Viime viikon mentaalivalmennussessio avasi todella silmiäni ja olen huomannut alitajuntaisestikin peilaavani omia valintojani siellä käytyihin keskusteluihin. Tuntuu, että olen havahtunut sumusta ja projektini jatkuu kahta kovemmalla luotolla valmentajaan ja omaan tekemiseen. Mentaalivalmennuksessa keskityttiin elämän positiivisiin puoliin, ei lähdetty availemaan menneitä haavoja. Huomioimalla omat, yllättävänkin suuret, voimavarat sai minutkin lopuksi toteamaan ”hei, mullahan ei ole mitään hätää. Pärjään ja saavutan tavoitteeni varmasti.”
Viime viikolla hoidellessani asioita tietokoneella silmiini osui vanhojen kuvien kansiot. Kansiot ovat täynnä hyviä muistoja ja ihania kuvia. Hyvien muistojen seasta löytyi myös kuvia itsestäni, isoimmassa koossa – ikinä. Sattumaa tai ei, mutta kuvat pomppasivat silmilleni tärkeään aikaan. On hyvä muistaa mistä on lähtenyt, mitä on kokenut sekä minkälaisia sotia on voittanut ja muureja kaatanut.
Valmentajan kanssa ollaan viestitelty nyt tiuhempaan ja eilisessä viestissä sen totesin jo itsekin, minulla on taas hyvä olla itseni kanssa. Tuon sumun hälvennettyä peilistä näkyykin aivan eri ihminen. Minä itse, vartalossa josta tykkään päivä päivältä enemmän. Vahvat jalat, kokoajan levenevä selkä ja pyöristyvät olkapäät. Hymyilyttää.
Sen enempää saatesanoja sanomatta, toivottavasti tämä tsemppaa teitäkin eteenpäin.
Kuvat kesältä 2008
Vaihtovuosi Yhdysvalloissa toi itselleni noin 15-20 kg lisäpainoa. En koskaan tuona aikana uskaltanut nousta vaa’alle, pelkäsin totuutta. Epäilen painaneeni 80-85 kg, riittääkö sekään?
Kesäkuu 2010
Henkisesti rankka kesä, liian vähän ruokaa ja liikaa alkoholia.
Kroppa kutistui, mutta epäterveellisin tavoin – joista varmasti johtuu myös painoni jojoilu.
Tammikuu 2011
Liikunta oli pikkuhiljaa löytänyt tiensä elämääni, mutta ajatusmaailma oli edelleen vääristynyt.
”Kulutan enemmän, joten voin syödä tätä herkkuu, tota keksii..” Ei toiminut.
Lokakuu 2011
Alkoholin kulutuksen väheneminen ja ruokapuolen parantuminen auttoivat painon pudotuksessa.
Lokakuu 2012
Toukokuussa 2012 osallistuin ensimmäiseen Fitfarmin järjestämään Superdieettiin.
Vasta tuolloin alkoi tavoitteellinen treenaamiseni. Elokuussa 2012 ollut polvileikkaus teki kehityksestä hankalempaa, kuvanoton aikaan olin juuri päässyt palailemaan kevyiden salitreenien pariin.
Maaliskuu 2013
Lokakuusta asti treenasin tavoite kirkkaana mielessä.
Fitnessmalli 2013 -hakukuvat onnistuivat parhaimmalla mahdollisella tavalla ja
halu jatkaa tällä polulla kasvoi. Matka tämän postauksen ensimmäisistä kuvista ei ollut helppo millään tavalla, jojoilua tapahtui liikaa ja oma kuva oli todella hakusessa. Fitnessmalli -kilpailun jälkeen olin kunnossa, josta olin vain osannut unelmoida.
Kesäkuu 2013
Kunto pysyi hyvänä enkä omasta mielestäni ole koskaan näyttänyt paremmalta
kuin pikkuveljeni ylioppilas-juhlissa.
NYT
Töitä on tehty, tunteja treenattu ja grammalleen syöty. Pakarat muotoutuu, reidet vahvistuu ja saavat lihasta. Lanteille tullut hieman extraa, mutta ei se mitään. Töitä on vielä paljon edessä, mutta niin on aikaakin.
Tärkein asia kuitenkin on:
Minä pidän itsestäni nyt!
Treenaan kovaa, syön tarkasti ja pidän huolta vartalostani koska en vihaa vaan rakastan sitä. Tehkää tekin samoin ja olkaa kärsivällisiä. Muutos ei tapahdu päivässä, ei viikossa eikä välttämättä kuukaudessakaan. Pitkällä juoksulla se on taattua.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Jätä kommentti