Pikkunälkä

Tällä viikolla oon huomannut, että ehkä aineenvaihdunta tosiaan kiihtyi tuosta tankkauksesta. Nimittäin nälkä on tullut vaivaamaan ihan eritavalla. Ruokamääriä pudotettiin tietysti hieman, mutta ei niin paljoa että tulisi näin eri olo.
Aikaisemmat viikot ovat menneet todella hyvin, nälkä ei ole iskenyt kuin ehkä silloin kun on joutunut välipalan jälkeen pitkittämään seuraavaa ruokailua neljään tuntiin. Viimeiset päivät on tuntunu siltä, että vatsa ois tyhjä kaivo. Se voisi varmasti vetää ruokaa vaikka kuinka paljon. Nälkä ei ole onneksi ollut häiritsevän iso, mutta sellainen että vatsa hieman kurnii ja murisee.
Oon juonut todella paljon vettä aina ruokailuiden välissä helpottaakseni tätä ja se kyllä toimii. :)
Ensi viikko enää ja sitten olisi dieetti pulkassa. JESJES! Sunnuntainahan on isänpäivä, joten saatan jo silloin – muutama tunti aikaisemmin ”oikeaa” dieetin loppumista – herkutella vähän. Jos tekee mieli.

Nykyään ihmisille nälkä tuntuu olevan kirosana. Kokoajan pitää syödä ja auta armias, jos vatsa hieman kurnii! Nälkä on pohjimmiltaan hyvä asia. Tietysti kaikissa asioissa on rajansa.

Nälkähän on insuliinin lepoa. Eli kun sinulla on nälkä, rasvakudos alkaa vapauttamaan rasvahappoja, joita lihakset sitten polttavat. Kun nälkä alkaa tulemaan, etkä pysty sietämään sitä yhtään, vaan syöt heti jotain sammuttaaksesi ”pikkunälän”, lihaksesi nappaavat sen ja insuliinia erittyy runsaasti.
Mitä sitten tapahtuu tuolle ylimääräselle energialle?
Se varastoidaan rasvana rasvasoluihin ja solujen välitiloihin muualle elimistöön. Säännöllinen ateriarytmi on siis todella tärkeä. Antaa insuliinin tehdä työnsä oikein. Se taas tekee meille hyvää.

Nälkä ja syöminen ovat asia, joista voisin puhua pitkään. Tälläkertaa jätän sen tähän ja lähden kohti jalkatreeniä!