Elämämme on yleisesti aikamoisen hektistä, hoidamme velvollisuuksia ja rutiineja – asioita, jotka kuuluu hoitaa. Välillä velvollisuudet saavat meiltä enemmän huomiota kuin tarvitsisivat ja alkavat tuntua ryhtiä litistäviltä taakoilta.
KÄVELY ULKONA
Kun havahduin siihen tosiasiaan, että joka torstai toukokuun puolen väliin asti olen luennoilla 830-2030, tunsin epätoivoa – miten mä tuun pärjäämään noi päivät? Niitä on nyt kuitenkin ollut jo kaksi, erittäin fyysisesti rankkaa päivää. Aivot ovat ylikuormitettuja ja katse on tyhjä, nuo päivät imevät kaiken.
Luentojen välissä on lyhyempiä ja pidempiä taukoja, jotka pitäisi käyttää järkevästi – niin, että saisi itsensä freesattua. Ruokaa, juomaa ja ulkoilmaa. Viime torstaina en jaksanut innostua sateessa kävelystä, joten skippasin ulkoilun. Istuin koulumme kahviossa, huonossa ilmassa, katse ruudussa ja sormet näppäimillä. Seuraava luento meni usvassa, ei ollut enää mistä antaa tai energiaa, jolla ajatella. Huomasin kuitenkin heti koulusta lähdettyäni, että aivot käynnistyivät hitaasti ja olokin keveni.
Pienikin kävely raittiissa ilmassa auttaa, sillä kun pääset hetkeksi eroon hoidettavista asioista, saat energiasysäyksen, jolla saat asiat valmiiksi nopeammin!
TREENAUS
Oli se sitten kevyt tai rankka, lyhyt tai pitkä, sisällä tai ulkona, yksin tai kimpassa – treeni saa veren kiertämään, stressin madaltumaan ja tuottaa kaiken lisäksi mielihyvää. Kukapa meistä ei olisi joskus kuullut puhuttavan endofriineistä, siitä taianomaisesta hormonista, joka buustaa meidän onnellisuuttamme.
TOISEN KEHUMINEN & AUTTAMINEN
Kun annat niin saat. Olen todistanut tätä hyvän kiertoa monesti, mutta myös ujostelua. ”Vitsi tuolla naisella on kiva takki, mut en mä uskalla sanoa tai kysyä siitä.” En pysty itse kuvittelemaan tilannetta, jossa joku suuttuisi siitä, että heidän vaatteitaan kehutaan – pystyisitkö sä? Tuo tunne on varmasti monelle meistä tuttu, mutta ylittämällä sen onnistumme pienellä teolla tuomaan hymyn monille kasvoille, ehkä myös ohikulkijoille, jotka näkevät tilanteen.
Mut saa helposti hymyilemään ihan todella pienet asiat. Oven auki pitäminen, toisen neuvominen, toiset huomioonottaminen; ”onks noi sun hanskat”, ”sun reppu on auki”, toisen auttaminen – tilanteessa kuin tilanteessa. Olemme toisillemme voimavara ja ympäriltämme saamme tuen, annetaan sitä eteenpäin, sillä saatamme olla jonkun ihmisen ainoa positiivinen kokemus sinä päivänä.
KODIN SIIVOUS
Mä olen laiska siivooja, mutta kun siivoan, se saa mut erittäin hyvälle tuulelle. Siivoaminen on pienenlaista terapiaa, jolloin elämän muut asiat vaan katoavat, sillä keskittyminen siihen hetkeen on sataprosenttinen. Kodin siisteys on täysin linkissä omaan hyvinvointiimme. Jos koti on sotkuisa, on mielikin sotkuisa. Siivotessa oman käden jälkensä näkee konkreettisesti, saat asioita aikaiseksi ja se saa sinussa hyvän olon reaktion aikaan.
Meillä on tällä hetkellä tavaroita kirpputorilla myynnissä ja huomaan, että saadessamme monet kassilliset tavaraa ulos asunnostamme, meidän on helpompi olla. Käyttämättömiksi jääneitä vaatteita ja tavaroita ei enää loju pölyttymässä vaan ne ovat halvalla löytämässä itselleen uutta kotia. Se, jos jokin tekee minut onnelliseksi.
NAURAMINEN
Tiedättekö, mikä on mielestäni taito, jota jokaisen pitäisi harjoittaa? Voitte sen ehkä otsikonkin perusteella päätellä – nauraminen. Välillä tuntuu, että nykypäivänä elämä otetaan niin kovin raskaasti. Vastoinkäymiset nähdään ainoastaan negatiivisina asioina ja kanssakulkijat ovat monien katseiden perusteella kuin vihollisia toisilleen.
Olisiko vaarallista, jos heitettäiskin hieman läppää? Otettaisiin elämä hieman rennommin ja uskallettaisiin nauraa – varsinkin itsellemme. Työpaikallani ei ole naurulla rajoja, me nauramme itsellemme ja toisillemme niin kollegoiden kuin asiakkaidenkin kanssa – mikään ei taida olla hauskempaa kuin saada jaettua onnellisuutta tuntemattomille.
Mikä tekee sut onnelliseks?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 