Elämässä tulee vastaan ylä- ja alamäkiä yllättävissäkin kohdissa. Vastoinkäymisten ilmaantuessa tulee harmittelun lomassa pysähdyttyä miettimään omaa elämäänsä. Miten paljon positiivisia asioita siinä onkaan?

Eilen aamupäivästä elämääni pudotettiin pommi, todella vakavalaatuinen sellainen. Tuosta hetkestä tähän hetkeen olen stressannut, ollut vihainen, ärtynyt, hukassa.. Eilen nukkumaan mentäessä puhuimme asiasta Mikon kanssa, kerroin kuinka turhautunut olin tilanteeseen ja kärsimätön saamaan sen päätökseen. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut minulle helppoa, varsinkaan kun en itse pysty nopeuttamaan prosessia vaan roolini on odotella.

Tuon keskustelun aikana kuitenkin itsekin ”valaistuin”. Ei elämäni tähän tule loppumaan, asioihin löytyy aina jonkinlainen ratkaisu vaikka se tällähetkellä tuntuu todella kaukaiselta. Minulla on loppupeleissä elämässä kaikki hyvin. Pääsen esimerkiksi jokainen ilta nukkumaan Mikon viereen, oli päivä kuinka huono tai hyvä tahansa.

Onneksi minulla on oma ässäni hihassa, nimittäin treenaaminen. Sain aamullakin ajatukset pois tilanteesta ja pumpattua rintalihakset ja ojentajat hyvin, hyvin loppuun. Kiitollisuus on tärkeä muistaa vuoden jokaisena päivänä. Vaikka edelleen tuo tilanne on tapissa, emmekä tiedä mietä tuleman pitää, pystyn keskittymään tähän päivään paremmin.

xxo,
Janina