vastaan. Valmentaja hakkaa päähän, ei satu. Tunnen olevani valmis yrittämään kaikkeni, oppimaan paljon. 

Vesipullo kentän laidalle, hammassuojat suuhun ja valmentajien ympärille. Hallissa kohisee. Siellä on muitakin joukkueita treenaamassa. Aluksi on vaikea kuulla, mutta saan nopeasti blokattua muiden tekemisen. Alkulämpöä liikkuvuusharjotteilla; mielikuvitus aitoja, askelkyykkyjä, niskan nostoa. Pallon kiinniottoa. Kuvioiden juoksua ja kiinniottoa. Nuken taklausta. Muiden taklausta. Puolustamista ja hyökkäämistä. 

download

Ennakko-oletuksenani treeneistä oli mustelmat ja nurmesta vihreäksi värjäytyneet vaatteet. Päätä puristava kypärä ja suojista rajoittuneet liikeradat. Tuo kaksi tuntinen oli kuitenkin kaikkea muuta. Pääsin omaan zoneen, keskityin ja annoin kaikkeni. Tekniikat eivät olleet helpoimpia. Pään pitää olla 100% mukana tekemisessä, keskittyminen on kaiken a ja o; pylly alas, jalka eteen, kädet ympärille, lantio, toinen jalka, jaloista voima – taklaus. 

DSC_0927

Jos aikaisemmin pelkäsin minua pitempiä pelaajia, enää en pelkää heitä läheskään yhtä paljon. Tiedättekö miksi? Alemmaksi pääsevä pelaaja saa taklauksen vietyä loppuun. Se pelaaja, jonka hartialinja on alempana pystyy työntämään jaloillaan enemmän ja kovemmin – onnistuen taklauksessa. Ehkä saan Mikon seuraavassa lumisodassa kaadettua ilman että kaadun itse? 

Olen todella innoissani lajista. Olen jopa aloittanut keskustelua jenkkifutiksen ja body fitneksen lomittamisesta. Olisikohan se mahdollista? Mitähän valmentaja tuumaisi? Annetaan näiden ajatusten kuitenkin hautua vielä. Treenikertoja on onneksi vielä jäljellä, mutta niin on opittavaakin.

DSC_0153

xxo,
Rämäpää-Janni

Kuvista kiitos Janessalle ja muillekin kärsivällisille apujoukoille!

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,
%d bloggers like this: