Eilinen jalkatreeni sujui aika kivasti. Jalkaprässi sekä syväkyykky sujuivat todella hyvillä fiiliksillä, kunnolla puristaen. Seuraavana vuorossa olisi ollut askelkyykky. En pysty tekemään koko liikettä, joten liikkuva askelkyykky saa odottaa, paikoillaan pumpataan. Olin todella innoissani valmistautuessani liikkeeseen, jalkojen paljon kaivattu tärinä-tutina-pumppi oli saatu takaisin ja hymyilytti kovasti.

Fiilis jatkui kyykätessäni leikatulla jalalla, mutta siirtyessäni oikean jalan kyykkyihin vasen polvi ei kestänytkään tukijalkana olemista. Lumpion molempia puolia kiristi, vihloi.. Kaukana kivasta. Yritin ja yritin, penkin kanssa ja ilman. Purin hammasta. Ei riittänyt. Vaikka olen valmis viemään treenit läpi harmaankiven vaikka verenmaku suussa, en halua polveni kärsivän. Oli pysähdyttävä. Henkinen kantti tuli polven kipujen kanssa alas, romahtaen. Itku tuli. Kesken treenin. Ei kipu tuottanut tuskaa vaan tämän prosessin hitaus. Eikö polvi voisi vain olla jo kunnossa?

Pienen hetken luulin lopettavani siihen. Olin todella murtunut. Onnekseni Miko oli kanssani salilla, joten pääsin hautaamaan pääni halaukseen. Ymmärrystä sain muutaman minuutin, sitten kuului pyyntö ”tuutko spottaamaan?” Ei auttanut kuin pyyhkiä kyyneleet Mikon paitaan (hehee), vetää syvään henkeä ja muiden katseiden alla nostaa pää vielä kerran ylös ja jatkaa.
Purin vielä kerran hammasta tekemällä askelkyykkyä muutamia toistoja, hieman paremmin. Kyllä se sieltä aikanaan tulee sujumaan kuin ennen vanhaa, mutta tällähetkellä täytyy varoa.

Treeni vedettiin loppuun, hetki hetkeltä paremmalla fiiliksellä. Lantionnostoissa käytin pitkästä aikaa jopa 10kg lisuketta, ensi kerralla vuorossa 15kg, jotta saadaan lisää rutistusta! ;) Pohkeet saivat kyytiä prässissä  66kg sekä Donkey Calves -liikkeellä (kuvassa). Salillamme ei tilanpuutteeen vuoksi ole yhtäkään pohje-laitetta, joten Miko toimii päivästä toiseen painonani. Donkey-liike on helppo tehdä missä vain, et tarvitse kuin vapaaehtoisen selkään tulijan. Liikkeessä on tärkeätä pitää selkä suorana ja selässä istujan tulisi istua lonkkaluiden kohdalla eli ei selän päällä. Meidän yksi lemppariliikkeistä, joka tosin aiheuttaa välillä kysyviä katseita – varsinkin kun Mikon istuessa minun selässäni. :)

Miko ei suostunut kuvaamaan ollessaan mun selässä, mutta tässä teille idea. :)

Jalkatreenejä sovellellaan vielä, jotta saadaan toimivat yhdistelmät. Lihaskuntotreenien rinnalla pitäisi saada hyppy-treenit tehtyä kunnolla. Katsotaan kumpaan treeniin ne sijoitetaan. Jalkatreenit elävät myös polven kunnon mukaan, mitä lähemmäksi alkuvuotta mennään sitä kovempaa rasitusta se saa. Odotan enemmän kuin innolla polven ojennuksen sallimista, saataisiin pumpattua tuo vasen reisi kokonsa puolesta samanlaiseksi kuin oikea jalka.

Tein eilen syväkyykkyä ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen ja vaikka painot olivat pienet, saatiin reidet tutisemaan. Seuraavat kuvat ja video kertoo hyvin totuuden jalkojeni kokoerosta tällähetkellä. Näytän oikean jalan kanssa mutantilta! Myös pakara näyttää hurjan kokoiselta, haha. Minkäs teet, työnsarkaa riittää ja vaikka intoa on todella paljon, pitää henkinen kantti saada projektiin vahvistettua. Oliko eilen vain huono päivä, koska muuten olen erittäin iso hymy huulilla tsempannut menemään? Aika näyttää.

xxo,
Janina