Avainsana-arkisto: motivaatio

SAATTAA MUUTTAA ELÄMÄSI

Nimittäin asioiden ja unelmien ääneen sanominen. Niistä lauseiden muodostaminen ja niiden konkreettinen hahmottelu. Piirrä, kirjoita tai leikkaa lehdistä kuvia ja lauseita – saatuasi unelmasi ja tavoitteesi paperille ne saavat aivan erilaisen muodon. Ne alkavat hetki hetkeltä tuntua saavutettavissa olevilta.

Mindmap, MeNaiset Sport, aarrekartta, motivaatiotaulu, unelmat, tavoitteet

Aarrekartta, mindmappi, unelmataulu – toimivalla konseptilla on monia nimiä. Kun kevätsiivousta tehdessäni löysin avaamattomia, vanhoja lehtiä sain hurjan inspiraation luoda jotain, joka ohjaisi minua tänä vuonna. Halusin itselleni jotain, joka vaikeina hetkinä muistuttaisi mua paremmasta. Itsevarmuudesta, hyvästä olosta, tulevaisuudessa hohtavista mahdollisuuksista ja oman asenteen tärkeydestä. 

Mindmap, MeNaiset Sport, aarrekartta, motivaatiotaulu, unelmat, tavoitteet

Yksissä tuumin lähdin kauppaan ostamaan ison kartongin. Ja näin olohuoneen lattiamme sai uuden lehtileikepeitteen. Ahh, tämä! Tuo! Tän kirjaimen tarviin. Ihana fiilis! Päivien saatossa aloin löytämään itseni lauseista ja kuvista –  pala palalta rakensin itselleni inspiraatiotaulun.

Katsoessani taulua lämmin aalto pyyhkäisee lävitseni. Siinä kiteytyy valtavasti ajatusmaailmaani ja sen takia, se koristaakin työhuoneemme seinää. Se on luonut valoa pimeyteen, ohjannut oikeaan ja antanut uskoa omiin päätöksiin. Tiedän mihin haluan päästä ja taulu muistuttaa mua siitä.

Mindmap, MeNaiset Sport, aarrekartta, motivaatiotaulu, unelmat, tavoitteet

Inspiroivaa viikonloppua! Tästä se kesä alkaa, eikö vaan?! 

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

 

Avainsanat: , , , ,

Goodbye fitness

Siltä nyt tuntuu. Tuntuu, etten ole koskaan kilpaillutkaan. Tuntuu, etten ole koskaan urheillutkaan. Tuntuu, että hyllyn kävellessäni kaduilla. Tuntuu, että olen pettänyt sekä itseni että muut. Tuntuu ristiriitaiselta. 

Pohdittavaa on ollut. Ensimmäisen kisadieetin aloituksestani on nyt hieman päälle vuosi, mitä tässä ajassa on kerennyt tapahtua? Olen tiputtanut 13 kiloa ja syönyt ne takaisin – ymmärrätte varmasti, jos sanon että päässäni hyppii piru. Se, joka sättii ja ripittää. Miten voit sanoa noudattavasi terveellisiä elämäntapoja, jos lihot kaiken pudottamasi takaisin. 

20151123_150617

Tekosyy tai ei, kroppa toimi hyvin eri tavoin kisojen jälkeen kuin ennen niitä. Otan väistämättä kaiken vastuun omista päätöksistäni, siitä, etten kunnioittanut kroppaani tarpeeksi, antaakseni sille riittävästi aikaa palautua, jotta myös myöhemmin muistuttaisin urheilevaa enkä sohvaperunaa. Nyt, ja jo pidempään, peili on ollut ”viholliseni”. Kuten moni muu ennen mua on sanonut, fitness-kisaaja ei tule koskaan katsomaan peiliin normaalisti. Hän ei tule katsomaan itseään tavallisena henkilönä, sillä alitajunnassaan hän on ikuisesti kisaaja. Katsoessani peiliin näen vain virheet ja parantamiskohdat. Näen ensimmäisenä sen mitä hulivili-Janni on kesän aikana saanut kropassaan aikaan. Selluliitit, jotka peittävät reisiä ja lantiolla olevat painaumat, jotka kiristävät housut ovat jättäneet jälkeensä.

Olen tietoisesti pakoillut vaakaa. Ehkä pelännytkin sitä hieman, todellisuudessa paljon, mutta toisaalta en ole kaivannut tietoa painostani. Asetan itselleni paljon tavoitteita, jotka ohjaavat tekemisiäni ja päätöksiäni. Tämän hetkinen hyvinvointiin liittyvä päätavoitteeni on saada takaisin sporttinen kroppani. Sellainen, jossa viihdyn. Sen ei tarvitse olla tietty rasvaprosentti tai kilomäärä, ne eivät, enää, toimi itselleni riittävinä hyvinvointini mittareina. Tavoitteenani on löytää kroppani tasapaino. Olenko aikaisemmin ollut tasapainossa vai kuvitellut vain? 

Voin kuitenkin tällä hetkellä melko hyvin. Puolentoista kuukauden salitauko antoi kropalleni aikaa palautua. Lepoviikkoja ei 22 viikon kisadieetillä ollut, enkä juuri levännyt kisojen jälkeenkään – liekki salille palaamiseen ja lihaksen takomiseen paloi, sinne oli pakko päästä etten menettäisi kaikista parasta kehittymisaikaa. Jälkeenpäin on helppo järkeillä, todeta tarvinneensa hieman enemmän lepoa. Jatkoin treenaamista ignooraamalla kehoni väsymyksen merkit. Moni meistä tietää, miltä uuden treeniohjelman hyppysiin saaminen tuntuu – salille haluaa koko ajan.

Treenit sujuivat, mutta eivät tuottaneet itselleni mielihyvää. Menin, koska olin tottunut. En tiedä, onko tuo kaikki johtanut tähän hetkeen. Kun saimme valmentajani kanssa yhteistyön käyntiin, treenit kulkivat ja sain treeneissä endorfiiniryöppyjä, iski flunssa. Musta tuntuu, että tiedän mitä teen, tiedän miksi teen, mutta en kuitenkaan. Tällä hetkellä tiedän, että fitness-kisaaminen ei tule olemaan osa lähitulevaisuuttani, kuten alunperin olin suunnitellut.

20151123_150625

Seuraavat kisani mietittiin syksyksi 2016, mutta sen suunnitelman kuoppasin itsekseni loppukesästä, pohtiessani perinpohjin hyvinvointiani, jaksamistani, kehittymistäni, ottaen huomioon muut elämäni osa-alueet. Kevään kisoja varten olin puoli vuotta poissaolevana opinnoistani, enkä halua lykätä valmistumistani yhtään pidemmälle. Miksi en sitten kisaisi opintojen ohessa, onhan se moni muukin tehnyt? Tilanne olisikin eri, jos pystyisin vain opiskelemaan ja valmistautumaan kilpailuihin, mutta minun tilanteessa on pakko myös käydä töissä. Näiden kolmen reippaasti stressaavan kombinaatio ei kuulosta itselleni mielekkäältä, ja viimeistään kun yhtälöön lisätään tuleva työharjoittelu, mahdollisesti palkaton sellainen, päätös on yksinkertainen.

Olen hahmotellut päässäni seuraava kilpailuajankohtaa. Valmistun keväällä 2017, joten tulen nousemaan lavalle aikaisintaan syksyllä 2017. Tämä mahdollistaa itselleni rauhallisen ja stressittömämmän kehityskaaren, enkä tarkoita nyt etteikö treenit olisi intensiivisiä vaan sitä, että mitään ei tarvitse tehdä kiireessä. Fitness-kisaaminen saa nyt siirtyä sivummalle, tai oikeastaan pysyä siellä.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

Heittäydy täysillä!

Kun eteesi heitetään kutsu aamutreeneistä, lähde mukaan epäröimättä. Miettimättä, jaksatko herätä. Kyllä sinä jaksat! Ja vaikka herääminen tuntuisi nahkealta niin viimeistään kahvinkeittimen turvallinen porina ja aamuaurinko hätyyttävät väsymyksen pois.

En valehtele, mutta itse emmin todella pitkään lähdenkö mukaan TFW:llä pidettäviin aamutreeneihin. Olin väsynyt ja tuo päivä olisi vapaapäiväni töistä – rakastan nukkumista joten uhraisinko pehmoiset höyhensaareni kovan rääkin edessä. Uhrasin! Ja kyllä kannatti! Jo senkin takia, että näin pitkästä aikaa minua inspiroivia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi saa mut nauramaan! Hölmöhän olisin ollut jos olisin jättänyt menemättä.

_DSC5363 copy

_DSC5370 copy

Hurrikaani. Itseäni se muistuttaa vain tuhosta. Se painaa läpi talojen ja muurien, mikään ei sitä pysäytä. Se oli meidän treenimme nimi ja juuri edellä kuvaillun mukainen. Ei päästy kukaan helpolla, jo alkulämmittelyn aikana suu kääntyi hymyyn. Se hymy on itselleni luontainen reaktio (ainakin väitän niin) kun tiedän edessä olevan treenin vievän itseni epämukavuusalueelle – kauas sinne ja pitkäksi aikaa. Hieman masokistista, mutta niistä treeneistä nautin. Eniten.

Itse pääpiru, Johannes, oli suunnitellut armottoman treenin. Kolme patteria, joista jokainen sisälsi spurtteja ja kaksi vatsalihasliikettä. Eli pelkästään asioita, joissa minun tulisi parantaa. Treenin jälkeen olin säpäleinä. Vatsani ovat heikot, hävettävän heikot. Arvaatteko kuinka montaa kanssatreenaajaa se häiritsi? Aivan. Ei yhden yhtä. Parit tsemppasivat toisiaan, kaikki puuskuttivat keskittyneesti yhtä paljon.

_DSC5385 copy

_DSC5448 copy

Loppuun asti kimpassa!

Itsenä haastaminen sai arvoisensa päätöksen kun treenin lopuksi hölkkäsimme voittajan asenteella, kädet kattoa kohti, Rockyn tunnaria hyräillen. Kello 8:15 – istumme koko porukalla ringissä lattialla. Jokaisella raikas puna sekä tyytyväinen hymy kasvoilla. Palauttava pala raakakakkua ja kuppi kahvia edessään. Aijaij! Pienen ihmisen suuri onnen hetki.

_DSC5504

Kiitos Johannekset! Kiitos Greenstreet. Kiitos kaikki. Kiitos elämä.

xxo,
Janina

PS. Kurkkaa tänne!

Avainsanat: , , , , ,
%d bloggers like this: