Huh. Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, oon ollut melkoinen tunteiden pyörremyrsky kuluneen viikon. Päivä päivältä on johtanut mua tähän hetkeen – vapaapäivään kahden työpaikan välillä.
Eilisen agendani oli olla hyvän mielen lähettiläs. Rutistaa rakkaita, saada jengille hymy huulille ja myymälämme raikumaan naurusta. Läppä lensi ja mulla oli ainakin hyvä olla. Muistutuksia viimeisestä tauosta, viimeisistä minuuteista viimeiseen kassanlyöntiin tuli kokoajan.
Urani Stadiumilla päättyi.
Tyhjensin kaapin, lahjoitin vanhat työkenkäni Stadiumin ja Human Bridgen hyväntekeväisyyteen ja nostin paitani varaston kattoon – totta helvetissä joukkueen pelipaita jäädytetään. In memory of.
Kun työporukka on kuin perhe, on työpaikan jättäminen huomattavasti raastavampaa. Tuntuu kuin revittäisiin irti porukasta johon kuuluu, mutta samalla tiedostan kuinka onnekas olen huomenna alkavasta työstäni – kuulun (toivottavasti) sinne aivan samalla tavalla.
Aloitan huomenna uuden työni markkinoinninharjoittelijana ja innostus on vain kasaantunut sisälläni. Elämässä kääntyy uusi sivu, alkaa uusi luku. Ystäväni, myymäläpäällikkömme, sanoin tätä pitää katsoa vain positiivisesti – elämässä kuuluu mennä eteenpäin.
Ja niin mä menenkin. Uusiin tuuliin!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Olet ihana! <3
TykkääTykkää
Itse olet ! <3 Ja kohta onneks nähäänkin jo!
TykkääTykkää