Avainsana-arkisto: treeni

NARNIA

Kävelen kohti ovea. Sen läpi paistaa aulan kirkkaat valot. Ihmisiä valuu edes takaisin aulaa, kukaan ei puhu toisilleen. Kaikki ovat keskittyneitä, suurimmalla osalla on kuulokkeet korvilla. Ovella erehdyn näyttämään kotiavainta lukulaitteelle, miten se ei vieläkään voi toimia? Selaan avainnippua ja löydän kulkulätkän, jonka voimalla pyöräytän itseni ovesta sisään.

Olo on kuin Narniaan astuisi. Edessä avautuu aivan toinen maailma, jossa pään sisällä puhuu leijona – oman elämäni Aslan. ”To defeat the darkness out there, you must defeat the darkness in yourself.”  Sen mä olen tänne tullut tekemäänkin! Itsevarma ja rohkaiseva ääni vakuuttaa, että olen oikeassa paikassa ja tiedän mitä tehdä. Siihen olin tottunut, mutta nyt paikka ei täysin tunnukaan vuosikausia toiselta kodilta tuntuneelta omalta maailmaltaan.

Olenko ollut liian kauan poissa? Aslanin ääni on heikentynyt. Mua ahdistaa, koko paikka tuntuu kolkolta, ihmiset tuijottavat. Mitä ihmettä mä täällä teen?

Janina Pohja, Fit Times, Evo Fitness, treenaus, bloggaaja, hyvinvointi

Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran salilla sitten kesäkuun alun. Sitten kesäkuun alun. Nopealla matikalla olin siis yli kolme kuukautta poissa sieltä, minne joskus olin palavasti tuntenut kuuluvani. En tuntenut niin loppukeväästä enkä kesästä, enkä oikeastaan täysin vieläkään. Tiedän vain, että liikkua täytyy tai peppu ei mahdu työtuoliin enää. You get the point.

Reissuni Narniaan meni eri tavalla kuin ennen. Tein kehonpaino liikkeitä, korostaen liikkuvuutta. Karhukävelyä, mittarimatoja punnerruksilla, lankkua kädet ja jalat niin pitkälle ojennettuna kuin pystyn (on muuten helvetin raskasta!). Lopuksi kokeilin hauiskääntöä, sitä tuttua ja turvallista. Kääntelin käsipainoja enkä tuntenut hommaan juuri minkäänlaista yhteyttä – tekniikka ja tuntuma olivat just eikä melkeen, mutta fiiliksestä uupui joku. Laitoin käsipainot telineeseen ja jatkoin käsilläseisonta harjotteita. Saatoin näyttää urpommalta pää käsien välissä roikkuen ja jalkoja vuorotellen ylös nostellen, mutta mulla oli kivempaa. Pääsenhän lähemmäs tavotettani. 

Tänään on kuitenkin päivä, jolloin palaan salille ehkä hieman suunnitellummin. Asennekin on parempi olla erilainen ja treenin mietitympi. Uskon, että se kiehtova, kutkuttava ja niin kovin koukuttava tunne löytyy vielä. Tällekin muutokselle pitää antaa aikaa, jotta löydän tavat, joilla yhdistää kehonpaino- ja salitreenit. Any suggestions? Heittäkää kommenttia alle, kiitos! <3

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , ,

JOS TREENISTÄ TULEE HYVÄ MIELI, SE TOIMII

Jokaisella meistä on oma mielenkiinnon, intohimon, motivaation ja inspiraation kohde. Sen ei tarvitse olla kaikille sama, jotta sen vaikutus olisi samanlainen. Olemme kaikki yksilöitä, joten olisi utopistista edes ajatella että se mikä rokkaa sun venettä, innoistaisi kaikkia muita.

Treenaaminen on monelle meistä yksi elämän tukipilareista. Sen kautta pystymme purkamaan agressioita, stressiä, suruja ja muita tunteita. Treenaaminen myös lisää endorfiineja ja sitä kautta hyvää oloa. Siksi olisikin hemmetin tärkeää löytää laji ja tapa, jotka saa sun olon paremmaksi. Sun ei tarvitse käydä ketjusalien ryhmäliikuntatunneilla, koska naapurin Sirpa tekee niin, eikä crossfitissa koska muutkin käy boxilla. Toki suosittelen pitämään mielen avoinna ja kokeilemaan mahdollisimman monipuolisesti lajeja. Sen mä olen handlannut jo lapsesta lähtien; harrastin taitoluistelusta koripalloon ja jalkapallosta telinevoimisteluun. Mitä erilaisempia treenejä teet, sitä paremmin hallitset kroppaasi.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, treenaaminen, treenit, kehonpaino, fitness-kisat, muutoksia, endorfiinit, elämäntapa, Kaisaniemi, Helsinki, Visit Helsinki, Tokoinranta

Mulla itselläni oli hirveän paljon vaikeuksia löytää inspiraatiota edes liikkumiseen, olin oikea sohvaperuna vielä vuosia sitten. Tykkäsin syödä, juoda ja elää nuoren ihmisen elämää ”täysillä”. Onnekseni tapasin uljaan prinssini, jonka siivittämänä löysin palon hikoiluun. Mitä hikisempää sen parempaa, onkin se, mitä tänä päivänä haluan.

Tapa, millä treenaan salilla, on muutanut muotoaan vuosien aikana. Olen kokeillut eri tapoja, eri ihmisten valmennuksessa, ohjauksessa ja tunneilla. Vuosia vietin raudan parissa ja rakastin niitä hetkiä. Olo tuntui voimakkaalta kun treenipainot nousivat ja pääsi käyttämään ”miesten painoja” eli just niitä isompia murikoita. Siltikin huomasin jo vuosi sitten, että jokin salille menossa hiertää. Se ei tuntunut samalta kuin aikaisemmin, eikä treenistä saanut samanlaisia kiksejä kuin aikaisemmin – ei tuntunut siltä, että olisi huumassa. Olotila johon olin tottunut.

On normaalia, että treenitavat muuttuvat elämän edetessä. Niin me ihmisetkin muutumme. Elämäntilanteet, päivärytmit, kiinnostuksen kohteet – kaikki muuttuu. En sano, että treeni olisi aina yhtä voittoa sillä meillä on huonoja päiviä, jolloin mikään ei toimi. Tarkoitan sitä, että jos olet jo pitkään miettinyt mielessäsi ”taas pitää mennä ___ (täytä oma lajisi)”  niin ehkä olisi aika sekoittaa pakkaan jotain muuta.

Mä olin onnesta soikeana kun Tuukka ja Monna laittoivat kesätreeniryhmän rullaamaan ja sain heiltä kutsun treenaamaan, koska vain haluan ja kuinka monta kertaa vain haluan! Tuntui juuri siltä, että elämä kantaa oikeaan suuntaan. Ovi avautui kun sitä kaipasin. Halusin oppia treenaamaan kehonpainolla, check. Halusin oppia hallitsemaan kehoa ja lisätä liikkuvuutta, check. Ja ehkä vähän temppuillakkin, check. Ja hikoilla, puskea itseäni, haastaa. Check, check, check!

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, treenaaminen, treenit, kehonpaino, fitness-kisat, muutoksia, endorfiinit, elämäntapa, Kaisaniemi, Helsinki, Visit Helsinki, Tokoinranta

Kesän alussa mietin, mitä käy keholleni jos en käy salilla? Jos en treenaakaan olkapäitä, reisiä ja selkää kuten olen tottunut – enhän mä kehity! Vaikka todellisuus on aivan toinen. Tässä mä juuri kehityn! Tekemällä sellaista mitä en itse tekisi. Oon huomannut olevani todella jumissa. Osa treeneistä on liikkuvuuspainotteisia ja voi kuulkaas kun näkisitte kuinka mun näkkileipä taipuu. Eihän se jousta, taivu tai liiku. Mutta juuri sen takia nämä treenit tekevät itselleni gutaa, siis helvetin hyvää.

Olen viimeisen vuoden tehnyt irtautumista kehon osien treenaamisesta. Se on tuntunut hankalalta ja sen takia olenkin avannut kuntosalin ovet uudestaan ja uudestaan. Kerta fitness-lavoilla riittää oikuttelevaan ajatusmaailmaan, jossa treenaamista ja kehittymistä mietitään ellei jopa mitata tiettyjen lihasten kehittymisellä. Olen tehnyt paljon työtä ajatusmaailman normalisoittamiseksi ja se alkaa tuottaa tulosta. Lähden treenaamaan, koska siitä tulee hyvä mieli. Ja jos treenistä tulee hyvä mieli, sen on pakko toimia!

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, treenaaminen, treenit, kehonpaino, fitness-kisat, muutoksia, endorfiinit, elämäntapa, Kaisaniemi, Helsinki, Visit Helsinki, Tokoinranta

Tämä ei ole sättimisteksti niitä kohtaan, jotka treenaavat kisoja kohti (tai muutenkin) miettien lihasten kehittymistä ja treenin optimoimista sen ympärille. Mä ymmärrän, koska oon itse tehnyt samaa. Se vaan ei tuntunut itselleni enää oikealta. Mikään treenitapa tai -muoto ei ole väärä, jos se tuo sulle hyvän olo. Aivan sama mitä kukaan muu sanoisi. Muista kokeilla ja nauttia niin olet oikealla polulla – sinun polullasi. 

Miten te treenaatte? Mikä saa teillä endorfiinit ryöppymään?

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , , ,

ERILAISTA TREENIÄ

Olen miettinyt itsekseni, että saattaisin tarvita salitreenistä taukoa tai, että se ainakin tekisi kropalleni terää. Kroppani on kehittynyt viimeisen vuoden aikana paljon, mutta se on myös entistä enemmän jumissa. ”Kehonhuolto, kehonhuolto” saattaisi joku huudella, mutta olen tehnyt sitä tänä vuonna paljon enemmän kuin muutamana edellisenä vuotena yhteensä. Hullua, eikö?

Janina Pohja, Fit Times, kehonpainotreenit, päälläseisonta, käsilläseisonta, temppukoulu, treenit, Väinämöisen kenttä, MT Personal Training, Emmi Lehtomaa, Monna Treenaa, Tuukka Pursiainen

Siltikin tunnen olevani lantiosta varpaan päihin aivan jumissa. Tarkemmin miettien tunnen olevani jumissa myös kylkiluista takaraivoon. Jumit eivät enää tunnu samalta, sillä olen ollut samassa jamassa pitkään. Teoriassa tiedän paremmasta, mutta en muista miltä se tuntuu. Monella on sama varmasti ruokavalion kanssa, on turruttu siihen tilanteeseen eikä hyvinvoivampi kroppa ole muistissa.

Kehonpainotreenit ovat kiehtoneet jo kauan ja olen väläytellyt itselleni oman kehoni hallintaa seisomalla viime viikolla päällä (FOR REAL!). Kaksi läheistä frendiäni aloittivat vuosi sitten kehonpainotreenit ja ovat kehittyneet uskomattomasti. Se inspiroi ja motivoi hurjasti. Ainoa ongelma itselleni on se, ettei kotimme lähellä (tietääkseni) ole tämän tyyppisiä saleja. En usko, että saisin alussa yksin harjoiteltua uusia liikkeitä – keskittymiseni ei ole sellainen, enkä tietäisi mitä teen väärin.

Janina Pohja, Fit Times, kehonpainotreenit, päälläseisonta, käsilläseisonta, temppukoulu, treenit, Väinämöisen kenttä, MT Personal Training, Emmi Lehtomaa, Monna Treenaa, Tuukka Pursiainen

Olen yrittänyt siis ottaa kaiken irti niistä mahdollisuuksista, joita eteeni on tullut. Esimerkiksi se, että frendini Tuukka ja Monna vetävät kesätreeniryhmää, joka treenaa koko kesän ulkona kehonpainoon keskittyen. Ryhmästä saa voimaa, vaikka salilla haluan treenata yksin. Treeneissä on huumoria, mutta täysillä tekemistä – täydellistä liikunnan hurmosta siis!

Viime viikolla Emmin liikkuvuus- ja tempputreenit olivat palautus maanpinnalle. Kiristää tuolta, kiristää täältä, aaaah. Aika tehdä asialle jotain, joten: missä suosittelette mun syksyllä treenaavan? 

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

Avainsanat: , ,
%d bloggers like this: