Avainsana-arkisto: unelmista totta

Tartu kii, ota koppi!

Jenkkifutis – laji, jonka syövereihin uppouduin vaihto-oppilasvuoteni aikana. Jenkeissä asuessani huomasin melko pikaisesti kuinka isosta lajista oli kyse. Lempijoukkueen logoja, jopa lempipelaajia, tatuoidaan ihoon. Pidetään tailgate -grillijuhlia parkkipaikoilla – kannustetaan omaa joukkuetta henkeen ja vereen. Jos sinulla ei ole NFL -lempijoukkuetta, et ole true American. 

Kuinka monelle teistä tulee jenkkifutiksesta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen aivotärähdykset? Järkälemäiset äijät, juoksemassa tiukoissa trikoissa? Kaaosmainen peli, joka ei tunnu käyvän järkeen? Peli on täyttä taktikointia, vastustajan harhauttamista, pikaisia sprinttejä. Se on täynnä tunnetta. 

Ensimmäinen jenkkifutis-matsini taisi olla Homecoming-peli, joka starttaa lukiojoukkueiden pelikauden. Kotijoukkueen katsomo oli sinivalkoinen – kuten lukioni värit. Opiskelijat olivat maalanneet kasvoihinsa HH (Hunter High), WVC (West Valley City) tai ystäviensä pelinumeroita. Osilla kasvot olivat täysin siniset. Panostaminen oli isoa luokkaa ja rakastuin pelien yhteishenkeen! Vaikka en suurinta osaa porukasta ollut koskaan tavannutkaan, meidän yhteinen tavoite – kannustaa joukkueemme voittoon – loi meille hyvän tutustumispohjan. 

kuva 056

Näin myös päädyin istumaan jenkkifutis-treenien laidalla. Tutustuin tyttöön, jonka isä oli lukiomme liikunnanopettaja, sekä jenkkifutis- että koripallovalmentaja. Tytöstä tuli paras ystäväni ja meistä jengien apulaisia. Vaihto-oppilasvuoteni pyöri paljon näiden pelien ympärillä ja pääsinkin kurkkaamaan kulissien taakse. Olin pelireissuilla mukana, hain treeneissä jäitä tarvittaessa ja kaikista tärkeimpänä olin tukena sekä kannustamassa. Ääni käheänä ja naama hymyssä kuljettiin harva se päivä.

Sieltä asti, 5 vuoden ajan, olen halunnut kokeilla lajia itse. Miltä tuntuisi laittaa harttarit niskaan, kypärä päähän ja hammassuojat suuhun. Työntää dummy-slediä (kelkkaa, jossa patjat ovat ”pelaajien” muotoiset) kentän päästä toiseen. Tikata maassa makaavia tikkaita pitkin ja juosta kuvioita. Nyt se unelma laitettiin toteen, sillä kun jenkkifutista pelaava ystäväni koulussa kertoi Helsinki Roostersin pitävän naisille alkeiskurssin, olin satavarmasti mukana. 

kuva 069

Eilen oli ensimmäisten treenien aika. Pallon kiinniottoa, kuvioiden juoksua sekä tikkausta. Päässäni soi edelleen takamus alas! Sen painottaminen jenkkifutiksessa on tärkeää, pelatessa halutaan olla kokoajan valppaina liikkumaan mihin suuntaan vain – takaperin, etuperin tai sivuttain. Samalla kun opettelimme, valmentajat kertoivat pelin säännöistä ja kuinka kentällä kannattaa käyttäytyä. Pallo on pelin henki ja sydän, siitä ei haluta luopua!

Itseäni hymyilytti hurjasti. Omalle valmentajalleni vakuuttelin, etten ainakaan vielä hyppää jenkkifutis-kelkkaan, mutta kuka tietää tulevaisuudesta? Pallot tuntuivat jäävän melko hyvin tassuihin kiinni ja kuviotkin sujuivat – ehkä. Kaikista parasta tässä on myös se, että sain koulusta houkuteltua kaksi ystävääni mukaan. Heissä syttyi samanlainen liekki peliä kohtaan kuin itsessäni. Me halutaan lisää!

WP_20140123_005

Sunnuntaina jatketaan uusien haasteiden parissa, silloin tiedossa kamojen päälle laitto – kontaktiharjoituksia niin muiden pelaajien kuin nurmikonkin kanssa. Tulen luultavasti olemaan oikea vihreä neito, täynnä mustelmia. 

Yours truly,
Janina

Kiitos alimmasta kuvasta Anniinalle. 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Pureva kateuskärpänen

Suomalainen kateus. Se leviää liian helposti. Sen vyöryä ei pysäytä mikään.
 
Olen jo pitkään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, miettinyt mikä ihmisiä motivoi vähättelemään muiden onnistumisia? Nyt sen huomaa helpommin kuin koskaan. Cheek. Suomen kuumin puheenaihe tällä hetkellä, eikä valitettavasti hirveän positiivisella tavalla. Cheek toimii hyvin esimerkkinä myös omassa elämässäni, sillä aikaisemmin en voinut sietää kyseistä henkilöä. 
 
Muutamia vuosia sitten minun oli todella huono olla itseni kanssa. Näin kaikessa pelkkää negatiivista, valitin turhasta ja silti näin itseni positiivisena ihmisenä. Kuinka sokea sitä voikaan itselleen olla? Tuohon aikaan myös Cheekin menestys kasvoi (ainakin minun silmissäni) kovaa kyytiä. Minä junnasin samassa elämäntilanteessa viikosta toiseen ja hän pääsi täyttämään unelmiaan. Hitto, että ärsytti! Miksen minä voinut saada samanlaisia mahdollisuuksia omien unelmien parissa, miksi just toi?
 
IMG_5920
 
Vastaus on hyvin simppeli. Kateus huuteli syvältä sisältäni. Enhän unelmieni eteen tehnyt yhtään mitään. Makasin sohvalla, kävin töiden jälkeen muutamilla ja pyörin vähän missä sattui. Tuolloin myös tapahtui itselleni täysiromahdus. Elämäni oli aika vaihtaa täysin suuntaa ja samaan aikaan selveni mieleni sumusta. Pienin askelin parantui oma elämänlaatuni ja muutamia vuosia kadoksissa ollut hyytymätön hymy palasi kasvoilleni. 
 
Aloin olemaan aktiivinen, oikeasti. Panostin unelmiini eri tavalla, heittäydyin mahdollisuuksiin täysillä mukaan. Uskalsin seistä omien tavoitteideni takana pitivät ihmiset niistä tai eivät. Se on avannut silmiäni jokaisella elämän osa-alueella. Jos panostat asioihin kaikkesi, siitä kumpuaa varmasti jotain hyvää. Ei ole tarvetta nöyrtyä ihmisten edessä kun kaiken on saavuttanut kovalla työllä. Kukaan ei Suomessa tuo menestystä kottikärryllä eteesi. Sen eteen tehdään työtä, kovaa työtä. On uskallettava ottaa riskejä, silläkin uhalla että epäonnistuessasi kateellinen suomalainen istuu tyytyväisenä sohvalla. 
 
On noloa myöntää aikaisemmin olleensa lapsellinen ja kateellinen. Nyt Cheekin menestys ruokkii omaa motivaatiotani. Vaikka kuinka moni odottaisi epäonnistumistani ja vaikka kuinka monta kertaa epäonnistuisinkin, aina kannattaa jatkaa. Puskea kovempaa töitä ja unelmoida isompia unelmia. If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough.
 
Tässä maassa olisi niin helppoa vain antaa periksi, todeta ettei tästä tule mitään ja unohtaa unelmansa. Minä nostan hattua Cheekille ja harmittelen, että oppitunnin ja puhelimen flippauksen takia jäin (ainakin vielä) liputta Stadionille. Vaikka Cheek ei vieläkään ole lempiartistini, haluaisin olla todistamassa tuota varmasti ainutlaatuista show:ta ensi kesänä. Kun avaa omat silmänsä, näkee myös muut aivan eri valossa. 
 
IMG_0469
 
Muiden onnistuminen ei ole sinulta pois. Tuosta jätkästä saa törkeän määrän energiaa. Yrittäkää tekin nähdä hyvät puolet sillä meidän muidenkin unelmat ovat saavutettavissa. 
 
xxo,
Janina
 
Alempi kuva pinterest.com
Avainsanat: , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: