Yleinen | JANINA MICHAELA

Huh 29 2018

NLP – KUINKA MONTA KOLMIKIRJAIMISTA LYHENNETTÄ TÄHÄN MAAILMAN MAHTUU?

”Ja miten ne kaikki voi tietää tai muistaa?” olivat ensimmäiset ajatukseni kun muutama vuosi sitten kuulin NLP:stä ensimmäisen kerran.

Tähän aikaan ensi viikolla saan vastauksia moniin tärkeämpiin ja merkittävämpiin kysymyksiin kuin yllä oleva. Olen nimittäin ilmoittautunut NLP Perusteet -kurssille, yhteistyössä True Heartsin* kanssa. Kävin muistaakseni viime vuoden keväällä heidän NLP -aamuseminaarissa ja ajatus sen opiskelusta jäi kytemään. Rakas ystäväni Anna on käynyt sekä NLP Practitioner – että NLPT1-koulutukset ja olemme hänen kanssaan keskustelleet aiheesta useaan otteeseen. On ollut hämmentävää huomata käyttävänsä NLP-metodeja kohtaamisissa ja valmentaessa tietämättään ja sen kautta olenkin saanut vahvistusta ajatukselleni opiskella alaa lisää.

Janina Michaela, miten kehittää itseään, valmentajakoulutus, parempi ihminen, NLP Perusteet, True Hearts, hyvinvointi

MIKSI LÄHDIN MUKAAN?

Yllä oleva antaakin osan vastausta, mutta lisäksi tavoitteeni ja haluni ovat kehittyä ihmisenä, työntekijänä ja valmentajana. Kehittää niin sanotusti koko pakettia. Annan kanssa keskustellessa olen ymmärtänyt NLP:n olevan kaikkien meidän ympärillä, myös sinulla tässäkin hetkessä. Miten tunnistan sen? Miten saisin sen valjastettua hyödykseni? Samalla haluan oppia itsestäni enemmän. Uskon, että muutamat vanhat patoutumat saattavat ensi viikonlopun aikana aloittaa murtumisen. Murtuminen on mielestäni negatiivissävytteinen sana, mutta tässä yhtälössä se olisi positiivista.

MITÄ ODOTAN?

Patoutumia. Olen viimeisten muutamien kuukausien aikana kohdannut tilanteita, joissa minun on ollut todella epämukava olla. Huomaan vetäytyväni kuoreen ja olevani täysin epäitseni. Epäilykseni syyllisestä kohdistuvat nuoruuden aikaisiin tapahtumiin; kiusaamiseen, epävarmuuteen ja puutteisiin keskittymiseen. Kurssilta odotan selvästi tähän hetkeen johtaneen elämän läpikäyntiä ja ymmärrystä. Löytäisinkö uusia näkökulmia, joiden kautta itseäni vieläkin kutittavat haavat paranisivat? Niitä olen vuosien aikana repinyt auki. Pääsisinkö niistä vihdoin täysin yli. Salvaa päälle ja parantumaan. Odotan myös työkaluja valmentamiseen; miten muotoilen lauseeni, miten kohtaan eri taustoista tulleita ihmisiä, miten kannattaisi tietyissä tilanteissa reagoida? Mikä merkitys kosketuksella on? Olen itse todellinen touchyfeely-ihminen, joten onko siinä perää vai voiko se joidenkin kanssa suurentaa kuilua?

Janina Michaela, miten kehittää itseään, valmentajakoulutus, parempi ihminen, NLP Perusteet, True Hearts, hyvinvointi

OLENKO MIETTINYT JATKOA?

Olen. NLP Practitioner on ajatuksissani ollut alusta alkaen, mutta vielä en ole löytänyt sopivaa ajankohtaa. Ehkä se olisi tänä syksynä vai vastako ensi keväänä? Olen aloittanut muutama viikko sitten uuden työn ja kesä tulee olemaan tiukka, kuten myös syksy – jostain ajan kuitenkin löytää kun haluaa, tiedän. Järjestelykysymys.

Tulen kirjoittamaan ajatuksiani myös ensi viikonlopun jälkeen. Katsotaan mitkä odotukset ylittyivät ja koinko yllätyksiä! Koulutukseen on myös ymmärtääkseni vielä tilaa, joten kurkkaa sisältö ja mennään yhdessä itsetuntemuksen matkalle!

xxo,
Janina

*Postaus toteutettu yhteistyössä True Heartsin kanssa. Saat lisäinfoa myös heidän Instagramin kautta.

Avainsanat: itsensä kehittäminen, Janina Michaela, NLP, oppiminen, True Hearts, valmennus, yhteistyö

Maa 26 2018

Jätä kommentti

Janina Michaela, Treeni, Yleinen

PÄÄNSÄRYSTÄ LEUANVETOON ON PITKÄ MATKA

Kun hieman päälle vuosi sitten aloitin treenit TFW:llä, en saanut leuan leukaa. Todellisuudessa en pystynyt kauaa edes tangossa roikkumaan ja jokainen leuanvetoyritys päättyi päänsärkyyn.

Tekniikka ei ollut kohdallaan eikä voinut osuakkaan kohdalleen, sillä kehoni oli täyskipsissä. Treenasin paljon, huolsin kehoani vähän. Tein pitkiä pitkiä päivä, joten nukuin liian vähän. Kaiken sen vähäisenkin ajan nukuin hirviömäisellä tyynyllä.

leuanveto, hyvinvointi, miten vetää leuka, Janina Michaela, TFW Konala, TFW kokemuksia, Panorama Route, Etelä-Afrikka, matkablogi

Noista ajoista on nyt 1v 2 kk ja tänään se leuka sitten tuli. Se tuli vetämällä, ei rimpuilemalla. Kontrolloidusti ja reippaasti tangon yli. Se tuli niinkin hyvin, että rohkenin kokeilla lisäpainon kanssa. 1,25kg aka donitsi ei kuulosta paljolta, mutta kun siihen lisää lisäpainovyön painon.. No vitsivitsi. Jo ajatuskin siitä, että voin jonain päivänä kokeilla leukaa lisäpainolla on tuntunut hurjalta. Päässä on tanssinut Impossible-mörkö, mutta nyt se on hiljaa. Nyt olkapäällä hurraa Im-possible -otus, sillä lisäpainoyritys jäi muutamasta lyhyestä sentistä kiinni ja pikkasen pulpauttelin onnen naurua ilmoille.

leuanveto, hyvinvointi, miten vetää leuka, Janina Michaela, TFW Konala, TFW kokemuksia, Panorama Route, Etelä-Afrikka, matkablogi

Päänsärystä leukaan on ollut pitkä matka. Sen pituudella ei ole loppupeleissä niin paljoa merkistystä kuin matkan aikana tekemilläni päätöksillä, teoilla ja tekemättäjättämisillä. Niillä on sitä kuuluisaa painoarvoa. Mitä sitten muutin tekemisessäni?

Ihan ensimmäinen lähti tyyny vaihtoon. Vanhalla heitin vesilintua (kuvainnollisesti). Soronoo!
Aloin saapumaan salille vähintään 15 minuuttia ennen treenejä verryttelemään. Takaisin perusasioiden äärelle.
Priorisoin unen takaisin kärkeen. Nykyään nukun 7,5-8,5 tuntia yössä – en kaikkina, koska elämä.
Jäin treenin jälkeen tekemään muutaman leuan variaation esim. hyppäsin ylös ja pidin itseäni ylhäällä, hyppäsin ja laskeuduin mahdollisimman hitaasti.
Samalla tartuin kotonakin leuanvetotankoon – itse asiassa oma vuoteni vaihtui kädet tangossa kiinni.
Kysyin apua ja neuvoa. ”Miltä tekniikka näyttää?” ”Aktivoituuko oikein?” ”Mitä voisin vielä tehdä?” Apua saa kun pyytää.

leuanveto, hyvinvointi, miten vetää leuka, Janina Michaela, TFW Konala, TFW kokemuksia, Panorama Route, Etelä-Afrikka, matkablogi

Melko yksinkertaisia asioita, melkein itsestäänselviä, mutta jotka jäävät unholaan elämän kiireissä. Onko sinulla samoja kokemuksia leuanvedon tai muun liikkeen/asian kanssa? Miten harjoittelit ja kehityit?

xxo,
Janina

Avainsanat: elämäntapa, hyvinvointi, Janina Michaela, kehittyminen, leuanveto, tavoitteet, TFW Konala, vinkki

Maa 19 2018

24 kommenttia

Janina Michaela, matka, Yleinen

LUMOAVA PANORAMA ROUTE – ETELÄ-AFRIKKA

Huokaus. Oohh. Olisin voinut istua siinä minuutteja, vartteja, tunteja. Näkymä lumosi, hiljaisuus rauhoitti – niiden yhtälö puhdisti. Kiitos maailma!

Herättyämme laitoimme kamoja hieman kasaan, jotta voisimme nauttia rauhallisen aamupalan ennen autoon siirtymistä ja matkan jatkumista. Söimme runsaasti sillä päivä tulisi olemaan pitkä emmekä suunnitelleet pysähtyvämme muuta kuin evästauoille – lämmin ruoka saisi odottaa hotellille pääsyä. Eväinä toimivat loistavasti riisi-/maissikakut, leikkeleet, porkkanat, kirsikkatomaatit, omenat ja pähkinät. Jäädytimme yhden vesipulloistamme hotellien pakkasessa, laitoimme sen mieheni reppuun ja tadaa meillä oli kylmälaukku. Ei patenttia, olkaa hyvä.

Panorama Route, Etelä-Afrikka, nähtävyydet, mitä tehdä, roadtrip, matkablogi, matkustus, Janina Michaela

Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, sillä omaan tapaamme emme olleet kovinkaan tarkkaan tutustuneet tulevaan reittiin saati siihen sen aikatauluun. Tiesimme haluavamme pysähtyä useissa Panorama Routen kohteessa sekä matkan aikana, joten ei muuta kuin silitykset hotellin lemmikki-undulaatille sekä rapsutukset koirille nokka kohti pohjoista. (Postausta kirjoittaessani tarkistelin paikkojen oikeinkirjoitusta ja kävi ilmi, että Panorama Route on suurempi kokonaisuus kuin ymmärsimme ennen reissuamme – myös tämän postauksen vesiputoukset ja luonnon paljut kuuluvat kohdelistaan.)

Meidän kohteinamme olivat Pinnacle, God’s Window, Bourke’s Luck Potholes, Blyde River Canyon & Three Rondavels. Jokaisen nähtävyyden porttimaksu oli noin R5-R20 eli 0,30-1,5€ per henkilö – tähän suosittelen varaamaan käteistä. Eiköhän lähdetä katsomaan minkälaisissa maisemissa huokailtiin, vaelleltiin ja rauhoituttiin. Olimme tänäkin päivänä onnellisessa asemassa sillä muita turisteja ei alueella kuhissut muurahaisten tapaan. Pinnaclella vaihdoimme läpsystä toisten kanssa, God’s Windowlla pitkä ylämäki vähentää ylös asti kipuajia, Potholes- ja Three Rondavels -kohteilla oli eniten porukkaa, sillä satuimme turistibussien kanssa kohdalle, mutta alueet ovat isommat, joten henkilömäärä jakautui tasaisesti ja hyviä turistittomia kuvauspaikkoja löytyi melkein mistä tahansa suunnasta.

PINNACLE

Ensimmäinen stoppimme oli heti isolta tieltä kääntymisen jälkeen. Parkkipaikalta on selkeä ja hyväkuntoinen polku aidatuille näköalapaikoille, jotka sijaitsevat aivan kielekkeiden reunoilla. Tarkkasilmäinen voi huomata vasemmalle lähtevän maastopolun, joka johtaa kävelijän parhaille maisemapaikoille.

Pinnacle, Panorama Route, nähtävyys, Etelä-Afrikka, Graskop, mitä tehdä, matkablogi, turistina, luonto, vaellus, matkustus, roadtrip, Janina Michaela
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edessä avautuva maisema on henkeäsalpaava, ajomatkalla metsien läpi ei pysty ymmärtää olevansa niin korkealla. Pinnacle seisoo yksinään keskellä kallionkielekkeitä – se on kuin last man standing, jonka ympäriltä voi bongata vesiputouksia. Pinnacle nousee yli 30 metrin korkeuteen ja nostaa mieleen kysymyksiä; miten se voi olla vielä pystyssä kun muut ovat vuosien varrella kaatuneet sen ympäriltä?

Three Rondavels, Blyde River Canyon, Bourke's Luck Potholes, God's Window, Pinnacle, Panorama Route, nähtävyys, Etelä-Afrikka, Graskop, mitä tehdä, matkablogi, turistina, luonto, vaellus, matkustus, roadtrip, Janina Michaela

GOD’S WINDOW

Matka Pinnaclelta perille Jumalan ikkunalle oli silmiä hivelevä. Nopeusrajoitukset ovat alueella mielestäni yllättävänkin kovat, mutta me emme niitä aina noudattaneet sillä kuskina, minäkin, halusin kyetä nauttimaan maisemista enemmän kuin epämääräisinä ohiviuhahtavina vihreinä viivoina. Suosittelen nauttimaan myös matkasta päämääriin.

Perillä Jumalan ikkunalla iski hurjia tuulenpuuskia ja muutamia viekkaita paviaaneja näkyi hiippailemassa. Parkkipaikalta näyttää lähtevän kolme eri polkua, mutta jokainen yhdistyy samaan reittiin – valitse siis huoletta yksi ja tule toista pois. Polku on hyvin tasainen ja kivetetty, joten myös liikuntarajoitteiset pääsevät jonkin matkaa ylös ja ihailemaan matalammalla olevalle näköalapaikalle. Noin kolmas osaa matkasta eteesi tulee kylttitolppa, jossa oikealle osoittaa God’s Window ja ylös Rain Forrest. Käy molemmissa, sillä vaikka “the” God’s Window on alempana kuin näköalapaikka, joka aukeaa läpäistyäsi sademetsän. Se sai itseni ajattelemaan jo edesmenneitä läheisiäni; jos ja kun tältä näyttää taivaassa niin läheisilläni on hyvä olla.

BOURKE’S LUCK POTHOLES

Kohde oli meille yllättävä, sellainen, jonka bongasimme vasta hotellilta ostamastamme kartasta. Minä rakastan paperikarttoja sillä näen isomman alueen tarkemmin kuin millään karttasovelluksella, pystyn merkitsemään paikkoja ja ajatuksia kätevämmin sekä suunnittelemaan reittejä monipuolisemmin. Karttasovelluksella navigoidaan ei suunnitella samalla tavalla.

Etsi kuvasta käsiään levittävä nainen.

Bourke’s Luck Potholes on iso kallioalue, jossa vesiputous yhdistää kaksi jokea, sillat ylittävät rotkoja sekä luonnon altaat tarjoavat mahdollisuuksia viilentymiseen. Parkkipaikalta lähtee Potholes-polun lisäksi myös uskomattomia maisemia tarjoava vaellusreitti, johon pitää erikseen hakea lupa. Polkujen alkupäässä saimme nauttia afrikkalaisperheen tanssiesityksestä, jossa aikuiset soittivat varjoista ja lapset tanssivat paikalliseen tapaan samanlaisissa asuissa keräten rahaa. Myös yksi turisteista intoutui tanssimaan lasten kanssa ja siitä riemu repesi jokaiselle, myös katsojalle.

Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, Etelä-Afrikan teillä potholet ovat yleisiä – kuoppia on isoja, pieniä, tiheästi, harvasti, näkyvästi ja ansamaisesti. Bourke’s Luck Potholes oli kuitenkin jotain muuta. Saimme taas kerran ihmetellä tätä uskomatonta maapalloamme ja sen historiaa, mihin luonto kykenee ja miten se muokkaantuu. En tiedä miten kuvailisin näkemäämme, joten antaa kuvien puhua puolestaan. Mainittakoon vielä, että täältä löydät parkkipaikalta “ravintolan” sekä paikallisia kojuja.

BLYDE RIVER CANYON & THREE RONDAVELS

Tätä olin odottanut. Blyde River Canyonin jylhiä, henkeäsalpaavia, maisemia. Eivätkä ne pettäneet odotuksiani, ei vaikka olin nähnyt lukuisia upeita kuvia paikanpäältä.

Kulkeminen oli täälläkin helppoa, kaikki kohteet ovat siis hyvin turistiystävällisiä – paitsi jos menee hieman kauemmas näköalapaikalta… Suosittelen, siten pääsee hieman karkuun isompia turistiryppäitä.