Jalkatreenin kyyneleet

Eilinen jalkatreeni sujui aika kivasti. Jalkaprässi sekä syväkyykky sujuivat todella hyvillä fiiliksillä, kunnolla puristaen. Seuraavana vuorossa olisi ollut askelkyykky. En pysty tekemään koko liikettä, joten liikkuva askelkyykky saa odottaa, paikoillaan pumpataan. Olin todella innoissani valmistautuessani liikkeeseen, jalkojen paljon kaivattu tärinä-tutina-pumppi oli saatu takaisin ja hymyilytti kovasti.

Syväkyykkyä, hitaasti mennään ja paussia pidellään, jotta polvi pysyy mukana. 

Fiilis jatkui kyykätessäni leikatulla jalalla, mutta siirtyessäni oikean jalan kyykkyihin vasen polvi ei kestänytkään tukijalkana olemista. Lumpion molempia puolia kiristi, vihloi.. Kaukana kivasta. Yritin ja yritin, penkin kanssa ja ilman. Purin hammasta. Ei riittänyt. Vaikka olen valmis viemään treenit läpi harmaankiven vaikka verenmaku suussa, en halua polveni kärsivän. Oli pysähdyttävä. Henkinen kantti tuli polven kipujen kanssa alas, romahtaen. Itku tuli. Kesken treenin. Ei kipu tuottanut tuskaa vaan tämän prosessin hitaus. Eikö polvi voisi vain olla jo kunnossa?

Pienen hetken luulin lopettavani siihen. Olin todella murtunut. Onnekseni Miko oli kanssani salilla, joten pääsin hautaamaan pääni halaukseen. Ymmärrystä sain muutaman minuutin, sitten kuului pyyntö ”tuutko spottaamaan?” Ei auttanut kuin pyyhkiä kyyneleet Mikon paitaan (hehee), vetää syvään henkeä ja muiden katseiden alla nostaa pää vielä kerran ylös ja jatkaa.
Purin vielä kerran hammasta tekemällä askelkyykkyä muutamia toistoja, hieman paremmin. Kyllä se sieltä aikanaan tulee sujumaan kuin ennen vanhaa, mutta tällähetkellä täytyy varoa.

Treeni vedettiin loppuun, hetki hetkeltä paremmalla fiiliksellä. Lantionnostoissa käytin pitkästä aikaa jopa 10kg lisuketta, ensi kerralla vuorossa 15kg, jotta saadaan lisää rutistusta! ;) Pohkeet saivat kyytiä prässissä  66kg sekä Donkey Calves -liikkeellä (kuvassa). Salillamme ei tilanpuutteeen vuoksi ole yhtäkään pohje-laitetta, joten Miko toimii päivästä toiseen painonani. Donkey-liike on helppo tehdä missä vain, et tarvitse kuin vapaaehtoisen selkään tulijan. Liikkeessä on tärkeätä pitää selkä suorana ja selässä istujan tulisi istua lonkkaluiden kohdalla eli ei selän päällä. Meidän yksi lemppariliikkeistä, joka tosin aiheuttaa välillä kysyviä katseita – varsinkin kun Mikon istuessa minun selässäni. :)

Miko ei suostunut kuvaamaan ollessaan mun selässä, mutta tässä teille idea. :)

Jalkatreenejä sovellellaan vielä, jotta saadaan toimivat yhdistelmät. Lihaskuntotreenien rinnalla pitäisi saada hyppy-treenit tehtyä kunnolla. Katsotaan kumpaan treeniin ne sijoitetaan. Jalkatreenit elävät myös polven kunnon mukaan, mitä lähemmäksi alkuvuotta mennään sitä kovempaa rasitusta se saa. Odotan enemmän kuin innolla polven ojennuksen sallimista, saataisiin pumpattua tuo vasen reisi kokonsa puolesta samanlaiseksi kuin oikea jalka.

Tein eilen syväkyykkyä ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen ja vaikka painot olivat pienet, saatiin reidet tutisemaan. Seuraavat kuvat ja video kertoo hyvin totuuden jalkojeni kokoerosta tällähetkellä. Näytän oikean jalan kanssa mutantilta! Myös pakara näyttää hurjan kokoiselta, haha. Minkäs teet, työnsarkaa riittää ja vaikka intoa on todella paljon, pitää henkinen kantti saada projektiin vahvistettua. Oliko eilen vain huono päivä, koska muuten olen erittäin iso hymy huulilla tsempannut menemään? Aika näyttää.

xxo,
Janina

8 thoughts on “Jalkatreenin kyyneleet

  1. Antti sanoo:

    Haha! Hauska toi donkey calves! Uskon että kerää kysyviä katseita salilla kuin salilla :D Kiitos tästä! Tsemppiä vielä reeneihin, rauhassa hyvä tulee. Hyvää joulua ja semmosta rauhallisuutta :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kannattaa teijänkin kokeilla! :) Kiitos paljon, toi oli aika outo tilanne. Ei vaan jotenki enää pysyny pakka kasassa, mut todella hyvillä fiiliksillä edelleen! Ainakin koska jalat on olleet muussina treenin jälkeen! Khehe. :)Mahtavan ihanaa joulua ja treenintäyteistä (!) uutta vuotta :)

      Tykkää

  2. Anonymous sanoo:

    Heh!Tää teidän ”ratsastus” kuva sai kyllä meikäläiselle hymyn huulille :DNyt vaan reippaasti etiäpäin polven ehdoilla. Ymmärrän sun turhautumisen, kun ei voi treenata 100 % terveenä, itekkin näitten selkäkremppojen kanssa taistelleena. Mut onneks ne on vaan satunnaisia huonoja hetkiä niiden monien hyvien hetkien seassa. Huomaa ainaki hyvin mielentilojensa kontrastin :-)-Annika

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Polven ehdoilla, näillä mennään. Niinku tossa Antille sanoinkin niin jotenki ei vaan pysyny langat enää käsissä. Mutta olen erittäin onnellisessa asemassa, oma tuki ja turva – oikea Hulkki – löytyy vierestä. :) tänään taas jalkatreeniä kehiin, pää pystyssä eteenpäin! :) kiitos tsempistä, se tulee erittäin tarpeeseen! Kova kiri tulossa, että saadaan jalkaan lihasta kisoihin mennessä!

      Tykkää

  3. Ella sanoo:

    Apua, miten uskallat syväkyykätä? :oItse en varmaan koskaan sitä uskalla tehdä, pelkään liikaa tuon polven takia.Ja kysyessäni fyssariltani asiasta (että voinko tehdä syväkyykkyä enää koskaan) hän esitti vastakysymyksen ”miksi sun pitäisi?” :/

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Moikka Ella!Fyssari on oikeastaan kokoajan lykännyt mua siihen suuntaan, että teen mahdollisimman paljon erilaisia liikkeitä. Se on nimittäin todella tärkeää, jotta saadaan homma toimimaan. Mulla oli melkein sama homma polvenojennus-laitteen/liikkeen kanssa tosin, kyselin sen perään aika paljon ja kysymyksenä tuli ”tarviitko sitä johonkin?”Sepostelin kisasuunnitelmat, jolloin hän ymmärsi ja antoi sitten luvan tehdä sitä todella vähän tällähetkellä. Kun polvi paranee entisestään lähtee sekin kielto pois, ja pystyn 100% tehdä mitä ”terveetkin”En alan ammattilainen ole, mutta nyt kyllä kyseenalaistaisin tuon fyssarin kommentin. Aika kummallista, ellei siellä ole takana jokin kunnollinen syy polven taipuisuudesta tai muuten kestävyydestä. Kannattaa vielä kysellä sen perään, vaikka et välttämättä nyt pääsisi tekemään, luultavasti lupa tulee kunhan polvi on parantunut enemmän. :) Tsemppiä! Muistan itsekin ensimmäisen polvileikkauksen jälkeen kuinka jännitin kaikkea! Pelotti oikeasti ja sen tekosyyn taakse turvauduinkin ”en voi liikkua, joten makaan sohvalla”. Nyt en tarkoita, että sulla on näin! :) Kärsivällisyyttä vain, mä autan täältä käsin jos vaan voin! :)

      Tykkää

  4. Ella sanoo:

    Joo ei, en onneksi ole jäänyt sohvalle makaamaan :DPäinvastoin, en tiedä tuleeko tuota jalkaa rasitettua nyt liiankin kanssa, leikkauksesta kun on vasta se 11 viikkoa.Ensi tiistaina onkin seuraava fyssariaika, täytyykikn kysäistä tuosta syväkyykystä.En ole kyllä koskaan oikein riittävän syvään mennyt, tuntuu että nuo jalkojen lihakset ovat niin kireät ja jumissa että estävät oikein kunnon syväkyykyn :D

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Luinkin juuri blogiasi ja sähän oot jumpasta toiseen hypännyt! :) Varovasti vaan niin hyvin se pysyy mukana. Hierojalle ja venyttelyjä vaan, niistä mäkin oon nyt alkuvuoteni startannut ja pitää toivoa että jaksan pitää tahdin yllä, jotta siitä tulisi säännöllistä! :)Jos saan udella niin kuulisin mielelläni mitä fyssari sanoo. :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: