Avainsana-arkisto: onnellinen

MARKKINOINNIN POIKAMIES MURSKASI SEN!

Seuraa paljon tekstiä, tunteita ja hieman aiheesta toiseen hyppelyä, mutta kevennetään tunnelmaa aluksi huikealla vitsillä. Toisaalta, se vitsi myös hyppii otsikossa.

Valmistuin joulukuisena, pimeänä maanantaina virallisesti tittelillä Marketing Bachelor of Business Administration. Käytän paljon englantia somessani, sillä se on ympäri maailmaa siunattujen ystävieni yhteinen kieli. Postasin Facebookissani kuvan valmistujaisseremonian jälkeen nopealla tekstillä ”CRUSHED IT! MARKETING BACHELOR!”, joka oli sitten Suomessa kääntynyt sujuvasti ”MURSKASI SEN! MARKKINOINTI POIKAMIES!” = täydellistä postauksen otsikkoainesta. Saadessani kaveriltani tämän viestin nauroimme pöytäseurueeni kanssa valmistujaisdinnerillä. Käännös kuvaa hyvin fiiliksiäni opintojeni loppuvaiheessa kun kolmen englanniksi opiskellun vuoden jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan kypsyysnäyte suomeksi – käyttäen oikeita liiketaloudentermejä suomeksi. Loogisuutta siinä on yhtä paljon (ellei vähemmän) kuin tuossa lauseessa.

Kolme vuotta, 213 opintopistettä, tuhansia kahveja, liian monia valvottuja öitä, ylitsepääsemättömiltä tuntuvia aikoja, kyyneleitä ja laskematon määrä kirosanoja. Vuodet olivat kuin vuoristoratakyyti, jossa tekniset viat melkein heittivät laidan yli ja saivat tippumaan kyydistä. Mutta samaan aikaan olen istunut kyydissä, nostanut kädet ilmaan ja kiljunut ilosta – olen rakastanut näitä vuosia, niiden opetuksia ja kaikkea mitä ne ovat pitäneet sisällään.

Kolmeen opiskeluvuoteen mahtui paljon muutakin kuin opintoja. Opintojen ensimmäisen puoliskon ajan valmistuin bodyfitness-kilpailuihin ja toisen puoliskon yritin palautua niistä. Iso virstanpylväs, joka oli alitajuntaisesti läsnä kaikki hetket. Opinnot eivät olleet itselleni koskaan prioriteetti. Edelle on vähintäänkin mennyt niin työt, treenit kuin ystävät. Loppua kohden ymmärsin kuitenkin varata muutamat viikonloput vain minulle ja opinnäytetyölle – ah, niin romanttista. 

Olen saanut paljon onnitteluja, paljon miten sä teit sen -kyselyitä sillä painoin samaan aikaan täysillä töitä. Taakse päin katsoessa en itsekään tiedä miten sen tein. Valmistumista edeltäneet kuukaudet olivat täyttä sumua itselleni – yksi pitkä syyskuu loppui vasta jouluun. Täyspäiväinen työ piti kiireisenä arjet, opinnäytetyö ja viimeiset kurssit ottivat vallan viikonloppuisin. Opintoja verrataan usein töihin, tarkoittaen että olin koko syksyn putkeen töissä – ei täysin simppeli yhtälö jaksamisen kannalta.

Minä valmistuin, mutta en olisi pystynyt siihen yksin. Sitä toistelin eilenkin kun kokosin rakkaat läheiset kotiini. Jokainen heistä on siivittänyt minua opintopolulla eteenpäin omalla tavallaan ja siksi järjestin juhlat yhtälailla juhlistamaan yhtä isoimmista saavutuksistani, mutta myös kiitokseksi heille. 

Janina Michaela, Haaga-Helia, tradenomi, valmistuminen, BBA, Bachelor of Business Administration, markkinoinnin tradenomi, tapahtumatuottaja, mitä opiskella, jatko-opiskelu, ammattikorkeakoulu

En olisi pärjännyt ilman ystävieni huumoria, pitkiä halauksia ja heidän kanssaan itkettyjä itkuja. He ovat yksi elämäni tukipilareista, pitävät pystyssä. En olisi myöskään pärjännyt ilman lähisukuani ja perhetuttuja, jotka omassa päässäni kuuluvat sukuun; sydämin höystetyt tsemppiviestit ja tieto siitä, että mitä vain elämässä tulee vastaan mulla on ihmisiä, joille soittaa ovat olleet korvaamattomia. On ehkä turhaa edes yrittää laittaa sanoiksi, mitä oma perheeni ja mieheni vuoristoradassa ovat tehneet, mutta yritän silti.

Vanhempani ovat olleet kovin ylpeitä, sillä kolmen välivuoteni aikana kävimme lukuisia kiivaitakin keskusteluita tulevaisuudestani. En ollut vakuuttunut, että jatko-opiskelu olisi itselleni oikea tie. Minä vain tein töitä, mutta kauppis oli isäni järkkymätön mielipide, olinhan aina ollut lahjakas matikassa sekä yrittäjähenkinen. Alle 10-vuotiaana perustin omaan huoneeseeni elokuvavuokraamon. Kaikki Disneyn elokuvat olivat aakkosjärjestyksessä, oli vihko, johon merkata mikä elokuva kenellekin meni. En muista vuokrasinko yhtään elokuvaa oikeasti, mutta olin innostunut omasta busineksestä!

Vanhempani ovat maksaneet laskuja kun tili on ollut yksi numeroinen, tuoneet Heinon Tukusta 180 kappaleen kananmunalaatikoita varmistuakseen ruoan riittävyydestä, kuunnelleet ränttätänttää. Kaikista tärkeimpänä he ovat pyyteettömästi rakastaneet ja tukeneet, mutta myös pysyneet rehellisinä ja sanoneet suorat sanat.

Miehelläni ei ole ollut helpoin tehtävä pysyä kyydissä myöskään. Hän on elämäni läheisin ihminen, joten saa myös kaiken suodattamattomana. Siltikin kaapista sekä pöydästä on löytynyt ruokaa ja kotoota kainalo jonne käpertyä. Mikon viilipyttymäisyys on rauhoittanut ja huolettomuus poistanut stressiä. Hän ei ole pienestä tuulen vireestä kaatunut vaan vain kaivanut juuret syvemmin maahan. Aivan uskomaton ihminen.

Jokainen näistä ihmisistä tekee minut niin kovin onnelliseksi elämisestä. Kesken eilisten juhlien otin pienen oman hetken ihan vain katsellakseni ympärille. Hetki on piirtynyt verkkokalvoilleni; oma turvapaikkani oli kirjaimellisesti täynnä itselleni tärkeitä ihmisiä ja puheensorinaa. Kaikki sulautuivat joukkoon ja puhuivat ristiinrastiin vaikka osa ei ollut tavannut toisiaan ikinä – vältimme inhoamieni porukkajakojen synnyn.

Janina Michaela, Haaga-Helia, tradenomi, valmistuminen, BBA, Bachelor of Business Administration, markkinoinnin tradenomi, tapahtumatuottaja, mitä opiskella, jatko-opiskelu, ammattikorkeakoulu

On tämä ollut ihmeellinen matka. Vanhempani summasivat sen melkoisen tyhjentävästi:

Pohja family proudly presents:

Tyttö, joka ei tahtonut kouluun
valmistuikin nyt jouluun.
Kädessä todistus tutkinnon,
taskussa lippu lennon.
Edessä matka maailman laidalle,
pistetään seuraavat sanat raidalle:

Tulevaisuus kuuluu niille,
jotka uskovat unelmiinsa!

Oodi vapaudelle!

xxo,
Janina

KOMMENTOI

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

PÄÄTÖS

Mulla on CAPSLOCK olo. Sellainen olo että tekisi mieli huutaa koko maailmalle kuinka elämä on vaan niin helkkarin siistiä. Sellainen olo, etten tiedä voiko tää olla edes mahdollinen.

Kulunut vuosi on ollut hands down elämäni opettavaisin. Se on sisältänyt enemmän ylä- ja alamäkiä kuin mikään edesmennyt. Olen kohdannut Mount Everestin kokoisia haasteita ja onnistunut niissä, kiivennyt hitaasti mutta varmasti huipulle. Voittajana, selviytyjänä. Olen myös tullut alas benjihypyn tavoin, vapaapudotuksena, niin että korvissa humisee ja silmät haluaisi pitää visusti kiinni.

IMG_9978

Kohokohtia on löytynyt jokaisesta kuukaudesta. Alkuvuoden muistoni liittyvät vahvasti body fitness-kisoihin. Asiaa hetken mietittyäni, minun vuoteni 2015 on kehystetty fitness-reunuksilla. Panostinhan siihen intohimoni, energiani, ajatukseni, henkisen ja fyysisen kaikkeni.

Helmikuussa pidetty treenileiri sai itseni melkein heittämään kisahanskat tiskiin, sieltä tullut palaute tuntui aluksi väärältä. ”Miksi se sanoisi noin?!” väärältä. Palautteen antaja oli ehkä havainnut itsessäni jotain mitä en itsekään tiennyt, sen, että motivoidun astetta kovemmasta palautteesta. Päästä paiaaminen ja ”kaikki kääntyy vielä paremmin päin” toteamukset eivät toimi, jos todellisuudessa mun tarvitsisi kiristää tahtia.

Tammikuu.

Tammikuu.

Maaliskuussa jännitin niin, että rintakehäni oli punaisilla laikuilla, kroppani keräsi nestettä ja tärisin kuin haavanlehti. Arvaatteko jo? Kisojen kenraaliharjoitukset eli poseeraukset ja t-kävely Bullin, Jutta Gustafsbergin, valmentajieni ja tiimiläisteni edessä. Vuoroni tullessa keskityin musiikkiin, annoin mennä ja palautteen puolesta onnistuin. Yllätyin positiivisesti ja sain itseluottamusta lavalle, jossa kunnosta huolimatta esiinnyin vahvasti, pääpystyssä ylpeänä.

Maaliskuu.

Maaliskuu.

Viimeistelyviikko sujui suunnitelmien mukaan, muttei poistanut aikaisemman viikon kropan ongelmia.

Viimeistelyviikko sujui suunnitelmien mukaan, muttei poistanut aikaisemman viikon kropan ongelmia.

poset

Toukokuinen Amsterdamin matka oli tervetullut tauko omasta arjesta. Näimme paljon kaupunkia, mutta illan tullessa olin niin väsynyttä matkaseuraa että suuntasimme joka öisille 12 tunnin unille. Sekään ei tuntunut riittävän, mutta vääntäydyin ylös. Olin koko kevään univeloissa, lepovelassa ja nyt vasta, vuoden viimeisinä viikkoina olen nukkunut normaalilla rytmillä ja herännyt hyvin, energiaa täynnä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kesäkuussa aloin sanomaan elämälle kyllä. Hyppäsin upeassa auringonlaskussa elämäni loikan, 150 metrisen benjin, josta alkoi yksi elämyksellisimmistä kesistä. Keikkoja, festareita, valvottuja öitä, dinnereitä, extempore reissuja, aurinkoa, ystäviä, jäätelöä, musiikkia, naurua, wakeboardingia, pyöräilyä, juoksutapahtumia, irtisanoutumisen, ampumista, tanssimista paatin kyydissä, melkein sieltä putoamista. Lukemattomia asioita, jotka tekevät elämästäni juuri sellaisen josta olen haaveillut. Nyt se on tässä ja kuten alussa sanoin, se on tuottanut TASAPAINOISEN olon.

IMG-20150829-WA0010

Midnight Run, oma ennätys alle 55 minuuttia!

20150714_201827

Nainen, joka seisoo vierelle jokasen myrskyn. <3

Tough Viking.

Tough Viking.

Jotain elämää suurempaa. <3

Jotain elämää suurempaa. <3

Vuodet tulevat ja menevät, mutta yksi asia on varmaa – treenit jäävät elämääni. Tämänpäiväinen jalkatreeni, vuoden viimeinen treeni, sai itseni haikeaksi. Kotimatkalla tirautin muutaman kyyneleenkin, hitto minkälainen vuosi on takana! Harvoin on rauhassa aikaa miettiä mennyttä, miettiä mistä on selvinnyt. Kisat, parisuhdevaikeudet, palautumisvaikeudet, treenipaussit. Olemme mieheni kanssa vahvempia kuin koskaan, niin yhdessä kuin erikseenkin. Elämää täytyy välillä ravistaa, jotta sen oikea suunta löytyy.

20150311_112000

Olen sanattoman kiitollinen jokaiselle elämääni astuneelle ja siellä käväisseelle – jok’ikisellä teistä on ollut tarkoituksensa, ohjata minua oikeaan suuntaan, järjestää sekavat ajatukseni, motivoida enemmän, tiputtaa alas jotta voisin kasvaa vahvemmaksi. Ja te, lukijat, olette paljon tärkeämpiä kuin ehkä ymmärrättekään. Olen oppinut monelta teistä elämästä, olen kuullut tarinoita vastoinkäymisistä ja onnistumisista, olen saanut rakkautta ja tukea, mutta myös kyseenalaistusta. Nämä kaikki kuuluvat elämään ja ovat jokainen saaneet itseni ajattelemaan. Toivottavasti jatkatte kanssani myös uuteen vuoteen!

Huomenna töistä päästyäni lähdemme Mikon kanssa pienelle get away:lle mökillemme keski-Suomeen. Aloitamme uuden vuoden rauhoittuen luonnon helmassa. Selkein ajatuksin tulevasta, hymy huulilla, levänneenä. Valmiina ottamaan vastaan sen mitä elämä eteemme heittää.

KH7A2482-Edit copy

Vuosi 2016, bring it on. Oletteko te valmiita?

xxo,
Janina

PS. Satokausikalenterin arvonnan voittaja ei ole vieläkään ottanut yhteyttä minuun, joten osallistuneet tarkistattehan Facebook-viestinne, sillä jos vastausta ei kuulu niin arvon kalenterin uudestaan!

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Hartain toiveeni

Täydellinen viikonloppu. Mitenkään muuten en voisi menneitä päiviä kuvailla. Olen sanattoman onnellinen, vähällä poksahtaa kaikesta rakkaudesta, naurusta, ilosta ja lämmöstä mitä mun ympärilläni on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juhlin syntymäpäiviäni lauantaina rakkaiden ystävieni seurassa. Lapsuudenkotini täyttyi lämpimästä yhteishengestä, uusista kohtaamisista, herkkusuista ja seinät läpäisevästä naurunremakasta. Sain osakseni rakastamiani tiukkoja rutistuksia, yllätyslahjoja ja yllätysvieraita.

Tärkein asia, jonka ihminen voi toiselle antaa on läsnäolo. Olen huomannut, että ympäriltäni ovat poistuneet ihmiset, jotka imevät energiani ja levittävät negatiivisuutta – heidän tilalleen olen löytänyt ystäviä, jotka pelkällä läsnäolollaan antavat mulle energiaa. He voimaannuttavat.

Lauantai tuntui loppuvan aivan liian aikaisin, mutta olimme sopineet sunnuntaiksi kokkailupäivän, joka paisui nopeasti melkein kahdenkymmenen hengen Joulurauhasta nauttimiseksi. Villasukkia, neuleita, joululauluja, ruokaa notkuva pöytä ja läheisyyttä. Olimme kuin yksi suuri perhe. Söimme lattialla tyynyjen päällä istuen, sillä emme millään olisi mahtuneet ruokapöydän ympärille. Päivä oli täynnä pieniä hellyydenosoituksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei ole Joulua ilman riisipuuroa, eikä puuroa ilman sitä yhtä kutkuttavaa mantelia. Olin juuri päässyt sanomasta, etten ole koskaan saanut puurosta mantelia, kun se jo löytyi lusikastani. Mantelin saaja saa toivoa. Toivoa suuresti mitä haluaa.

Minun hartain toiveeni olisi saada viettää menneen viikonlopun tapaisia voimaannuttavia, stressin kadottavia ja energisoivia päiviä tulevaisuudessakin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggers like this: