Unelmien matka alkaa!

Matkapostauksia on usea lähimmäiseni sekä varmasti jokunen teistäkin odottanut. Niin minäkin odotan niitä tulevaksi, asiassa on nimittäin iso mutta edessä. En tiedä mistä aloittaa, mitä kirjoittaa tai kertoa. Kaikkea olisi niin paljon ja ihanaa!

Miten saisin kirjoitettua teille kaikista järkevimmän setin? Puhuessani tästä Ainon kanssa, hän nostatti kysymyksen ilmoille: pitääkö siinä olla jokin järjestys? Kirjoitat vain. Niinhän sen pitäisi mennä ja tästä lähdenkin nyt liikkeelle. Ottakaa siis tuoleistanne kiinni, nyt mennään!

—————————————————————————————————————————–

Aloitimme matkamme 15.5. matkustaen melkein 24 tuntia toiseen kotiini. Kaupunkiin, joka on vaikuttanut minun elämäni suuntaan enemmän kuin moni voisi uskoa. Kyseessä siis vaihto-oppilasvuoteni Salt Lake City. Kaupunki, jonka moni tietää nimeltä siellä järjestettyjen vuoden 2002 talviolympialaisten ansiosta. Tai koska lähellä olevassa snoukkaajien rakastamassa, Park Cityssa, järjestetään vuosittaiset Sundance Film festivaalit. Kaupunkihan sijaitsee Utahin osavaltiossa, josta kaikille tulee ensimmäisenä mieleen mormonit! Ne moniavioiset lahkolaiset, jotka asuvat farmeilla eivätkä juo alkoholia, polta tupakkaa tai harrasta seksiä ennen naimisiin menoa.

IMG_3019

IMG_3271

Vanha lukioni, Hunter High School.

Muistan ne kuukaudet kun odottelin tietoa isäntäperheestäni. Joku läheisistäni vitsaili, että joudut kuitenkin johonkin mormoni-perheeseen. Tuo vitsi meinasi räjähtää käsiin kun tieto sijoittumisestani tuli – Utahin asukkaista n 65% on mormoneita. En ole vieläkään varma voinko todeta olleeni onnekas ”päästessäni” metodisti-perheeseen. Uskon, että tämä ainakin teki sopeutumisestani uuteen kulttuuriin hieman helpompaa. Tuon vuoden aikana opin viimeistään ettei uskonnolla ole mitään väliä, jos jokainen uskaltaisi olla avarakatseinen. Minä en ole uskonnollinen, mutta paras ystäväni on mormoni-perheestä ja uskoo syvästi siihen mitä heille kirkossa opetetaan. Tämä ei kuitenkaan ole tullut väliimme – koskaan. Eikä tulekaan. Olen heidän perheensä suomalainen tytär, he kohtelevat minua kuin omaansa enkä pysty koskaan sanoin kuvaamaan kuinka paljon he merkitsevät minun elämässäni.

Palataan kuitenkin tämän vuoden matkaan, josta kaksi ja puoli viikkoa vietimme (isäntä)perheeni kotona. Kutsun heitä mom ja dad, heidän sukunsa on minun sukuni. Heidän kotinsa on minun kotini, joten postauksessa puhuessani perheestä tai kodista – puhun USA:n elämästäni. Olin vienyt Mikon näytille jo muutama vuosi sitten, joten onnekseni minun ei tarvinnut jännittää kuinka esittelyt sujuisivat. Hän on solminut ystävyyssuhteita serkkujeni sekä ystävieni kanssa.

IMG_3289

Vietimme ihanan BBQ-illan ystäväni perheen luona.

IMG_3298 IMG_3301

Tuon kahden ja puolen viikon aikana yritimme kiriä vanhempieni sekä muiden kanssa aikaa umpeen ja kertoa kaikki tapahtuneet. Äitini on yksi lempi-ihmisistäni, sillä tapahtui mitä tahansa, tiedän hänen olevan tukena. Hänen elämänkokemuksensa paistaa läpi ja valaisee muidenkin polut. Palasin takaisin kolmatta kertaa enkä tiedä pystyisinkö matkustamaan Jenkkeihin käymättä kotona. Näiden viikkojen ajaksi emme olleet suunnitelleet muutakuin ihmisten kanssa olemista. Päivät alkoivat aamupalalla sekä treenillä viereisessä family fitness centerissä, josta löytyy kaikki kahdesta vesipuistosta koripalloon ja vanhusten hyvinvointi-palveluihin.

IMG_3117

The Gateway on yksi lempi shoppailupaikoistani Salt Lake Cityssa.

IMG_2786

Salt Lake Cityä ympäröi vuoret sekä idässä että lännessä. Ne näkyivät oman huoneen ikkunastani ja ovat asia, jota kaipaan eniten.

Salt Lake City on asukasmäärältään iso kaupunki, mutta esimerkiksi keskustassa ei ole hirmuisesti nähtävää. Sieltä löytyy mormonien temppeli, jossa myös vietettiin ystäväni häitä. Laskettelumahdollisuudet (sekä luonto!) kaupunkia ympäröivillä vuorilla on uskomattomat – puhdasta powder-lunta silmänkantamattomiin. Utah on yksi Jenkkien monipuolisimmista osavaltioista, jonka luonto tarjoaa ”kuin elokuvista” näkymiä. Kirjoitinkin matkamme aikana muutaman postauksen, joista löydätte lisää kuvia ja kokemuksia. Ehdottomasti yksi reissumme lempipaikoista löytyy Utahin itäosasta, Arches National Park, jonka postauksen löydätte täältä!

IMG_3246 IMG_3262 IMG_3263 IMG_3264

Kuten huomaatte, teksti on rönsyilevää sillä tarinaa on niin paljon. Olen myös luonteeltani hyvin puhelias, aloittaessani jutun kerron välissä kolme muuta tarinaa ”pohjustukseksi”. Heh. Olen yrittänyt hieman parantaa tapojani, enää en aloita kolmea lausetta peräkkäin – kertomatta yhtäkään niistä loppuun. Hih.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,

2 ajatusta artikkelista “Unelmien matka alkaa!

  1. mirzu sanoo:

    Voi että mulla iskee koti-ikävä näistä kuvista ja fiiliksistä! Itse olin vaihdossa Idahossa (Pocatellossa) 2002-2003 ja olen vain kerran päässyt käymään siellä uudestaan. Ikävä on kova ja juuri noita vuoria ikkunoista kaipaan ehkä eniten maisemista. Lisäksi se oma mom ja dad ja mun ainoa isosisko siellä. Ihastuneena seurasin siis sun matkaa Instan puolella ja odotan näitä kirjoituksia lisää :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Ah, tiedän ton tunteen liiankin hyvin! Se taitaa olla sellainen, jonka vain vaihtarit ymmärtävät täysin. Minkä järjestön kautta olit? :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: