Aurinkohoitoa

Aurinko. Are. Arska. Möllö. Kukin meistä kutsuu sitä omalla tavallaan, mutta kaikille meille se antaa yhtäpaljon. Talvikuukausien pimeyden jälkeen tuntuu, että silmät sokeutuvat kirkkaista säteistä. Kesän lopulla kukin meistä imee tietoisesti viimeisistä säteistä kaiken mahdollisen talteen. Hyvää mieltä, tsemppiä, D-vitskua ja hetkessä elämistä.

Pitkä, pimeä ja kiireinen kevät oli huomaamattani imenyt minusta mehut pois. Nukuin menolennot sikeästi välittämättä asennosta, niskat enemmän ja vähemmän väänällään. Laskeutuessamme Salt Lake Cityyn hymyilytti. Aurinko paistoi, oli lämmin. Hyppäsimme autoon – laitoin silmät kiinni, käänsin kasvot aurinkoon ja nautin. Tätä tarvitsin!

Aurinko ja elämä ilman aikataulua lepuuttivat ajatuksiani, kroppaani sekä paransivat ihoni kuntoa. Moni teistä varmasti muistaa, että söin alkuvuodesta kolmen kuukauden antibioottikuurin aknen parantamiseksi. Kuurin aikana ihoni puhdistui kuntoon, johon en uskonut sen koskaan palaavan. Matkamme aikana iho jatkoi paranemistaan ja tällä hetkellä peilistä ei katso takaisin mörkö, jolle tekisi mieli irvistää. Tunne on aika korvaamaton.

Aurinko sekoitti pääni täysin. Loman aikana kehittyi sekä elämänasenteeni että itsetuntonikin. Koko loman aikana meikkasin neljä kertaa. Annoin iholleni reippaasti sitä mitä se tarvitsi, vapautta. Olen jatkanut samalla linjalla kotiin palatessa, meikkikerros on jatkanut ohenemistaan. Hymy ei silti hyydy, ehkä vastaantulijat huomaavatkin hymyni sekä hyvän fiilikseni ohi punottavien arpien?

Jenkkien aurinko potkaisi persuksille – herätti eloon. Minulla on erittäin hyvä olla, ja se näkyy myös ulospäin.

xxo,
Janina

PS. Instagramissa kiertää #luomuhaaste. Ihania hymyileviä kasvoja au naturel! Yllä on omani, suoraan saunasta muutama päivä sitten. Vitsi, että oli hyvä olla siinä hetkessä.