Aihearkisto: onnistumisia

Maailman paras joululahja: oma terveys

Heippa mussukat!

Täällä kirjottaa tänään maailman parhaimman joululahjan saanut mimmi.

Aamuaerobinen muuttui muutamaksi lisätunniksi unta ja aamupala nautittiin rauhassa. Stressitön, meikitön ja rauhaisa vapaapäivä starttasi siis hyvin vaikkakin hieman jännittyneenä. Tänään olisi viimeinen fysioterapia-käynti (jos kaikki menee jatkossakin hyvin). Luvassa olisi yhden jalan POMPPUJA sekä suunnanvaihtoja.

Edellisestä käynnistä asti, eli kuukauden päivät, olen viikoittain jopa pelännyt tätä päivää. Polven kanssa pomppiminen ei tosiaankaan tuntunut ajankohtaiselta. Tämä on yksi niistä hetkistä, jossa pitää vain osata luottaa ammattilaiseen. Vaikka oma pää ja mieli pelaavat pelejään, on vain pompattava. Ja näin tein!

Ensimmäisenä makasin pöydälle tutkittavaksi; leikattu polvi koukistuu terveen polvenlailla, suoristuu jopa hiukan paremmin kuin terve jalka. Mahtavia uutisia! Ortopedinkin kirjoittama lausunto viime käynniltä oli positiivinen ”kaikki aikataulussa ja mallillaan.” JEE!

Polven kunnon tutkimisen jälkeen siirryimme salin puolelle tekemään harjoitteita. Ensimmäisenä oli painon puolelta toiselle siirto -harjoitus bosu-pallon tapaisen pallon päällä. Käännettiin siis tuo pallo ympäri eli seisoin muovipuolen päällä. Siinä sitten pallon heiluessa siirsin painoa vasemmalta oikealle ja takaisin, hyvin sujui.

Seuraavana liikkeenä oli tuon samaisen puolipallon päälle hyppy YHDELLÄ jalalla. Fyssarin näyttäessä mallia tuskan hiki nousi korviin ja kädet silmien peitoksi – APUA! Pallo vajaan metrin päässä itsestäni pomppasin varovasti, ei se tuntunutkaan kamalalta ja polvi kestää. Pomppasin uudestaan, tää on kivaa! Eteenpäin hyppääminen – check. Entäs sivulle? Haparoiden, mutta kuitenkin tehden, onnistuin tässäkin. Paljon on kuitenkin vielä harjoiteltavaa, jotta liikkeet olisivat sujuvia.

Pallosta siirryttiin lattialle, johon oli teipattu viiva. Tarkoitus hyppiä sen viertä leikatulla jalalla. Sen sujuessa päästiin uudelle levelille, eli viivan molemmille puolille pomppimiseen. Kääk apua ei, hui. Kotiin pitää kuvitella viiva ja alettava harjoittamaan motoriikkaa ja koordinaatiota. Harjoiteltavaa riittää.

Päällimmäisenä kuitenkin hyvä olo. Fyssarin mukaan jonkun pitäisi melkeinpä kaatua päälleni, jotta polvi menisi rikki. Eiköhän se ole aika mahdotonta ellei lumi ja sen alla oleva jää tee temppuja vieressä käveleville.
Fyssarin tuoma ja suoma hyvä fiilis sekä hymy senkuin suurenivat. ”Pystyt treenaamaan kuin terve henkilö, ainoa poikkeus on polven ojennuksessa, jota et saa tehdä muutakuin viimeistä 10-15 astetta ojennuksesta eli pientä etureiden pumppausta.” JEEJEEJEE!

Oma terveys ja polven taivaallisen hyvä kuntoutus ovat tärkein ja mahtavin joululahja mitä voin saada. Vaikka itseäni saan kiittää harjoittelusta, olenkin tehnyt kaikkeni kuntoutumisen eteen, en osannut unelmoida tällaisista uutisista 17 viikkoa polvileikkauksesta.

Maastavedot, syväkyykyt, isot painot.. I’m back in the game ! :)

Olen onnellinen. Erittäin kiitollinen. Mitenkäs muuten asian voi vielä kertoa? Synttärit ensi viikolla, saa nähdä tuleeko jotain ihania yllätyksiä vielä. Tämä kyllä riittäisi itselleni kovin.

JEEE!

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut yhtä hyvissä merkeissä! Oletteko muuten saaneet jo joululahjat hankittua? Itselläni se on edessä niinkin aikaisin kuin ensi viikolla! Ei tosin stressaa, tiedän mitä ostan ja mistä ostan.

xxo,
Janina

Treeni – väsymyksen poistaja

Taas se todistettiin, nimittäin liikunnan mahti.
Kävin eilen aamulla jo aerobisella, mutta illaksi oli vielä tiedossa tärisyttävä jalkatreeni. Töistä päästyäni ja istahtaessani kotimatkalle junaan väsymys iski koko päivän edestä. Vaikka istuin silmät auki yrittäen piristyä, tuntui että olisin unen ja valveilla olon rajamailla. En muista milloin olisin viimeksi ollut noin poikki alkuillasta. Olin aivan varma, etten selviäisi salille väsymyksen enkä ruokailujeni takia. Olin syönyt jo kolme tuntia ennenkuin pääsin töistä, edessä olisi vielä kotimatka, joten salille päästessäni viimeisestä (kunnon) ruokailusta olisi neljä tuntia. Tämä ei ole itselleni tosiaankaan ideaali, enkä halua näin käyvän kuin pakon edestä – eilen oli sellainen. En halunnut treenaamaan todella myöhäsillasta, sillä nyt aamusta oli tiedossa taas aerobista eli aikainen nousu.
Kävellessäni juna-asemalta kotiin, tein päätöksiä. Salille on mentävä. ”Aikataulutin” samalla loppuiltani.

Kotiin – hetki rauhoittumiselle > banaani & latari nassuun.
Salille – ruuhkaisin aika, parhaimmalla temmolla läpi. Käytettävä aika max 1h.
(Jalkatreenissä menee nykyisin todella kauan, koska joudun treenaamaan suurimman osan liikkeistä jalat erikseen)
Pukkarissa – ota rauhassa, banaani & prode.
Kotiin – uuni päälle, sytytä kynttilät, mausta kanat, suihkuun, kanat uuniin. Keitä vihannekset, lämmitä pasta.
Syö.
Rauhoitu.
Nukkumaan.

Treenin jälkeinen fiilis oli todella hyvä. Jalat sain hyvin treenattua ja siinä sivussa vähän vatsojakin. Leikatun jalan voimat selkeästi palailevat, sillä pusketaan prässissä jo 50kg ja saattaisi nousta enemmänkin. Hyvä niin, mutta varovasti pitää edetä. Hölkkäilin myös ensimmäistä kertaa juoksumatolla. Hieman hankalaa, mutta samalla todella nautinnollista. Oli outoa nähdä hölkkäävä heijastuksensa ikkunasta.. Valoa tunnelinpäässä, polven kanssa menee taas hyvin. :)
Mietin samalla leikkausta, siitä on jo 3,5 kuukautta. Aika menee käsittämättömän nopeasti.

Tänään on aerobiset jo poljettu ja illalla rinta-ojenta-olkapää rääkki edessä. Olen innoissani, tänään ei nimittäin ole niin tulen palava kiire salille. Ruokailujenkin kanssa toivon parempaa sumplimista omalta puoleltani, saa nähdä miten toimii.

Illat aion ottaa rennosti, sytyttää kynttilöitä ja laittaa rauhallista musiikkia taustalle. Spotifysta etsin ”relaxing music” ja ensimmäinen ehdotus oli relaxing music for dogs. En tiennyt että koirillekin on omaa musiikkia. :) Tuo musiikki on hassua, ihanaa taustalla soivaa nautiskelua.
Muistakaa rauhoittua tämän kiireisimmän ja stressaavimmalta tuntuvan loppuvuoden rutistuksen aikana. Jokaisesta päivästä löytyy varmasti hetki jolloin voi vain olla, tekemättä mitään ja kuuntelematta ketään.


Miten te rentoudutte?

xxo,
Janina

Thanksgiving Day

Yhdysvalloissa vietettiin eilen Thanksgiving Dayta. Perheet ja lähisuku kokoontuvat yhteen nauttimaan ruuasta, juomasta, toistensa seurasta.. Monessa perheessä on tuttua katsoa jenkkifutistakin – ei hirveästi yllätä ketään? :)

Asuessani Jenkeissä perheeni vietti Kiitospäivää ihanasti, juuri yllä mainitulla tavalla. Jefu jäi katsomatta, teimme sen sijaan yhdessä asioita. Kokkailu alkoi jo päivää ellei kahtakin aikaisemmin: kalkkuna, kalkkunan täyte, kurpitsapiirakat.. Koti koristeltiin uudella tavalla, vain että saisimme taas riisua ne ja laittaa muutamaa päivää myöhemmin joulukoristeet. :) Meillä asuu muutama amerikkalainen ystävä Suomessa, joiden kanssa olemmekin puhuneet Thanksgivingin juhlimista myös täällä päässä.

Kaikilla meillä on syytä olla kiitollinen jostain. Välillä itsestäkin tuntuu että stressi ja pimeys vie kaikki mehut itsestäni, tekisi mieli vain näyttää finggeriä ärsyttävälle asiakkaalle ja painua peiton alle piiloon. Ei hirveän positiiviset ajatukset valtaa päätä.. Ei niin silti voi päiviänsä viettää. Annan hetken mennä menojaan ja jatkaa hymy naamalla.

Eilen oli aamusta asti veto poissa, on se ehkä vähän edelleenkin. Nukuin hyvin, mutta aamupalan syötyäni nukahdin sohvalle. Onneksi olin nähnyt päikkärit tuleviksi ja laittanut herätyksen soimaan. Päätä särki, niskasta alaselkään asti kroppa jumissa. Kaiken päälle vielä kuukautiskivut. Nauru kaukana.
Kihlattuni oli mennyt hieman aikaisemmin töihin ja saikin osansa niin valloittavasta mielialastani tekstiviestitse. Vastauksena sain iphonen hymiöin ’rakennetun’ hymyilevän naaman. Vasen korva taisi olla simpukka! Jotenkin hölmöllä tavalla fiilis parani. Aika uskomatonta, mutta kyllä. Myös töissä hymyilevät työkaverit piristivät kummasti oloa. Keskustelu ja nauru raikas. Kaikki oli taas hyvin.

Kiitollinen pitäisi muistaa olla vuoden jokaisena päivänä eikä vain marraskuussa kun on juhlan aika. En todellakaan ole tästä mikään malli esimerkki, mutta yritän parhaani. Tähän asti se on tuottanut itselleni tulosta, ajatusmaailma näyttää pikkuhiljaa kokonaan positiiviselta.

Muutama postaus sitten listasin asioita, jotka tekevät minusta onnellisen. Olen myös samoista asioista kiitollinen.

Mistä te olette kiitollisia? :)

Olen kyllä erittäin kiitollinen aamukahvista. Nukuttua tuli 5,5 tuntia. Miksi? Koska kroppa tarvitsi aamucardiota ja työt alkavat jo 8:45. Enää 8 tuntia ja monen päivän vapaani alkaa, kiitollinen siitäkin! Tulee erittäin tarpeeseen. :)

Myöhemmin tulossa postausta mun lempiprotskupatuista!

xxo,
Janina

– Posted using BlogPress from my iPad

%d bloggaajaa tykkää tästä: