MOIKUT IHANAT LUKIJANI!
Olen todella onnellinen ja otettu tällä hetkellä.
Muutaman päivän ajan olen miettinyt bloggausmaailmaa enemmän ja vähemmän. Punninnut omaa blogiani, tyyliäni ja paikkaani, tässä nopeasti kasvavassa blogien kirjossa. Blogini on hieman päälle vuoden vanha, matkan aikana kasvanut ja muuttunut, omasta mielestäni, parempaan suuntaan.
Muistan ikuisesti hetken, jolloin tein päätöksen yhden haaveeni toteuttamisesta. Olin jo pitkään haaveillut oman blogin perustamisesta, rakastinhan kirjoittamista. Tuona, päätöksen teko, hetkenä makasin Terveystalon heräämis-/odotushuoneen pedillä pienoisessa lääkehuurussa. Odotin yksinäni tulevaa polvileikkausta, seuranani vain puhelimeni. Taaksepäin katsoessa on helppo todeta, että tämä blogi oli itselleni se henkireikä, joka piti sairasloman ja kuntoutuksen aikana uskoni sekä motivaationi pystyssä.
Kesän kolkuttaessa ovella tuli stoppi ja pitämäni postaustauko tuli tarpeeseen. Olin hieman hukassa niin itseni, elämäni kuin bloginkin kanssa. Asiaa olisi ollut hirmuisesti kirjoitettavana – aiheesta ja sen vierestä – mutta aikaa, jaksamista eikä motivaatiotakaan tuntunut löytyvän. Huomasin stressaavani tästä liikaa, ei maailma kaatuisi jos en jokainen päivä kertoisi miten nyt menee. En itse tykkää lukea postauksia, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa eli samojen kuulumisten kertomista päivästä toiseen, joten en sellaista itsekkään kirjoita.
Blogini kasvaa pienin askelin, enkä ota siitä enää paineita. Huomaan sen myös kirjoittaessani, oloni on paljon huolettomampi ja rauhallisempi. Annan ajatuksen lentää ja pakkopulla -kirjoittaminen on väistynyt.
Toivon todella, että jokainen teistä viihtyy blogini parissa. Kommentteja ja mielipiteitä saa jättää, palautetta otan mielelläni vastaan, jotta pystyn kehittymään. Kiitos siis teistä jokaiselle, vakituiselle sekä yhden klikkauksen -kävijälle. Olette tärkeitä!
KIITOS! <3
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Munkin blogi sai alkunsa sillon kun itellä oli kaikista vaikeinta. Mun oli pakko saada joku keino ajatusten viemiseksi muualle omista ongelmista – hyvinhän se toimi. Blogi on ollu niin iso osa mun parantumista.Vaikka on niitäkin hetkiä ettei kiinnostais avata bloggeria ollenkaan, niin loppujen lopuksi sinne palaa aina. Blogin kautta on tutustunut niin moniin ihaniin ihmisiin ja oon oppinut muilta paljon. Samoin on kiva jakaa asioita, jotka on itelle tosi tärkeitä, oli ne sit ihan arkisia tai hieman spesiaalimpeja juttuja. Sun blogi on ehdottomasti yks mun suosikeista. Sun elämän asenne on tarttuvaa ja saat muutkin hyvälle fiilikselle. Kiitos Janina <3
TykkääTykkää
Voi Essi. Oon täysin samaa mieltä. Juuri eilen tapasin Saria (Dude this is my life -blogin kirjottajaa) ja mietin kotimatkalla kuinka onnekas voin olla. Blogi on avannut mulle niin monia uusia, mielenkiintoisia, ovia ettei tosikaan. Sulla aivan sama juttu.Blogi toimii silloin kun se on oikeasti kirjoittajansa näköinen, hyvien sekä huonojen piirteiden kanssa. Mun mielenkiinnon muiden blogeissa herättää juuri se persoonallisuuden ja skarppiuden tasapaino – varsinkin kun itse tietää kuinka hankalaa se välillä on. Sun tekstejä on aina ihana lukea. Kuten oon monasti sanonut, rakastan sun kuviasi! :) Oot ansainnut paikkasi BFA:ssa, upea nainen <3
TykkääTykkää