Suojelen sinua kaikelta

”Olen läski.”

Olen peloissani. Henkilö, jonka suusta sitä vähiten odotin. Minun rakas 10-vuotias pikkusiskoni. Tuosta noin vain. Järkytyin. Sydämestä koski. Kuulinko oikein? En voinut kuulla. Enhän?!

Se hetki, jota olin pelännyt. Hetki, jota en uskonut vielä tapahtuvaksi iski kylmästi vasten kasvoja. Todellinen avokämmenen bitch slap. Rakas, pieni enkelini. Mitä tämä sairas maailma tekeekään lapsien ajatuksille? Olen puhunut paljon siitä, kuinka haluan olla siskolleni paras mahdollinen esikuva. Olen varovainen puhuttaessa kisatavoitteestani tai vartaloni kehityksestä ettei hän saisi vääränlaista käsitystä; vain kuivan oravan näköisenä sinut hyväksytään.

photo (4)

 

On pelottavaa huomata kuinka suuri vaikutus mainoksilla, televisiolla ja medialla on ihmisiin. Varsinkin lapsiin ja nuoriin. Miten heitä pystyisi pitämään järkevällä tiellä? Joka kulman takana piilee jollain tavalla vartaloonsa tyytymätön ihminen. Liian lihava, liian laiha, liian harteikas nainen, liian iso nenä, liian kapea vyötärö.. Mikään ei tunnu riittävän. Ensin halutaan laihemmaksi, sitten ollaankin jo liian laihoja – halutaan lihaksikkaammaksi. 

Olen myös miettinyt olenko minä osasyy hänen ajatuksiinsa? En haluaisi sitä. Enkä usko, että tämä johtuu minusta – toivottavasti. Vai onko kyseessä ystävien haukut? Noin nuorena ystävien mielipiteillä on iso vaikutus. En haluaisi, että siskoni joutuu kärsimään koulukiusaamisesta samalla tavalla kuin minä itse.

Olen vieläkin järkyttynyt. En tiedä miten reagoida. Istuimme tuona hetkenä alas, yrittäen puhua asiasta, mutta pikkusiskoni sulkeutui – eikä ihme. Meidän reaktiomme oli vahva säikähdys. Pitäisikö asian vain antaa olla vai yrittääkö keskustella asiasta uudestaan? Olen huolissani, kuten varmasti jokainen samassa tilanteessa oleva olisi.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,

12 thoughts on “Suojelen sinua kaikelta

  1. Monna sanoo:

    Voi itku. :( Tuntuu aivan varmasti pahalta.
    Tää on aihe mikä mua on pelottanut jo tovin, vaikkei mulla pikkusiskoa tai lapsia olekaan.
    Netti on täynnä vinkkejä miten laihduttaa ja erilisia naisia eri asennoissa kertomassa mikä kohta on vielä huono ja mikä hyvä. :( Ei ihme, että pienten (oikeasti vielä lasten) tyttöjen mielet järkkyy.

    Mä uskon 100%, että sä pystyt auttamaan siskoasi, koska olet itse hyvä esikuva. Kisaaminen on ”vain” kisaamista ja sen varmasti olet tehnyt selväksi siskollesi.

    Voimia sinne koko perheelle! <3 Uskon myös, että puhuminen on parempi kuin asian jättäminen huomiotta.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Itselläni on kaikkia lapsia kohtaan todella huolehtivainen tapa, oli sitten tutun tai tuntemattoman lapsi seuraan esimerkiksi töissä ettei satu jne. :D Lapsirakas, samalla aallonpituudella.

      Tästä mietin, että mielestäni pikkusisko on katsonut juuri Superdieetin uusinta kautta. Ei ole aivan lasten ohjelma, pitääkin puhua äitini kanssa. Vaikka se on hyvä ohjelma, aikuiselle!, niin ei ihme että se sekoittaa lasten päätä – siinähän ne nappailevat mahamakkarasta kiinni todeten että ”tässä vielä tälläistä..”.

      Kiitos <3 Yritämme kovasti saada puhuttua asioista pienin askelin, niin ettei hän sulkeutuisi.

      Tykkää

  2. anna sanoo:

    Sie oot esimerkillinen isosisko <3 Miusta tuntuu, että asian ei kannata antaa vain olla, mutta toisaalta siitä hirveästi "paasaaminenkaan" ei välttämättä auta. Itse näen, että se kannattaa ottaa puheeksi jossakin luonnollisessa yhteydessä ja mahdollisimman "lapsenkielisesti". Uskon, että siun pikkusiskolla on terve ja hyvä koti missä kasvaa, jossa osataan käsitellä ulko tulevat paineet, myös ulkonäkö-sellaiset, asiallisesti ja luonnollisesti :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Toivottavasti osataan. Haluan itsekin olla mahdollisimman paljon läsnä hänen kasvussaan, jotta pystyn ehkä vaikuttamaan asioihin hieman eri tavalla kuin vanhempani. Katsotaan miten tilanne lähtee tästä etenemään, toivottavasti tämä on vain ohi menevä vaihe. :)

      Kiitos <3

      Tykkää

  3. siiri sanoo:

    voi apua :-(( ihan kamalaa tosiaan miten tää yhteiskunta, media, toiset ihmiset ja monet monet muut tahot muokkaa meidän ajatukset kehoa kohtaan niin monimutkaisiksi ja sekaviksi. vaikea tässä kaikessa on näin vähän vanhempana pysyä mukana, pitää järki päässä – saatika sitten noin pieni ja viaton pikku tyttö :-(<3 teen itseasiassa mun lopputyötä kehonkuviin ja muotimaailmaan liittye, sillä se on se ulottuvuun tässä mun alassa joka mua varmasti eniten kiinnostaa. on ihan uskomatonta miten vielä tänäkin päivänä muotiala antaa melko epäesimerkillistä esikuvaa näissä asioissa, vaikka pitkälle ollaan toki jo tultu. ihan kamalaa miten erittäin hoikkien mallien käyttöä näytöksissä puolustellaan sillä, että malli on vain henkari vaatteille – surullista. voin tavallaan puoltaa joitain syitä siihen miksi mallit ovat niin hoikkia, tai se "muotipuoli" mussa voi. mutta sitten se urheilija siiri on ihan eri mieltä.

    pikkusiskollesi iso hali ! xx

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Vaikka nämä ajatukset on olleet omassa päässä jo pitkään. Juuri se, ettei itsekään näin ”vanhana” pysy aina järjissään maailman haluamasta naiskuvasta – eikä sen pitäisi edes antaa vaikuttaa. Mutta kun pikkusisko räväyttää samat ajatukset ilmoille, niin maailma pysähtyy.

      Onpas mielenkiintoinen aihe ja todella ajankohtainen! Researchia tehdessä on varmasti tullut vastaan vaikka minkälaisia mielipiteitä ja ajatuksia vastaan?

      Kiitos <3

      Tykkää

  4. outi sanoo:

    Voih… :(
    Olen samaa mieltä Annan kanssa, asian ei kannata missään nimessä vain olla, mutta ottaa asia esiin niin ettei sisko pelästy ja myös ruokkia siskon itsetuntoa ja itsensä hyväksyntää asian tiimoilta ja miksei tietysti muutenkin. :) Mutra hyvä että nämä ajatukset tuli esiin, usein ne pysyvät liian pitkään salassa…

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Ihanaa, että ymmärrätte! Mun mielestä näistä on hyvä puhua ääneen, niin että ihmiset havahtuisi siihen ettei välttämättä kukaan ole yksin. Varmasti on monia muitakin lapsia, joiden päässä nämä ajatukset pyörivät. Yhdessä pystymme vaikuttamaan suuremmin!

      Kiitos hyvistä vinkeistä. Äitini on pystynyt jonkun verran puhumaan asioista jo, pienin askelin eteenpäin. :)

      Tykkää

  5. Petra sanoo:

    Voi ei… Mun mielestä 10-vuotias on vielä niin pieni, ettei sen ikäisen lapsen tarttis vielä miettiä, miltä se näyttää… Sen ikäisen pitäisi vielä leikkiä kavereiden kanssa kivoja leikkejä :) Mutta muistan itsekin, että oon juuri ton ikäisenä ensimmäistä kertaa keksinyt olevani ”pyöreä”. Ja aloin vinkumaan vanhemmilta kuntopyörää… En tiedä, olisinko säästynyt syömishäiriöltä, jos joku olisi puuttunut jo tuolloin ajatuksiini (jotka tosin pidin visusti itselläni), mutta oon ehdottomasti sitä mieltä, ettei asian kannalta vaan olla, ettei tästä pienestä ääneen sanotusta ajatuksesta kehkeydy mitään suurempaa :(

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Sanoppa muuta. Kuulin myös tarinan kuinka 5-vuotias oli sanonut isälleen ettei tarhaan mentäessä voinut laittaa isän valitsemia housuja jalkaan sillä hän näyttää niissä lihavalta. Siis VIISI vuotias. Vastasyntynyt!

      Luuletko, että olisit puhunut kenellekään jos kysymystapa olisi ollut oikea? Pelottaa kovasti minkälainen tilanne tästä vielä kehkeytyy, mutta on otettava vain päivä kerrallaan ja seurattava hänen ajatuksien kehittymistään.

      Olet ihana <3

      Tykkää

  6. Kristiina sanoo:

    Moikka!

    En ole ennen blogiasi kommentoinut- nyt oli pakko !
    Ihan alkuun : syy siskosi fiiliksiin ei VARMASTI johdu sinusta! Olet varmasti ollut terveenä esimerkkinä, jarruna kun muu maailma huutaa laihduttamisen ja laihuuden perään!

    Aihe on surullisen tuttu- minun pieni siskoni(tuolloin 12-vuotias?) kärsi kiusaamisesta koulussa, ja kerran etsiessäni hänen kirjoituspöydältään jotain, näin paperin, jonne oli kirjoitettu ”iskulauseita”,kuten ”OLET LÄSKI!” ja ”ALA LAIHDUTTAA!!” ja ohessa järjetön kuntoilusuunnitelma, jota ei voisi mitenkään nuori, koulua ja harrastuksia käyvä tyttö noudattaa.

    Otin asian puheeksi-ja kuten sinunkin siskosi-minunkin meni täysin jäihin ja sulkeutui. Yritin siltikin jankuttaa, että mitä näin, oli huolestuttavaa, eikä hänenikäisensä ongelmia ollenkaan!
    Keskustelimme koulukiusauksesta yleensäkin, ja koitin saada sisareni järkeen sen, että huolimatta hänestä ja hänen ulkonäöstään, han TULEE löytämään arvoisiaan ystäviä, ei enää ole yksin ja kiusaaminenkin jää varmasti pois-ajan kanssa.
    Itse kiusankohteena 9-vuotta olleensa osasin laittaa pääni pantiksi, tokikaan ei ollut kovinkaan lohduttavaa kuulla, että se saattaapi kestää vielä vuosia.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Moikka Kristiina!
      Kiitos ensinäkin että jaoit kokemuksesi. Voin vain kuvitella reaktiosi. Kuten sinulla, minullakin on koulukiusaustaustaa. Tiedän miltä se tuntuu, mutta tiedän myös että siitä selviää ajan kanssa. Juuri kuten sanoit, saattaa mennä vuosia. Toivottavasti tilanne siskosi kanssa on paranemaan päin ja kiusaaminen on loppunut. Tällä hetkellä uskon, että tilanne meillä on hetkeksi rauhoittunut sillä äitini on puhunut siskoni kanssa muutamaankin otteeseen. Pelkään silti pahinta, dieettejä ja syömättömyyttä – toivottavasti sitä ei tule koskaan tapahtumaan.
      Aurinkoista sunnuntaita!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: