Kävelen kohti ovea. Sen läpi paistaa aulan kirkkaat valot. Ihmisiä valuu edes takaisin aulaa, kukaan ei puhu toisilleen. Kaikki ovat keskittyneitä, suurimmalla osalla on kuulokkeet korvilla. Ovella erehdyn näyttämään kotiavainta lukulaitteelle, miten se ei vieläkään voi toimia? Selaan avainnippua ja löydän kulkulätkän, jonka voimalla pyöräytän itseni ovesta sisään.
Olo on kuin Narniaan astuisi. Edessä avautuu aivan toinen maailma, jossa pään sisällä puhuu leijona – oman elämäni Aslan. ”To defeat the darkness out there, you must defeat the darkness in yourself.” Sen mä olen tänne tullut tekemäänkin! Itsevarma ja rohkaiseva ääni vakuuttaa, että olen oikeassa paikassa ja tiedän mitä tehdä. Siihen olin tottunut, mutta nyt paikka ei täysin tunnukaan vuosikausia toiselta kodilta tuntuneelta omalta maailmaltaan.
Olenko ollut liian kauan poissa? Aslanin ääni on heikentynyt. Mua ahdistaa, koko paikka tuntuu kolkolta, ihmiset tuijottavat. Mitä ihmettä mä täällä teen?
Kävin viime viikolla ensimmäisen kerran salilla sitten kesäkuun alun. Sitten kesäkuun alun. Nopealla matikalla olin siis yli kolme kuukautta poissa sieltä, minne joskus olin palavasti tuntenut kuuluvani. En tuntenut niin loppukeväästä enkä kesästä, enkä oikeastaan täysin vieläkään. Tiedän vain, että liikkua täytyy tai peppu ei mahdu työtuoliin enää. You get the point.
Reissuni Narniaan meni eri tavalla kuin ennen. Tein kehonpaino liikkeitä, korostaen liikkuvuutta. Karhukävelyä, mittarimatoja punnerruksilla, lankkua kädet ja jalat niin pitkälle ojennettuna kuin pystyn (on muuten helvetin raskasta!). Lopuksi kokeilin hauiskääntöä, sitä tuttua ja turvallista. Kääntelin käsipainoja enkä tuntenut hommaan juuri minkäänlaista yhteyttä – tekniikka ja tuntuma olivat just eikä melkeen, mutta fiiliksestä uupui joku. Laitoin käsipainot telineeseen ja jatkoin käsilläseisonta harjotteita. Saatoin näyttää urpommalta pää käsien välissä roikkuen ja jalkoja vuorotellen ylös nostellen, mutta mulla oli kivempaa. Pääsenhän lähemmäs tavotettani.
Tänään on kuitenkin päivä, jolloin palaan salille ehkä hieman suunnitellummin. Asennekin on parempi olla erilainen ja treenin mietitympi. Uskon, että se kiehtova, kutkuttava ja niin kovin koukuttava tunne löytyy vielä. Tällekin muutokselle pitää antaa aikaa, jotta löydän tavat, joilla yhdistää kehonpaino- ja salitreenit. Any suggestions? Heittäkää kommenttia alle, kiitos! <3
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Otto tehnyt kahvakuulilla? Oisko niistä semmoseks välimuodoks?
Mä löysin eilen maailman makeimman vatsalihasjutun, joka tehdään penkin päällä. Mä näytän, kun nähdään seuraavan kerran. Eli ”2080-luvulla…” :D :D
Miss U! <3 <3
TykkääTykkää
En oo sellasta ”kahvakuulatreeniä” tehnyt, jotain liikkeitä kuulalla kuten mavea jne, mutta siis en mitään heilautuksia juurikaan koska en uskalla lähteä kokeilemaan ilman että kukkaan neuvvoo ja kattoo tekniikan. :)
ÖÖÖ voitko lataa Snapchatin ja kuvata sen mulle! <3 Ja nähään jo ! Tää on tylsää.
TykkääTykkää