Jännittävät ensimmäiset hölkkäilyt

Sininen hieman nuhjuuntunut sohva. Kello tikittää hiljaisessa aulassa. Katson ympärilläni olevia ihmisiä. Heitä jännittää. Onko tänään heidän ensimmäinen kerta? Nimittäin fysioterapeutilla.
Muistan itse olleeni pari kuukautta sitten samanlainen, vilkuilin puolelta toiselle ja olin hieman hermostunut. Nyt olen jättänyt kengät telineeseen ja ulkovaatteet ovat vieressäni. Rentoudun tuolissa ja laitan silmät kiinni. Paikka alkaa olemaan jo niin tuttu että voin olla miten päin vain.

Kuitenkin pieni jännitys pyörii päässäni. Tänään on vihdoin se päivä kun pääsisin kokeilemaan hölkkäämistä. Siis kyllä! Epäilen omaa pystyvyyttäni sillä eilen polvi oli turvonnut ja tuntui keränneen nestettä. Eikä sen takia mennyt edes kunnolla koukkuun. Ei kai siinä vaan ole tullut takapakkia?

Jos en oo aikaisemmin sanonut niin sanonut nyt, mulla on paras fyssari! Ei turhaa hötkyilyä, sanoo asiat kaunistelematta ja muistaa painottaa olevansa aina puhelimen päässä – asia kuin asia. Luottamus on terveydenhoidossa tärkeää ja luotan sekä fyssariini että ortopediini täysin. Molemmat ovat toimineet urheilujoukkueiden lääkäreinä ja muutenkin kokemusta löytyy.

Palataan kuitenkin tämän päivän fyssari käyntiin. ”Mitä kuuluu?” kysymyksen siivittämänä kerroin eilisestä polven turpoamisesta ja ihmettelystä. En ole kaatunut, tehnyt kiertoliikkeitä eikä polveen ole sattunut. Maatessani sängyllä fyssari tutki rauhassa polvea, vertaillen terveeseen polveen. Kääntelyä, koukistelua, jännittämistä, suoristusta, vetoa.. Kaikki liikkeet käytiin läpi ja polvi tuntui olevan kunnossa. Samalla selvisi, että oikea polveni on todella jäykkä. Onko se nyt sitten hyvä vai huono juttu? Siitä haluan kuulla lisää ensi tapaamisella.
Seuraavaksi kuvailtiin taas kyykkäämistä, kävelyä ja sitä pelättyä hölkkäämistä. Kahden jalan kyykystä tuli melkein jopa kehuja, tasapainossa oltiin ja alas päästiin oikein syvälle. JEE!
Hölkkääminen tosiaan jännitti aivan kamalasti. Hölmönä kyselin fyssarin varmuutta asiasta, vastauksena sain vain katseen ja kehotuksen hölkkäämään paikallaan aluksi. Sieltä se askellus sitten lähti. Pikkuhiljaa kohti huoneen toista reunaa. Tuntui kivalta, vapauttavalta. Oikeastikkin. Ei sattunut ja hymy kiiri huulilleni. Paljon töitä polven eteen tehneenä on mahtavaa huomata olevansa aikataulussa tai jopa hieman edellä. Palkitsevaa.
Lopuksi käsky kävi juoksukenkä-ostoksille. Olisi saatava hyvin tukevat jalkaan, jotta sisäsyrjälle ei tule liikaa rasitusta.

Seuraava ja kuulemma viimeinen, tapaaminen on joulukuun puolessa välissä. Arvatkaapa mitä on ohjelmassa? HYPPELYÄ! Yhden jalan pomppuja, tasajalan hyppyjä, suunnanvaihtoja… APUA! Ei auta pelätä vaan treenattava nämä neljä viikkoa mahdollisimman hyvin ja valmistautua henkisesti. :)
Ortopedini tapaan 1,5 viikon päästä, saa nähdä miten turvotus laskeutuu ja joudunko mahdollisesti magneettikuvauksiin, jotta nähdään varmuudelta ettei mitään ikävää ole tapahtunut.

Näin tänään! Illaksi töihin, tulee olemaan taas kiirettä! Eilisen jälkeen oli jalat todella puhki. Huh. Tänään tosin on jotain mitä odottaa, nimittäin se jokaviikkoinen saunavuoro! JES!

Mitä teidän torstaihin kuuluu? Isänpäivä lähestyy, onko suunnitelmia? :)

xxo,
Janina

4 ajatusta artikkelista “Jännittävät ensimmäiset hölkkäilyt

  1. Kati Santala sanoo:

    Asics Kayanot vaan jalkaan.. mut kay ensin testaa et sopii jalkaan ja kukkarolle. Niissa optimaalinen tuki ylipronaatioon taipuvalle jalalle seka iskunvaimennus. Mikali ylipronaatiota ei liiemmin ole ja kay kiertojaykka kenka nii sitte Asics Nimbus.. :o) Askellusta voi kayde seuraa jopa urheiluliikkeissa. Tsemppia ja iloa juoksuun!! :o))

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Sainkin kahen Asics mallit ylös ja niitä lähen testailemaan tässä ensi viikolla. Otan nääkin ylös ja vertailen! :) Kiitos! Pitää oikeasti käydä jossain seurannassa, koska videolta vaikka olikin ymmärtääkseni pientä, niin näytti silti pahalta kun hoksas :(

      Tykkää

  2. Essi sanoo:

    Löytyis varmaan vastaus, kun selailisin taakse päin, mutta kysyn nyt kuitenkin:Mikä sun polveen on tullut? Mun pikkusiskolla on n. pari kuukautta sitten toinen polvi leikattu ja on kai 2 kertaa käyny fyssarilla. Enempää ei oo saanu niitä käyntejä, vaikka polvi on ihan vino eikä yli 100 metriä pysty ees käveleen.. tainnu mennä leikkauskin vähä pielee..

    Tykkää

  3. Janina sanoo:

    Se olis jonkun verran selailua. Mietin juurikin eilen että voisin kirjottaa ihan postauksen polvesta, moni kunnon sitä kysellyt. :)Eli 2005 kaaduin riparilla jolloin multa katkesi eturistiside, takaristiside revähti pahasti ja yksi kierukoista irtosi. Leikattiin marraskuussa 2005. En saanut tuolloin fyssaria saati edes kotitreeniohjeita. Pari vuotta sitten polvi alko taas kiukuttelemaan ja menin suoraan ortopedini luo. Eturistiside löysähkö, katsotaan miten kehittyy. Huonoon suuntaan mentiin ja tosiaan nyt elokuussa sitten leikattiin sama polvi uudemman kerran. Siskosi tilanne kuulostaa aika pelottavalta! Mikä siinä meni alunperin? ;/

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: