Hei ystävä,

Kaksi viikkoa on kulunut NLP Perusteet -kurssista*. Viikkoihin on sisältynyt tunteita laajalta skaalalta, kun tuon pienen pintaraapaisun johdosta olen jo nyt ymmärtänyt eri näkökulmista asioita. Ja oikeastaan myös tekoja sekä toimintamalleja.

Aloitimme tammikuun lopussa mieheni kanssa pariakrobatian. Olimme molemmat innoissamme ja olemme edelleen – vaikka eihän tuo akro pirulauta ole helppoa ollut. Ensimmäiset tunnit menivät mukavasti, mutta sitten alkoi oman pääni vaikeudet. Katsokaas, kun pariakrobatiassa on selkeästi kaksi eri roolia, base ja lentäjä. Sanomattakin selvää, että mies-nais -parissa mies on base eli tukijalka kaikelle tekemiselle ja nainen on lentäjän roolissa mm. kiipeämässä ketterästi miestä pitkin, seisomassa olkapäillä, lentämässä käsien varassa. Minulla on ollut selkeitä vaikeuksia tunneilla olla niin sanotusti oma itseni. Ymmärrän nyt mistä se johtuu.

Omasta historiastani. Olin nuorena kiusattu ulkonäköni takia, niin mietippä, en koskaan luonteeni, arvojeni tai tekojeni perustella vaan vain ulkonäköni perusteella. Itseäni hämmentää ja välillä jopa nolottaa myöntää kuinka nuo haukut ja muistot vaikuttavat edelleen tietyissä tilanteissa elämääni. Mikä on saanut sen juuri tässä hetkessä elämää tulemaan vahvasti takaisin?

Tiedän itseni olevan painava. En ole siroin Sirkka, enkä toisaalta todellisuudessa haluaisikaan olla vaikka joskus ympäröivä maailma saa minut niin ajattelemaan. Pariakrobatiassa nämä ajatukset nousivat pintaan kerta toisensa jälkeen ja huomasin olevani todella epävarma. Jonkinlainen suojamuuri oli noussut itsekseen eteeni, ehkä alitajuntani suojasi minua mahdollisesti tulevilta haukuilta, arvosteluilta ja nauruilta. Sulkeuduin enkä kyennyt heittäytymään kuten liikkeet ja harjoitteet vaatisivat. Mieheni kanssa olin täysin fine, mutta aina paria vaihtaessa mietin “miten tuo jaksaa kun painan xx”. Todellisuudessa eivät kaikki jaksaneetkaan, mutta onko se minun painavuuttani vai hänen voimattomuuttaan? Tämä vain ajatusleikkinä, en itse oikeasti arvostele tai ajattele kenenkään voimia – olemme jokainen juuri sellaisia miksi meidät on luotu. Tuo toteamus avaakin jo portin seuraavalle ajatukselle; miksi pystyn ajattelemaan muista näin mutta samalla olen varma että muut arvostelevat ja ajattelet pahasti minusta? PÖHKÖÄ ja ristiriitaista.

Mutta sitähän varten tämä elämä on, opettelua ja kasvamista varten.

NLP-viikonlopun jälkeinen pariakrobatiatunti sujui kuitenkin melkein kuin tanssi. Se yllätti. Saimme hyviä toistoja mieheni kanssa tehtyä emmekä jääneet jumittamaan nollatasolle muiden viilettäessä ohi. Se tuntui hyvältä ja huomasin myös itsessäni eron: nauroin täysillä, heittäydyin ja olin enemmän sinut itseni kanssa. En ole helposti lentävä kevyin höyhen enkä sellaiseksi muuttumassa, mutta mieheni on voimakas ja kun pystyn hänen edessä olemaan itseni, me pelaamme hyvin yhteen.

Sain paljon ajatustyötä vain yhdestä viikonlopusta ja olen jo ehtinyt unelmoimaan mitä saan niiden lukuisien NLP Practitioner -kuukausien aikana. Nyt on selkeästi oikea hetki tallustaa NLP-polkua pidemmälle. Se aika ei ollut puolitoista vuotta sitten käydessäni tutustumassa True Heartsiin heidän introaamiaisellaan.

Aikaisemmin vihasin esiintymistä ja muiden edessä oloa, mutta olen oppinut nauttimaan siitä ja viihtymään niissä tilanteissa. Olen sinut asian kanssa, joten uskon että tästäkin epävarmuudesta pääsen eroon.

xxo,
Janina

*Postaus toteutettu yhteistyössä True Heartsin kanssa. Saat lisäinfoa myös heidän Instagramin kautta.

LUE MYÖS:
NLP – KUINKA MONTA KOLMIKIRJAIMISTA LYHENNETTÄ TÄHÄN MAAILMAAN MAHTUU?