JANINA MICHAELA

Matkapostauksia on usea lähimmäiseni sekä varmasti jokunen teistäkin odottanut. Niin minäkin odotan niitä tulevaksi, asiassa on nimittäin iso mutta edessä. En tiedä mistä aloittaa, mitä kirjoittaa tai kertoa. Kaikkea olisi niin paljon ja ihanaa!

Miten saisin kirjoitettua teille kaikista järkevimmän setin? Puhuessani tästä Ainon kanssa, hän nostatti kysymyksen ilmoille: pitääkö siinä olla jokin järjestys? Kirjoitat vain. Niinhän sen pitäisi mennä ja tästä lähdenkin nyt liikkeelle. Ottakaa siis tuoleistanne kiinni, nyt mennään!

—————————————————————————————————————————–

Aloitimme matkamme 15.5. matkustaen melkein 24 tuntia toiseen kotiini. Kaupunkiin, joka on vaikuttanut minun elämäni suuntaan enemmän kuin moni voisi uskoa. Kyseessä siis vaihto-oppilasvuoteni Salt Lake City. Kaupunki, jonka moni tietää nimeltä siellä järjestettyjen vuoden 2002 talviolympialaisten ansiosta. Tai koska lähellä olevassa snoukkaajien rakastamassa, Park Cityssa, järjestetään vuosittaiset Sundance Film festivaalit. Kaupunkihan sijaitsee Utahin osavaltiossa, josta kaikille tulee ensimmäisenä mieleen mormonit! Ne moniavioiset lahkolaiset, jotka asuvat farmeilla eivätkä juo alkoholia, polta tupakkaa tai harrasta seksiä ennen naimisiin menoa.

Vanha lukioni, Hunter High School.

Muistan ne kuukaudet kun odottelin tietoa isäntäperheestäni. Joku läheisistäni vitsaili, että joudut kuitenkin johonkin mormoni-perheeseen. Tuo vitsi meinasi räjähtää käsiin kun tieto sijoittumisestani tuli – Utahin asukkaista n 65% on mormoneita. En ole vieläkään varma voinko todeta olleeni onnekas ”päästessäni” metodisti-perheeseen. Uskon, että tämä ainakin teki sopeutumisestani uuteen kulttuuriin hieman helpompaa. Tuon vuoden aikana opin viimeistään ettei uskonnolla ole mitään väliä, jos jokainen uskaltaisi olla avarakatseinen. Minä en ole uskonnollinen, mutta paras ystäväni on mormoni-perheestä ja uskoo syvästi siihen mitä heille kirkossa opetetaan. Tämä ei kuitenkaan ole tullut väliimme – koskaan. Eikä tulekaan. Olen heidän perheensä suomalainen tytär, he kohtelevat minua kuin omaansa enkä pysty koskaan sanoin kuvaamaan kuinka paljon he merkitsevät minun elämässäni.

Palataan kuitenkin tämän vuoden matkaan, josta kaksi ja puoli viikkoa vietimme (isäntä)perheeni kotona. Kutsun heitä mom ja dad, heidän sukunsa on minun sukuni. Heidän kotinsa on minun kotini, joten postauksessa puhuessani perheestä tai kodista – puhun USA:n elämästäni. Olin vienyt Mikon näytille jo muutama vuosi sitten, joten onnekseni minun ei tarvinnut jännittää kuinka esittelyt sujuisivat. Hän on solminut ystävyyssuhteita serkkujeni sekä ystävieni kanssa.

Vietimme ihanan BBQ-illan ystäväni perheen luona.

Tuon kahden ja puolen viikon aikana yritimme kiriä vanhempieni sekä muiden kanssa aikaa umpeen ja kertoa kaikki tapahtuneet. Äitini on yksi lempi-ihmisistäni, sillä tapahtui mitä tahansa, tiedän hänen olevan tukena. Hänen elämänkokemuksensa paistaa läpi ja valaisee muidenkin polut. Palasin takaisin kolmatta kertaa enkä tiedä pystyisinkö matkustamaan Jenkkeihin käymättä kotona. Näiden viikkojen ajaksi emme olleet suunnitelleet muutakuin ihmisten kanssa olemista. Päivät alkoivat aamupalalla sekä treenillä viereisessä family fitness centerissä, josta löytyy kaikki kahdesta vesipuistosta koripalloon ja vanhusten hyvinvointi-palveluihin.

The Gateway on yksi lempi shoppailupaikoistani Salt Lake Cityssa.

Salt Lake Cityä ympäröi vuoret sekä idässä että lännessä. Ne näkyivät oman huoneen ikkunastani ja ovat asia, jota kaipaan eniten.

Salt Lake City on asukasmäärältään iso kaupunki, mutta esimerkiksi keskustassa ei ole hirmuisesti nähtävää. Sieltä löytyy mormonien temppeli, jossa myös vietettiin ystäväni häitä. Laskettelumahdollisuudet (sekä luonto!) kaupunkia ympäröivillä vuorilla on uskomattomat – puhdasta powder-lunta silmänkantamattomiin. Utah on yksi Jenkkien monipuolisimmista osavaltioista, jonka luonto tarjoaa ”kuin elokuvista” näkymiä. Kirjoitinkin matkamme aikana muutaman postauksen, joista löydätte lisää kuvia ja kokemuksia. Ehdottomasti yksi reissumme lempipaikoista löytyy Utahin itäosasta, Arches National Park, jonka postauksen löydätte täältä!

Kuten huomaatte, teksti on rönsyilevää sillä tarinaa on niin paljon. Olen myös luonteeltani hyvin puhelias, aloittaessani jutun kerron välissä kolme muuta tarinaa ”pohjustukseksi”. Heh. Olen yrittänyt hieman parantaa tapojani, enää en aloita kolmea lausetta peräkkäin – kertomatta yhtäkään niistä loppuun. Hih.

xxo,
Janina