Sai mut tuntemaan kummallisia juttuja. Se sai mun olotilan muuttumaan – pelkästään positiiviseen suuntaan.
Kun eilen pakkasin treenikamojani pieni jännitys kutkutti vatsanpohjassani. Olin edellisenä päivänä päättänyt kokeilla työmatkapyöräilyä, vieläpä jalkatreenin päätteeksi. Nappasin kaksi kärpästä yhdellä kauhasulla, sillä vaihdoin jälkilämmöt juoksumatolla raikkaaseen ilmaan. Tälläiset pienet päätökset saavat ainakin omassa elämässäni suuret merkitykset, sillä päiväni kuluvat suurimmaksi osaksi sisätiloissa. Koulussa olen sisällä, kouluhommia tehdessä olen sisällä (ellei lasketa viime perjantain kyhäystä, kurkkaa!), töissä olen sisällä ja julkisissa olen sisällä – ei ihme, että työpäivän jälkeen ensimmäisen viesti miehelle on aina sama ”väsyttää ja nälkä!”
Matkaa töihin ei kerry kuin pyöreät kymmenen kilometriä, mutta on sekin jo parempi polkea kuin kyhjöttää huono ilmaisessa dösässä silmät luurissa. Eilen iltavuorosta päästessäni olin kyllä nälkäinen ja mietin jo miten jaksan polkea takaisin, mutta vaihtoehtojen puuttuessa hyppäsin uljaan valkoisen ratsuni selkään ja lähdimme yhdessä kohti kotia.
Matka takaisin päin oli melkeinpä parempi kuin menosuuntaan. Ilta-auringon säteet välähtelivät puiden lomassa, meri näytti kultaiselta ja ilma oli viileän raikas. Pyörä tuntui rullaavan kuin itsestään ja huomasin taas miettiväni kuinka ainutlaatuinen maailma ympärilläni on. Kotiin päästyäni hymyilin, olin pirteämpi ja jaksoin hoitaa vielä tarvittavia hommia ilman tulitikkuja pitämässä silmiäni auki.
Suunnitelmissani jo kiidän kesäpäivinä töihin ja takaisin onnellisena siitä, että annoin työmatkapyöräilylle mahdollisuuden. Hyötyliikunta on löytämässä mun elämässä aivan uusia leveleitä.
Pyöräiletkö sä töihin? Vai käytätkö matkan muuten hyödyksi? Jaa kokemuksesi ja suosittelusi, jotta osaan varustautua kunnolla!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 