Olimme ennen juhannusta puhuneet Ainon kanssa, kuinka vähän meillä on aikaa rauhoittua läheistemme seurassa – ilman minkäänlaisia häiriöitä. Aino oli lähtemässä juhannukseksi perheensä kanssa mökille ja laittamassa luurinsa tauolle. Mä lähdin mökille frendiporukkani kanssa, joka harvoin on samaan aikaan vapailla – kiitos vuorotöiden. Saapuessamme torstai-iltana mökille, luuritauko tuntui mustakin luonnolliselta ja julistin Instassa (@ janinapohja) some-lakon.
Torstai-illan jälkeen hairahdin muutamaan snäppi-videoon, mutta muuten se oli visusti omassa hyllynkolossaan. Luurittomuus oli vapauttavaa ja parempaa siitä teki se, ettei kukaan meistä kymmenestä tuntunut roikkuvan omassaan juurikaan. Nykypäivänä on harvassa hetket, jolloin puhelimia ei näkyisi. Se on monelle työ- ja harrastusväline. Bloggaajalle some on pakollinen pahe.
Miko on monesti ihmetellyt mikä pitää mun keskittymisen puhelimessa. Hän sai vahvan vastauksen näiden kolmen päivän aikana. Puhelimeni oli tulessa, vaikka en käyttänyt sitä. Vajaa 400 Whatsapp-viestiä, useita kymmeniä Face- & Insta-notificaationia, puhumattakaan sähköpostivyörystä. Tämä kaikki ilman mun aktiivisuutta enkä usko olevani ainoa, jonka luuri laulaa normaalisti yötä päivää.
Some-tauko tulisi kaikille tarpeeseen. Tai kokonainen luuritauko. Mulle se teki ainakin hyvää. Irrottaessani luurista, irrotin myös kaikista naruista, jotka sitoivat mua kotiin. Päästin irti ja pystyin nauttimaan ajattelematta kertaakaan mitä Stadissa odotti. Päivät alkoivat aamu-uinneilla, joita ei ikuistettu muille. Aamupalat jatkuivat pitkiin pelisessioihin, jotka naurattivat kyyneleet poskille.
On toki harmillista, että normaalissa arjessa luuritauko olisi sula mahdottomuus, mutta pitkinä viikonloppuina sekä pyhäpäivinä on mahdollisuutta ottaa kaikki ilo irti siitä, että luuri ei ole pakollinen.
Mitä mieltä olette tällaisista tauoista? Tulisiko sulle tai jollekkin lähimmäisellesi tarpeeseen?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 