Avainsana-arkisto: sosiaalinen media

TELL ME HOW I FEEL

”Kolme päivää solkenaan asioita, mistä sinun pitäisi tietää ja mistä sinun kuuluisi puhua.
Vaatteita, mitä sinulla pitäisi olla päällä ja ruokaa, mitä sinun kuuluisi syödä.
Bändejä, joita sinun pitäisi kuunnella ja kappaleita, joista sinun kuuluisi pitää.
Yhden rakennuksen ulkoseinään on kirjoitettu valokirjaimin: Tell me how do I feel.
(Lue Susanna Hyvärisen koko artikkeli)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen todella ristiriitaisilla fiiliksillä nykyisestä menosta. Toisinaan ihastelen sitä, kuinka visuaalinen maailmasta on tullut – kaikkeen panostetaan eri tavalla kuin silloin ennen. Toisinaan ihmettelen sitä, kuinka kaikki naiset muistuttavat toisiaan, nuoret toisiaan ja kuinka suurin osa miehistä leikkauttaa tukkansa samaan malliin ja pukee samat vaatteet päälleen. Kaikki näyttävät tulevan samasta muotista ulos. 

Some määrää tahdin. Se kertoo vastauksen kaikkeen epäröintiin. Voitko pukeutua Flow Festivaaleille Blockfestien tapaan? Luultavasti et. Voitko käyttää pilottiarskoja kun ympyrä-arskat on muodissa? Sehän on aika out. Voitko tehdä smoothien rasvattomaan maitoon kun kauramaito on nyt se juttu? Uskallatko? Kehtaatko poiketa massasta?

Janina Pohja, Fit Times

Mielestäni somessa on paljon hyvää. Ihmiset inspiroituvat, motivoituvat, kokeilevat uutta, avartavat mieltään. Inspiroituminen ei kuitenkaan tarkoita kopiointia ja tällä hetkellä maailma on täynnä toistensa kopioita – ulkoisesti. Persoonat ja luonteen ovat erilaisia, joten miksi emme näyttäisi niitä myös ulkoisesti?

Tiedän itsekin ammentavani somesta enemmän inspiraatiota kuin aikaisemmin. Ihailen kuvia myös Flow Festivaaleilta, kaikkien festarilookki on nimittäin on point! Vaikka ihailen ja inspiroidun, tiedän, että se tyyli ei istuisi itselleni. En näe itseäni hapsuisessa paidassa, lapsuudestani tuttu chocker kaulassa, korolliset block-sandaalit jalassa. En istu siihen massaan, jossa kaikki näyttävät toisiltaan.

Somen lisäksi lehdet sekä nettisivut ovat täynnä vinkkejä, joilla sinusta tulee sitä, tätä ja tota. Ne hyppivät silmille ja kertovat kuinka sun tulisi elää ja tuntea. ”Näin sinustakin tulee aamuihminen” – mitä jos haluatkin olla iltaihminen? ”Tuliko kesällä syötyä, näin kesäkiloista eroon” – lehtien mukaan jokaisena vuoden aikana tulisi olla laihduttamassa, koska kesäkilot, syyskilot, joulukilot, kesäkunto, lomakunto, treenikunto, crop top-kunto, juoksukunto. Sanoma kaikissa artikkeleissa tuntuu olevan viallinen sinä. Sinun kuuluu olla tyytymätön. Ihan kuin nykyisin ihmiset eivät olisi tyytyväisiä itseensä olematta samanlaisia kuin muutkin.

Janina Pohja, Fit Times

Mä olen toista mieltä. Ja siksi, I’ll tell you how to feel: kunnioita itseäsi, rakasta outoja ja muista poikkeavia puoliasi, korosta niitä. Ole valopilkku massassa. Säröisenä olet täydellisempi.

Mitä mieltä te olette? Mä oon vähän sekaisin ehkä ajatuksieni kanssa, mutta toivottavasti tuosta jotain keskustelua ja ajatusta herää! 

xxo,
Janina

KOMMENTOI

 

Avainsanat: , ,

SOME-TAUKO

Olimme ennen juhannusta puhuneet Ainon kanssa, kuinka vähän meillä on aikaa rauhoittua läheistemme seurassa – ilman minkäänlaisia häiriöitä. Aino oli lähtemässä juhannukseksi perheensä kanssa mökille ja laittamassa luurinsa tauolle. Mä lähdin mökille frendiporukkani kanssa, joka harvoin on samaan aikaan vapailla – kiitos vuorotöiden. Saapuessamme torstai-iltana mökille, luuritauko tuntui mustakin luonnolliselta ja julistin Instassa (@ janinapohja) some-lakon.

juhannus, mökki, kesä, auringonlasku, tauko, suomi, itä-suomi, kuopio, leppävirta, tyyni, järvi, visit finland, janina pohja, Fit Times, laituri, onginta, kalastus, mato-onki

juhannus, mökki, kesä, auringonlasku, tauko, suomi, itä-suomi, kuopio, leppävirta, tyyni, järvi, visit finland, janina pohja, Fit Times, laituri, onginta, kalastus, mato-onki

juhannus, mökki, kesä, auringonlasku, tauko, suomi, itä-suomi, kuopio, leppävirta, tyyni, järvi, visit finland, janina pohja, Fit Times

Torstai-illan jälkeen hairahdin muutamaan snäppi-videoon, mutta muuten se oli visusti omassa hyllynkolossaan. Luurittomuus oli vapauttavaa ja parempaa siitä teki se, ettei kukaan meistä kymmenestä tuntunut roikkuvan omassaan juurikaan. Nykypäivänä on harvassa hetket, jolloin puhelimia ei näkyisi. Se on monelle työ- ja harrastusväline. Bloggaajalle some on pakollinen pahe. 

Miko on monesti ihmetellyt mikä pitää mun keskittymisen puhelimessa. Hän sai vahvan vastauksen näiden kolmen päivän aikana. Puhelimeni oli tulessa, vaikka en käyttänyt sitä. Vajaa 400 Whatsapp-viestiä, useita kymmeniä Face- & Insta-notificaationia, puhumattakaan sähköpostivyörystä. Tämä kaikki ilman mun aktiivisuutta enkä usko olevani ainoa, jonka luuri laulaa normaalisti yötä päivää.

Some-tauko tulisi kaikille tarpeeseen. Tai kokonainen luuritauko. Mulle se teki ainakin hyvää. Irrottaessani luurista, irrotin myös kaikista naruista, jotka sitoivat mua kotiin. Päästin irti ja pystyin nauttimaan ajattelematta kertaakaan mitä Stadissa odotti. Päivät alkoivat aamu-uinneilla, joita ei ikuistettu muille. Aamupalat jatkuivat pitkiin pelisessioihin, jotka naurattivat kyyneleet poskille.

juhannus, mökki, kesä, auringonlasku, tauko, suomi, itä-suomi, kuopio, leppävirta, tyyni, järvi, visit finland, janina pohja, Fit Times, Dead of Winter, peli-ilta, roolipeli

juhannus, mökki, kesä, auringonlasku, tauko, suomi, itä-suomi, kuopio, leppävirta, tyyni, järvi, visit finland, janina pohja, Fit Times, laituri, aamu-uinti

On toki harmillista, että normaalissa arjessa luuritauko olisi sula mahdottomuus, mutta pitkinä viikonloppuina sekä pyhäpäivinä on mahdollisuutta ottaa kaikki ilo irti siitä, että luuri ei ole pakollinen.

Mitä mieltä olette tällaisista tauoista? Tulisiko sulle tai jollekkin lähimmäisellesi tarpeeseen?

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

Avainsanat: , , , , , ,

MINNE KATOAT?

Ootko koskaan miettinyt omaa tai läheistesi sosiaalisen median käyttöä? Veikkaan, että aika moni teistä (kuten minäkin) vastaa myöntävästi – vai mitä? 

Mä oon koittanut alkuvuoden aikana kiinnittää huomiota kännykän käyttööni, niin oman havahduksen takia kuin mieheni pyynnöstä. Olen alkanut reagoimaan hetkiin kun käteni hivuttautuu lähemmäs puhelinta – ilman ajatustakaan olen jo Instagramin syövereissä enkä olekaan enää tässä vaan ajautuneena muiden elämiin. 

Les Deux Alps, Vai-ko, Alpit

Päivittelemme sosiaalisen median feedejä siinä pelossa, että missaisimme jotain. Tärkeän kuvan, vitsikkään statuksen tai kuuman puheenaiheen. Jos tipumme kärryiltä emme pysy keskusteluissakaan mukana. Jos emme pysty ottamaan samalla tavalla osaa keskusteluihin kuin muut, putoammeko porukasta? Mitä me oikeasti pelkäämme? 

Pelko asustaa jossain alitajunnassa ja on läsnä ilman että sitä erikseen ajattelisi. Pelko on kuitenkin turhaa. Puhelimen tarkistamisesta on vain tullut meille rutiini, josta on hankala päästää irti. Suurin osa siitä ajasta, minkä vietämme Facebookia tai Instagramia selaillen on korvattavissa muilla asioilla. Olemme tottuneet tietämään alati mitä mediassa tapahtuu, mikä siellä puhuttaa. Huomaan itselläni olevan välillä hankaluuksia keskittyä elokuvaan alusta loppuun, ilman, että katsoisin puhelintani välillä – kaikki tapahtuu niin automaatiolla, mä vaan katon nopeesti. 

Les Deux Alps, Vai-ko, Alpit

Mitä tiukemmin takerrumme puhelimiimme, sitä varmemmin missaamme omasta elämästämme jotain. Sanoin kuvaamattoman tilanteen, tuntemattoman hymyn, apua tarvitsevan kanssakulkijan tai makeasti nauravan pikkulapsen, jonka jalat eivät tahdo pysyä vauhdissa mukana. Kevään ensimmäiset kukkimiset ja sen fiiliksen kun harmaan talven jälkeen näet ensimmäisen koivun hieman vihertävän tai kirkkaan vihreän kasvin verson kurkkaavan asvaltin raosta. 

Elämämme tapahtuu tässä ja nyt, sitä ei voi mikään pysäyttää. Olisi kurja jos muutaman vuoden päästä havahtuisimmekin siihen, ettemme juuri muistaisi vuosista muuta kuin työnteon, opinnot ja muut velvollisuudet. Kuinka monesti olet kävellyt jonkin paikan ohitse ja samalla mieleesi on muistunut tilanne tai kohtaaminen, joka linkittyy juuri siihen kohtaan? 

Les Deux Alps, Vai-ko, Alpit

Mä tykkään niistä hetkistä. Se tuntuu samalta kuin kuulla biisi, joka tuo muistoja mieleen. Aivomme yhdistävät muistoja aistiemme tekemiin havantoihin – tuoksuihin, kuulemisiin, tunteisiin ja ympäristöön. Puhelinta tuijottamalla aivomme eivät ehdi yhdistää mihinkään, sillä selaamme loputtomia feedejä kovaa tahtia. Tutkimusten mukaan nykypäivänä keskittymisemme on kuin kultakalalla – noin kolme sekuntia. 

Mua hävettää myöntää, mutta liian monta kertaa olen uskotellut miehelleni olevani kykenevä kuuntelemaan ja vähän vaan selaamaan samaan aikaan. Itseäni ärsyttää, jos puhuessani jonkun kanssa, heidän sormensa viuhuu puhelimen ruudulla – tunnen silloin piston ja koen, että he eivät välttämättä kuule mitä kerron. Ja teen sitä silti itse.. Kantapään kautta.

Les Deux Alps, Vai-ko, Alpit

Onko teillä kokemuksia kun puhelin vie voiton? Tai sen räpläämistarve tuntuu ylitsepääsemättömältä? Minkälaisia ajatuksia tai tunteita se herättää?

xxo,
Janina

Avainsanat: , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: