Goodbye fitness

Siltä nyt tuntuu. Tuntuu, etten ole koskaan kilpaillutkaan. Tuntuu, etten ole koskaan urheillutkaan. Tuntuu, että hyllyn kävellessäni kaduilla. Tuntuu, että olen pettänyt sekä itseni että muut. Tuntuu ristiriitaiselta. 

Pohdittavaa on ollut. Ensimmäisen kisadieetin aloituksestani on nyt hieman päälle vuosi, mitä tässä ajassa on kerennyt tapahtua? Olen tiputtanut 13 kiloa ja syönyt ne takaisin – ymmärrätte varmasti, jos sanon että päässäni hyppii piru. Se, joka sättii ja ripittää. Miten voit sanoa noudattavasi terveellisiä elämäntapoja, jos lihot kaiken pudottamasi takaisin. 

20151123_150617

Tekosyy tai ei, kroppa toimi hyvin eri tavoin kisojen jälkeen kuin ennen niitä. Otan väistämättä kaiken vastuun omista päätöksistäni, siitä, etten kunnioittanut kroppaani tarpeeksi, antaakseni sille riittävästi aikaa palautua, jotta myös myöhemmin muistuttaisin urheilevaa enkä sohvaperunaa. Nyt, ja jo pidempään, peili on ollut ”viholliseni”. Kuten moni muu ennen mua on sanonut, fitness-kisaaja ei tule koskaan katsomaan peiliin normaalisti. Hän ei tule katsomaan itseään tavallisena henkilönä, sillä alitajunnassaan hän on ikuisesti kisaaja. Katsoessani peiliin näen vain virheet ja parantamiskohdat. Näen ensimmäisenä sen mitä hulivili-Janni on kesän aikana saanut kropassaan aikaan. Selluliitit, jotka peittävät reisiä ja lantiolla olevat painaumat, jotka kiristävät housut ovat jättäneet jälkeensä.

Olen tietoisesti pakoillut vaakaa. Ehkä pelännytkin sitä hieman, todellisuudessa paljon, mutta toisaalta en ole kaivannut tietoa painostani. Asetan itselleni paljon tavoitteita, jotka ohjaavat tekemisiäni ja päätöksiäni. Tämän hetkinen hyvinvointiin liittyvä päätavoitteeni on saada takaisin sporttinen kroppani. Sellainen, jossa viihdyn. Sen ei tarvitse olla tietty rasvaprosentti tai kilomäärä, ne eivät, enää, toimi itselleni riittävinä hyvinvointini mittareina. Tavoitteenani on löytää kroppani tasapaino. Olenko aikaisemmin ollut tasapainossa vai kuvitellut vain? 

Voin kuitenkin tällä hetkellä melko hyvin. Puolentoista kuukauden salitauko antoi kropalleni aikaa palautua. Lepoviikkoja ei 22 viikon kisadieetillä ollut, enkä juuri levännyt kisojen jälkeenkään – liekki salille palaamiseen ja lihaksen takomiseen paloi, sinne oli pakko päästä etten menettäisi kaikista parasta kehittymisaikaa. Jälkeenpäin on helppo järkeillä, todeta tarvinneensa hieman enemmän lepoa. Jatkoin treenaamista ignooraamalla kehoni väsymyksen merkit. Moni meistä tietää, miltä uuden treeniohjelman hyppysiin saaminen tuntuu – salille haluaa koko ajan.

Treenit sujuivat, mutta eivät tuottaneet itselleni mielihyvää. Menin, koska olin tottunut. En tiedä, onko tuo kaikki johtanut tähän hetkeen. Kun saimme valmentajani kanssa yhteistyön käyntiin, treenit kulkivat ja sain treeneissä endorfiiniryöppyjä, iski flunssa. Musta tuntuu, että tiedän mitä teen, tiedän miksi teen, mutta en kuitenkaan. Tällä hetkellä tiedän, että fitness-kisaaminen ei tule olemaan osa lähitulevaisuuttani, kuten alunperin olin suunnitellut.

20151123_150625

Seuraavat kisani mietittiin syksyksi 2016, mutta sen suunnitelman kuoppasin itsekseni loppukesästä, pohtiessani perinpohjin hyvinvointiani, jaksamistani, kehittymistäni, ottaen huomioon muut elämäni osa-alueet. Kevään kisoja varten olin puoli vuotta poissaolevana opinnoistani, enkä halua lykätä valmistumistani yhtään pidemmälle. Miksi en sitten kisaisi opintojen ohessa, onhan se moni muukin tehnyt? Tilanne olisikin eri, jos pystyisin vain opiskelemaan ja valmistautumaan kilpailuihin, mutta minun tilanteessa on pakko myös käydä töissä. Näiden kolmen reippaasti stressaavan kombinaatio ei kuulosta itselleni mielekkäältä, ja viimeistään kun yhtälöön lisätään tuleva työharjoittelu, mahdollisesti palkaton sellainen, päätös on yksinkertainen.

Olen hahmotellut päässäni seuraava kilpailuajankohtaa. Valmistun keväällä 2017, joten tulen nousemaan lavalle aikaisintaan syksyllä 2017. Tämä mahdollistaa itselleni rauhallisen ja stressittömämmän kehityskaaren, enkä tarkoita nyt etteikö treenit olisi intensiivisiä vaan sitä, että mitään ei tarvitse tehdä kiireessä. Fitness-kisaaminen saa nyt siirtyä sivummalle, tai oikeastaan pysyä siellä.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,

4 ajatusta artikkelista “Goodbye fitness

  1. Heli sanoo:

    Saanko kysyä, että miksi vielä kilpailet? En halua tätä ilkeyksissäni kysellä… Mutta tuntuu, ettei tuo kilpaileminen ole sinulle sellainen asia, mitä tekisit sydämestäsi, intohimolla. En tunne sinua mutta tällaisen kuvan olen teksteistäsi saanut.

    Kilpailetko koska se on nyt ”muodissa”? Koska ”haluat kokeilla omia rajojasi”? Rajojaan voi kokeilla niin monella muullakin tavalla… Kaikkia ei vain ole tehty kilpaurheilijoiksi. Sellaiseksi on aika vaikea vain yhtäkkiä ryhtyä.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Moikka!

      Aina saa kysyä. :) Kilpaileminen ei ole se minkä takia liikun tai treenaan salilla, se on mulle kirsikka kakun päällä – kuten monelle muullekkin. Tällä hetkellä olen jättäytynyt vähemmälle fitnesspiireistä ja sen seuraamisesta, sillä tuntuu että tarvitsen aikaa toisille asioille. Itse en koe, ettenkö voisi kilpailla, vaikka en elä fitness-kilpailut ensimmäisenä prioriteettinani. Tiedostan myös, että tarvitsen kehitystä paljon ja myös sen takia kilpatavoite on pitemmällä kuin monella muulla. Haluan, että seuraavan kerran lavalle noustessa olen aivan erinnäköinen kuin menneenä keväänä. Olen erittäin kilpailuhenkinen ja jotta voisin yltää omiin tavoitteisiini, tarvitsen siihen aikaa. Aloitin ensimmäisiin kisoihin valmistautumisen 2013, jolloin laji ei ollut tämänkaltaisessa hypessä – lavalle nouseminen on itselleni ainakin sellainen asia, johon panostan enkä tule nousemaan sinne kerran vuodessa. Toivottavasti sait mietteisiisi vastauksen, mutta kysy ihmeessä enemmän jos jäi kysymyksiä. :)

      Tykkää

  2. Kati sanoo:

    Kuulostaa samoilta mietteiltä kun synnytyksen jälkeen.. sitä valmostaudutaan 9kk synnytykseeen ja sen jälkeen ei pääse vanhoihin mittoihin helposti. Ja ennen seuraavaa raskautta pitää taas saada omat mitat ja oma keho takaisin.. hih.. :)

    Tsemppiä Janni! Oot varmaa rehellisin kisaaja jota tapaa näin blogeissa! You can do it! Keep loving life and yourself then you’re ready! :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Yhtälailla kroppa varmasti toimii raskauden jälkeen erilailla, se on ollut ääritilassa ja täytyy saada palautua – kaikilla ottaa eri aikansa. :) Mutta sä säihkyt kuitenkin <3 Ja kiitos, oon selkeästi löytänyt hyvän paikan itseni kanssa, joten asioista tuntuu helpommalta puhua suoraan kuin kaunistelemalla. :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: