JANINA MICHAELA

Astun ulos kauppakeskuksen ovista ja kävelen pysähtyneenä olevan auton luo. Tuo auto on täynnä tiimikavereitani. Kuskin paikalta nousee pirteästi hymyilevä mimmi. Heitän tavarat takaluukkuun ja istahdan takapenkille, matka voi alkaa.

Ajomatka kohti Tamperetta, Fitfarmin päämajaa ja PT-päiviä. PT-päivät ovat odotettuja, ne tuovat ihmisiä yhteen ympäri Suomen (ja ulkomaidenkin). Silloin treenataan AINA kovemmalla vaihteella, sillä tiimikaverien sisukkuus ja periksiantamattomuus välittyvät itseenikin. Ensimmäisen puolentoista vuoden valmennuksen aikana en tainnut käydä yhdessäkään päivässä, täysin omaa huolimattomuuttani. En ehkä myöskään ymmärtänyt niiden tärkeyttä omassa tekemisessäni, enkä osannut arvostaa niitä jotta olisin tehnyt kaikkeni varmistaakseni mukana oloni. Kilpatavoitteen kannalta osallistuminen kannattaa sillä treenauksen ja motivaatiobuustien lisäksi posecoachimme, the one & only, Sirpa vetää posetreenit. Nuo treenit ovat korvaamattomia, pääsen harjoittelemaan asentojani sekä esiintymistäni muiden vierellä – kuten lavallakin on tapana.

Saapuessamme Tampereelle muut jatkoivat suoraan susiluolaan (WFC) valmistautumaan treeneihin, minä otin hieman jännittävät askeleet kohti Fitfarmin toimistoa. Kuntotsekki. Että se voikin jännittää. Syynä on ensimmäinen kisadieetti. En itse osaa arvioida juuri ollenkaan minkälaisella tahdilla kroppani kiristyy. Ollaanko aikataulussa vai jäljessä – edellä en missään vaiheessa ole arvioinut olevani. Odotin pääseväni näyttämään kuntoani koko kisavalmentaja kolmikollemme, mutta kuntotsekki-jono jatkui melkein käytävään asti, joten treffasin vain Samulia.

Kiristyn aikataulussa. Keskikropan muutos on selkeä jo omaankin silmään, mutta muuten en näe suurempia eroja. Kroppa on kiristynyt tasaisesti ja toivomme että muutaman päivän päästä, sunnuntain, hiilaritankkauksen potkaisevan aineenvaihduntaa vilkkaammaksi. Paljon banaania ja leipää luvassa! Ja paras osuus odottaa illalla, nimittäin lempijäätelöni 3 Kaverin mustikka & kardemumma! Kyllä. Korvapuustin tai pannukakun kera. NAM!

Tankkauksesta tulee olemaan hyötyä kaikin puolin, sillä treenienergiat ovat alkaneet hiipumaan. Treenit vaativat paljon keskittymistä – ennen sekä aikana. Sarjatauot voisivat helposti venähtää pitkiksi, sillä hitaasti pehmenevä pääni voisi vain jäädä omille teilleen – eksyä ajatuksiini. Kuntotsekin jälkeen Samuli teki ohjelmiini muutokset, joita oli kaksi: treenin jälkeiselle banaanille vilkutettiin hyvästit ja mukaan otettiin burnerit, jotka tukevat dieettiä. Aerobisia ei tullut, eikä suunnitelmien mukaan tulekaan lisää. Vaikka kroppani on tasapainoinen reiteni saisivat olla hieman isommat. Minulla on jo kolme jalkatreeniä viikossa, joiden lisäksi teen kolme 15 minuutin HIIT:iä. Jalkojen palautuminen seisomatyössä on heikohkoa, joten emme lisää niille kulutusta.

Olemme noin puolessa välissä dieettiä. En pysty vielä näkemään itseäni lavakunnossa, mitenkään. Mielestäni olen aivan liian isossa kunnossa vielä, mutta luotan valmentajaani. 12 viikossa kerkeää kuitenkin tapahtumaan aika paljon – todella paljon. Otan päivän kerrallaan ja otan kaiken irti.

xxo,
Janina