Hard work pays off

Päivä päivältä. Hetki hetkeltä. Unelmani toteutuminen lähestyy. Kirkkaat valot, korkeat korot, hymyilevä naama. Bodyfitness-kilpailut.

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, joita odotin ja jännitin samalla todella paljon. Kuntotsekkaus valmentajani kanssa. Turhaahan näitä on jännittää, sillä kun tekee kaiken niinkuin on sovittu, ei pitäisi olla mitään piiloteltavaa. Olen kuitenkin aina ollut ylianalysoija/jännittäjä luonteeltani, joten osasin odottaa näitä tuntemuksia.

Fitnessmalli-kilpailuista tähän hetkeen.

Kävin ensin tuulettamassa aivot salilla kovan treenin parissa. Sain pitkästä aikaa olkapäihin kunnon tuntuman ja leveä hymy huulillani lähdin kohti tapaamispaikkaa. Tiesin jo sinne tallustaessani, että kyllä on lihasta taottu, mutta onko riittävästi? Niin paljon kuin tässä ajassa olisi tarkoitus? En tiedä. Hermostutti, mutta hyviä asioita tapahtuu vain omalta mukavuusalueelta poistuessa.

Valmentajan toimistolla. Vaatteet pois. Poseeraus edestä, sivulta ja takaa. Siinä minä seisoin. Edelleen hymyillen. Ei stressannut eikä ainakaan enää tuomion tultua. Valmentaja oli todella tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt. Lihasta on tarttunut hyvin, kaikista eniten selkään. Olkapäät eivät voi oikeastaan saada liikaa lihasta, joten jatkamme olkapää-painotteisella treeniohjelmallani. Reidet saavat ottaa myös paljon lisää pihviä. Pakarat olivat saaneet hyvin muotoa sekä lihasta, kiitos ennen vihaamieni askelkyykkyjen.

Onko tullut muutosta?

Jos lihas tarttuu muhun tätä tahtia, olen vajaan vuoden päästä aloittamassa ensimmäistä kisadieettiäni. Kevät 2015. Siltä se nyt näyttää, jos suurempia vastoinkäymisiä ei tule. A-PUA!

”On ihana nähdä kuinka rakastat lajia. Nautit tästä tekemisestä. Se on voimavara, joka tulee nostamaan sängystä kun jalka painaa ja väsyttää. Myös tuo positiivinen asenteesi vie pitkälle. Näiden avulla pystyt saavuttamaan juuri sen mitä haluat. Tavoitteet pystytään asettamaan korkealle, koska on kunnianhimoa niiden saavuttamiseksi.”

Mä olen sanaton. Onnellinen. Häkeltynyt. En oikeastaan osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan, joten valmentajan edessä kikatteli 6-vuotias Janni. Olin hämilläni. Miten tähän pitää reagoida? Voinko olla samaa mieltä? Kiitänkö vain? Mielessäni ei pyöri muutakuin ”hard work ALWAYS pays off.”

Elämäni on muuttunut tämän vuoden aikana täysin. Unelmat kasvavat. Panostus unelmien eteen kasvaa. Minä olen se, joka tekee niistä tosia tai on niiden toteutumisen esteenä.

Olen sanaton, koska minulla olisi niin paljon sanottavaa. Sekavaa tekstiä, onnellisuutta, jopa ylpeyttä omista saavutuksista. Hitto, että tuntuu hyvälle! Varsinkin kun vanhoista tutuista löytyy monia, jotka eivät halua minun onnistuvan, eivät usko ja epäilevät. Pyörivät omissa negatiivisissa ringeissään. Minä uskon itseeni. Minä jahtaan sitä SM-voittoa.

Tämän olotilan minä haluan muistaa, koska se auttaa minut jaksamaan vaikeissa tilanteissa. Tätä ei saa purkitettua, eikä säästettyä, joten sen on tultava tekstin muodossa. Toivottavasti pysyitte kärryillä, olen onnesta soikea.