Aihearkisto: lajikokeilu

Fit & balanced

Ever loved someone so much, you would for anything for them? Yeah, well, make that someone yourself and do whatever the hell you want.  -Harvey Specter

Olen viimeisten kahden viikon aikana tehnyt päätöksiä vain minun vuokseni. Oman kokonaisvaltaisen hyvinvointini tähden. Koulu on stressannut äärimmäisen paljon, joten loogisesti olen jättänyt sen miettimisen hieman taka-alalle. Vaikka tenttiviikko painaa niskassa, löysin itseni nauttimasta elämästä ja ihanista naisista.

10676857_10152741295870351_594838033_o

Monna & Erimover olivat järjestäneet meille ihanan syyspimeyden piristäjän, bloggaaja-illan, uudistettuun Hotelli Haagaan. Saimme ensin kierroksen ufomaisesta (lue: törkeän makeasta!) sviitistä spa-osastoon. Olen monesti miettinyt pientä get awayta Mikolle ja minulle, mutta suunnitelmani ovat aina halunneet kauaksi kotoota. Miksi sitä niin kauas pitäisi lähteä, kun pointtina on vain omasta arjesta karkuun pääsy?

10584265_10152741296070351_18135647_o

10732603_10152741297045351_141693101_o

10722823_10152741297310351_627497804_o

download

10685703_10152739603040758_1642209873_o

Kierroksen jälkeen alkoi action eli vaatteet vaihtoon ja uima-altaalle. Luvassa oli SUP Fit & Balance -tunti, joka pidettiin siis sisäaltaassa! Ei muutakuin mimmit lautojen päälle ja hikeä pintaan. Olin järkevänä likkana käynyt rääkkäämässä takareidet sekä pakarat ennen illan rientoja, joten laudalla tehdyt kyykyt ja pakarapotkut kyllä osuivat tärinän saattelemana kohdilleen. Olen kerran aikaisemmin kokeillut SUP Joogaamista, joten laudalla toimiminen oli hennossa muistissa. Tasapaino on yksi omista heikkouksistani, yhdellä jalalla tehdyt tasapainoharjoitukset vaativat itseltäni 124% keskittymisen. Noin puolen tunnin mittainen setti oli erittäin napakka, kroppa tunsi tehneensä ja sen näki myös punaa hohkaavasta naamasta.

Laudalla tasapainottelun jälkeen siirryimme altaan matalempaan päähän valmistautumaan Aquamover Combat -tunnille! Olin näistä tunneista innoissani, mutta myös hieman jännittynyt sillä oma ryhmäliikuntatunti taustani ei ole kovinkaan vankka – yksi sup jooga & yksi hot jooga. Aikaisemmin olen ajatellut ettei minulla ole aikaisempaa kokemusta, mutta onhan sitä. Tietoni ja odotukseni combatista sisälsivät potkuja ja lyöntejä, enempää en tiennyt. Eikä onneksi tarvinnutkaan, sillä ohjaajamme Heidi oli huikea. Tahti tekemisessä oli kova, itselläni oli välillä (oikeastaan kokoajan, heh) vaikeuksia pysyä rytmissä sillä vedessä tekeminen on aivan erilaista verrattuna maalla tekemiseen. Keskivartalo sai tiukkaa treeniä niin laudalla kuin vedessäkin. Se on pidettävä tiukkana jos liikkeitä haluaa tehdä oikeaan tahtiin ja kunnolla.

10676863_10152741297300351_1785989333_o

Olen pitkään painanut vain kuntosalilla, jota toki edelleen rakastan. Siis oikeasti rakastan. Olen kuitenkin huomannut, kuinka niin kroppa kuin mielikin voivat hyvin (ellei paremmin) kun treenejä hieman mixaa. Suosittelen siis ottamaan mahdollisuuksista kiinni ja kokeilemaan niin montaa erilaista lajia kuin vain pystytte! Näitäkin pääsette helposti kokeilemaan, kävelemällä hotelliin sisään ja maksamalla respaan. Easy like ABC. Hih!

10742834_10152739600505758_107517653_o

Kovaääninen ja kikattava ryhmä: Katri, Monna, Aino, Marissa, Minna & Natalia!

Treenien päätteeksi saimme nauttia kevyistä kanasalaateista ja loppunauruista! Kyllä on pienen ihmisen hyvä olla tässä maailmassa, vaikka kuinka talven pimeys alkaa olemaan läsnä.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,

Kypärien kolinaa

Vatsanpohjaa kutittaa. Pää tuntuu olevan pyörällä kun muistelen kuvioita ja opittuja tekniikoita. 
Pylly alas. Pylly alas. 

Olen matkalla jenkkifutiksen ensimmäisiin kontakti-treeneihin. Valmiiksi keitetyt hammassuojat keikkuivat laukussani. Olen syönyt hieman tuhdimman aamupalan; kananmunaa, puuroa, marja-smoothie, kahvia ja sämpylää. Ruokaväli tulisi venymään hieman pitemmäksi kuin totutusti, joten kroppa (sekä treenikaverit) varmasti kiittäisivät ekstra-murkinasta. Näin pikkunälkä-Janni pysyisi piilossa.

DSC_0853

Saapuessani hallille, aulassa on vastassa niin, kurssille minut houkutellut, kaverini kuin muutkin valmentajat. Ensimmäisenä tehtävänä on kahlata kypärä- ja suojameri löytääkseni itselleni sopivat kamat. Hartiasuojat ensimmäisenä; ne päällä tuntuu oudolta, en hahmota omaa leveyttäni ollenkaan vaan törmäilen siellä täällä ovien karmeihin. Saisinko otettua nämä body fitness -kisoihin tulevaisuudessa? Hartiat olisivat varmasti tarvittavan leveät. 

Pääni on iso, neliönmuotoinen. Minulla on isompi pää kuin Mikolla. Löytyisikö minulle sopivaa kypärää? Ensimmäinen yritys on nappiosuma. Ville säätää leukasuojaa ja pumppaa aivoihini ilmaa. Kypärien sisäpuolella on ilmatyynyjä, joihin lisäämällä tai vähentämällä ilmaa istuvuus paranee. Housut ovat yllättävän mukavat; suojapatjoja on reisien, polvien, lonkkien ja häntäluun kohdilla. Oma takamukseni tuntuu olevan itselleni suurin ongelma. Rakastan sitä, enkä vaihtaisi sitä pienempään maksustakaan. Mitkään housut eivät silti tunnu nousevan riittävän korkealle, istuen samalla muualta hyvin. Vyötärönauhaa kireämmälle, nämä kelpaavat hyvin.

DSC_0873

Kaikkien kamojen ollessa päällä tuntuu ryhdikkäältä. Skarpilta. Jämäkältä. Tuntuu varmemmalta. Suojat ovat kuin suojamuuri, ne päällä olen valmiimpana ottamaan kovempaa osumaa vastaan. Valmentaja hakkaa päähän, ei satu. Tunnen olevani valmis yrittämään kaikkeni, oppimaan paljon. 

Vesipullo kentän laidalle, hammassuojat suuhun ja valmentajien ympärille. Hallissa kohisee. Siellä on muitakin joukkueita treenaamassa. Aluksi on vaikea kuulla, mutta saan nopeasti blokattua muiden tekemisen. Alkulämpöä liikkuvuusharjotteilla; mielikuvitus aitoja, askelkyykkyjä, niskan nostoa. Pallon kiinniottoa. Kuvioiden juoksua ja kiinniottoa. Nuken taklausta. Muiden taklausta. Puolustamista ja hyökkäämistä. 

download

Ennakko-oletuksenani treeneistä oli mustelmat ja nurmesta vihreäksi värjäytyneet vaatteet. Päätä puristava kypärä ja suojista rajoittuneet liikeradat. Tuo kaksi tuntinen oli kuitenkin kaikkea muuta. Pääsin omaan zoneen, keskityin ja annoin kaikkeni. Tekniikat eivät olleet helpoimpia. Pään pitää olla 100% mukana tekemisessä, keskittyminen on kaiken a ja o; pylly alas, jalka eteen, kädet ympärille, lantio, toinen jalka, jaloista voima – taklaus. 

DSC_0927

Jos aikaisemmin pelkäsin minua pitempiä pelaajia, enää en pelkää heitä läheskään yhtä paljon. Tiedättekö miksi? Alemmaksi pääsevä pelaaja saa taklauksen vietyä loppuun. Se pelaaja, jonka hartialinja on alempana pystyy työntämään jaloillaan enemmän ja kovemmin – onnistuen taklauksessa. Ehkä saan Mikon seuraavassa lumisodassa kaadettua ilman että kaadun itse? 

Olen todella innoissani lajista. Olen jopa aloittanut keskustelua jenkkifutiksen ja body fitneksen lomittamisesta. Olisikohan se mahdollista? Mitähän valmentaja tuumaisi? Annetaan näiden ajatusten kuitenkin hautua vielä. Treenikertoja on onneksi vielä jäljellä, mutta niin on opittavaakin.

DSC_0153

xxo,
Rämäpää-Janni

Kuvista kiitos Janessalle ja muillekin kärsivällisille apujoukoille!

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Tartu kii, ota koppi!

Jenkkifutis – laji, jonka syövereihin uppouduin vaihto-oppilasvuoteni aikana. Jenkeissä asuessani huomasin melko pikaisesti kuinka isosta lajista oli kyse. Lempijoukkueen logoja, jopa lempipelaajia, tatuoidaan ihoon. Pidetään tailgate -grillijuhlia parkkipaikoilla – kannustetaan omaa joukkuetta henkeen ja vereen. Jos sinulla ei ole NFL -lempijoukkuetta, et ole true American. 

Kuinka monelle teistä tulee jenkkifutiksesta puhuttaessa ensimmäisenä mieleen aivotärähdykset? Järkälemäiset äijät, juoksemassa tiukoissa trikoissa? Kaaosmainen peli, joka ei tunnu käyvän järkeen? Peli on täyttä taktikointia, vastustajan harhauttamista, pikaisia sprinttejä. Se on täynnä tunnetta. 

Ensimmäinen jenkkifutis-matsini taisi olla Homecoming-peli, joka starttaa lukiojoukkueiden pelikauden. Kotijoukkueen katsomo oli sinivalkoinen – kuten lukioni värit. Opiskelijat olivat maalanneet kasvoihinsa HH (Hunter High), WVC (West Valley City) tai ystäviensä pelinumeroita. Osilla kasvot olivat täysin siniset. Panostaminen oli isoa luokkaa ja rakastuin pelien yhteishenkeen! Vaikka en suurinta osaa porukasta ollut koskaan tavannutkaan, meidän yhteinen tavoite – kannustaa joukkueemme voittoon – loi meille hyvän tutustumispohjan. 

kuva 056

Näin myös päädyin istumaan jenkkifutis-treenien laidalla. Tutustuin tyttöön, jonka isä oli lukiomme liikunnanopettaja, sekä jenkkifutis- että koripallovalmentaja. Tytöstä tuli paras ystäväni ja meistä jengien apulaisia. Vaihto-oppilasvuoteni pyöri paljon näiden pelien ympärillä ja pääsinkin kurkkaamaan kulissien taakse. Olin pelireissuilla mukana, hain treeneissä jäitä tarvittaessa ja kaikista tärkeimpänä olin tukena sekä kannustamassa. Ääni käheänä ja naama hymyssä kuljettiin harva se päivä.

Sieltä asti, 5 vuoden ajan, olen halunnut kokeilla lajia itse. Miltä tuntuisi laittaa harttarit niskaan, kypärä päähän ja hammassuojat suuhun. Työntää dummy-slediä (kelkkaa, jossa patjat ovat ”pelaajien” muotoiset) kentän päästä toiseen. Tikata maassa makaavia tikkaita pitkin ja juosta kuvioita. Nyt se unelma laitettiin toteen, sillä kun jenkkifutista pelaava ystäväni koulussa kertoi Helsinki Roostersin pitävän naisille alkeiskurssin, olin satavarmasti mukana. 

kuva 069

Eilen oli ensimmäisten treenien aika. Pallon kiinniottoa, kuvioiden juoksua sekä tikkausta. Päässäni soi edelleen takamus alas! Sen painottaminen jenkkifutiksessa on tärkeää, pelatessa halutaan olla kokoajan valppaina liikkumaan mihin suuntaan vain – takaperin, etuperin tai sivuttain. Samalla kun opettelimme, valmentajat kertoivat pelin säännöistä ja kuinka kentällä kannattaa käyttäytyä. Pallo on pelin henki ja sydän, siitä ei haluta luopua!

Itseäni hymyilytti hurjasti. Omalle valmentajalleni vakuuttelin, etten ainakaan vielä hyppää jenkkifutis-kelkkaan, mutta kuka tietää tulevaisuudesta? Pallot tuntuivat jäävän melko hyvin tassuihin kiinni ja kuviotkin sujuivat – ehkä. Kaikista parasta tässä on myös se, että sain koulusta houkuteltua kaksi ystävääni mukaan. Heissä syttyi samanlainen liekki peliä kohtaan kuin itsessäni. Me halutaan lisää!

WP_20140123_005

Sunnuntaina jatketaan uusien haasteiden parissa, silloin tiedossa kamojen päälle laitto – kontaktiharjoituksia niin muiden pelaajien kuin nurmikonkin kanssa. Tulen luultavasti olemaan oikea vihreä neito, täynnä mustelmia. 

Yours truly,
Janina

Kiitos alimmasta kuvasta Anniinalle. 

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: