apua | JANINA MICHAELA

Lok 19 2015

Viinaan kyllästynyt

Kuinka moni meistä on kuullut sanonnan, ”viina on viisasten juoma”?

Olen joutunut todistamaan liikaa hetkiä jolloin viina vie miestä. Tai naista. Viisaudesta ei kyseisinä hetkinä ole ollut tietoakaan. Tilanteisiin reagoinnit räjähtävät nollasta tuhanteen – ilman syytä. Viina ei tee kenestäkään viisasta vaikka niin haluaisivat itselleen uskotella.

Viinaa kuuluu vain viisaille. Niille, jotka osaavat käyttäytyä sen kanssa. Niille, jotka ymmärtävät että kaikissa asioissa enemmän ei ole parempi. Näissä tilanteissa vähemmän on kirjaimellisesti enemmän.

Miten pystyisit kertomaan läheisellesi että hänen on lopetettava? Miten saisit hänet uskomaan ettei vähennys enää auta? Ennen kuin hommasta ei ole enää paluuta takaisin. Jos olet yrittänyt jo lukuisia kertoja, mutta yksikään niistä kerroista ei ole kirvoittanut keskustelua – pelkästään huutoa ja ärsyyntymistä. Alkoholistin puolustusmekanismia ei pysty hakkeroimaan. Voisi luulla, että vastaväitteisiin ja raivokohtauksiin olisi vuosien saatossa tottunut – edelleen, joka kerta, se tuntuu tulevan puskista. Ehkä myös sen takia, että alkoholittomina päivinä nuo ihmiset ovat rauhallisia, huumorintajuisia ja rakastavia.

Miten kauan läheisten oletetaan jaksavan? Mikä on liikaa ja milloin saa sanoa ”nyt riittää!”

xxo,
Janina

Avainsanat: ajatuksia, alkoholi, apua, arki, elämää, huolehtija, vieroitus, viina, viisasten juoma

Tou 07 2014

12 kommenttia

Ajatuksia, Fit Times, Yleinen

Suojelen sinua kaikelta

”Olen läski.”

Olen peloissani. Henkilö, jonka suusta sitä vähiten odotin. Minun rakas 10-vuotias pikkusiskoni. Tuosta noin vain. Järkytyin. Sydämestä koski. Kuulinko oikein? En voinut kuulla. Enhän?!

Se hetki, jota olin pelännyt. Hetki, jota en uskonut vielä tapahtuvaksi iski kylmästi vasten kasvoja. Todellinen avokämmenen bitch slap. Rakas, pieni enkelini. Mitä tämä sairas maailma tekeekään lapsien ajatuksille? Olen puhunut paljon siitä, kuinka haluan olla siskolleni paras mahdollinen esikuva. Olen varovainen puhuttaessa kisatavoitteestani tai vartaloni kehityksestä ettei hän saisi vääränlaista käsitystä; vain kuivan oravan näköisenä sinut hyväksytään.

On pelottavaa huomata kuinka suuri vaikutus mainoksilla, televisiolla ja medialla on ihmisiin. Varsinkin lapsiin ja nuoriin. Miten heitä pystyisi pitämään järkevällä tiellä? Joka kulman takana piilee jollain tavalla vartaloonsa tyytymätön ihminen. Liian lihava, liian laiha, liian harteikas nainen, liian iso nenä, liian kapea vyötärö.. Mikään ei tunnu riittävän. Ensin halutaan laihemmaksi, sitten ollaankin jo liian laihoja – halutaan lihaksikkaammaksi.

Olen myös miettinyt olenko minä osasyy hänen ajatuksiinsa? En haluaisi sitä. Enkä usko, että tämä johtuu minusta – toivottavasti. Vai onko kyseessä ystävien haukut? Noin nuorena ystävien mielipiteillä on iso vaikutus. En haluaisi, että siskoni joutuu kärsimään koulukiusaamisesta samalla tavalla kuin minä itse.

Olen vieläkin järkyttynyt. En tiedä miten reagoida. Istuimme tuona hetkenä alas, yrittäen puhua asiasta, mutta pikkusiskoni sulkeutui – eikä ihme. Meidän reaktiomme oli vahva säikähdys. Pitäisikö asian vain antaa olla vai yrittääkö keskustella asiasta uudestaan? Olen huolissani, kuten varmasti jokainen samassa tilanteessa oleva olisi.

xxo,
Janina

Avainsanat: ajatuksia, apua, kokemuksia, lapset, median vaikutus

Huh 17 2014

2 kommenttia

Ajatuksia, Fit Times, ihonhoito, omia juttuja

Smile is the best makeup a girl can wear

Olen kovin onnellinen. Antibioottikuuriani on omien laskujeni mukaan jäljellä enää 10 päivää. Kuinka nopeasti on voinutkaan 80 päivää mennä? Ihoni kunto on parantunut todella hyvin. Se on pehmeä ja kuulas – aivan kuin en olisi aikaisemmin aknesta kärsinytkään.

Aikaisemmin uusia finnejä saattoi yön aikana putkahdella useampiakin. Päivät olivat inhottavia sillä näihin kasvojen alueisiin koskiessa sattui. Eikä ihme, onhan finnit tietynlaisia tulehduksia. Kuurin aikana uusia näppyjä ei ole tullut nimeksikään. Stressaavien päivien, kuukautisten ja herkkupäivien aikana yksi tai kaksi, mutta nekään eivät ole olleet kipeitä!

Vanhat aknearvet loistavat edelleen punaisina, mutta ne haalenevat vuosien saatteessa. Samanlailla kuin polvileikkausarpeni. Jos en anna niiden häiritä, miksi antaisin kasvojeni arpien? Olen päässyt varmasti pahimmasta tavastani eroon; naamani repimisestä. Näpyt ja arvet häiritsivät joten pakkomielteisesti puristelin niitä. Tällä hetkellä ainoa syy kasvojeni koskemiseen on ihoni silitys. En pysty uskomaan sitä miltä se tuntuu. Jos en tietäisi, en uskoisi itseni kärsineen huonosta ihosta.

Minua pelottaa kuurin jälkeinen aika. Mitä ihoni kunnolle käy? Palaako se samaan kuntoon kuin mistä lähdin? Vai pahempaan? Olen optimismi, joten yritän ajatella positiivisesti mutta tulevaisuus jännittää.

Olen viihtynyt ilman meikkiä paljon enemmän. Taisin koko tenttiviikon käydä koulussa ilman, sillä olin joko tulossa tai menossa treenaamaan tenttien jälkeen. Enkä hävennyt. Katsoin ihmisiä silmiin ja hymyilin. Olen ylpeä itsestäni.

Olen ylpeä myös teistä. Olen saanut yhteydenottoja kiittäen rohkeudestani puhua nolosta ongelmasta julkisesti. Monet ovat rohkaistuneet itsekin ihotautilääkärin luokse hakemaan apua. Yhdessä tälläisistäkin asioista on helpompi selvitä, joten jatketaan kokemusten jakamista ja toistemme auttamista.

xxo,
Janina