Avainsana-arkisto: lifestyle

MIKÄ JANINA MICHAELA?

Huh. Päätös on nyt tehty ja se pysyy.

Moi. Tervetuloa. Takaisin?

Kuten jo Facebookin sivuillani kirjoitin, oon potenut blogini kanssa pientä identiteettikriisiä sen suhteen, että rakastan suuntaa, johon olen sitä vienyt mutta blogini nimi ei ole sen suuntainen.

Kun vuonna 2013 vaihdoin The Climb -blogista Fit Times:iksi elämäntapamuutokseni oli hyvässä vauhdissa. Olin pienin, epävarmoin, tepastelevin askelin ymmärtämässä isoja asioita. Elämäntapamuutos oli helppo aloittaa ulkoisista kohteista ja fyysisestä kunnosta. Hankalampaa, hitaampaa ja varsinkin kivuliaampaa oli katsoa sisään. Voinko mä hyvin? Nautinko olostani? Miten mä nään elämäni? Ympäristöni? En. En. Mustavalkosesti. Negatiivisesti. Aika karua, vai kuinka?

Vuodet bloggaamisen kanssa ovat olleet ailahtelevia ja aaltoilevia. Tämä valkoinen ruutu ja mustat näppäimet ovat olleet mulle terapiaa, jota en tiennyt tarvitsevani ennen kuin uppouduin siihen täysin. Annoin mennä ja murensin ympärille rakentamiani muureja tiili kerrallaan.

Janina Michaela, Fit Times, bloggaaja, lifestyle, muutos

Mä olen kuoriutunut. Olen luonut nahkani, kuten käärme, uudestaan. Ja tässä, seison aitona ja rehellisenä edessänne.

Mitä pidätte? Kerro rohkeasti. 

xxo,
Janina Michaela

Follow my blog with Bloglovin

Avainsanat: , , , ,

Heittäydy täysillä!

Kun eteesi heitetään kutsu aamutreeneistä, lähde mukaan epäröimättä. Miettimättä, jaksatko herätä. Kyllä sinä jaksat! Ja vaikka herääminen tuntuisi nahkealta niin viimeistään kahvinkeittimen turvallinen porina ja aamuaurinko hätyyttävät väsymyksen pois.

En valehtele, mutta itse emmin todella pitkään lähdenkö mukaan TFW:llä pidettäviin aamutreeneihin. Olin väsynyt ja tuo päivä olisi vapaapäiväni töistä – rakastan nukkumista joten uhraisinko pehmoiset höyhensaareni kovan rääkin edessä. Uhrasin! Ja kyllä kannatti! Jo senkin takia, että näin pitkästä aikaa minua inspiroivia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi saa mut nauramaan! Hölmöhän olisin ollut jos olisin jättänyt menemättä.

_DSC5363 copy

_DSC5370 copy

Hurrikaani. Itseäni se muistuttaa vain tuhosta. Se painaa läpi talojen ja muurien, mikään ei sitä pysäytä. Se oli meidän treenimme nimi ja juuri edellä kuvaillun mukainen. Ei päästy kukaan helpolla, jo alkulämmittelyn aikana suu kääntyi hymyyn. Se hymy on itselleni luontainen reaktio (ainakin väitän niin) kun tiedän edessä olevan treenin vievän itseni epämukavuusalueelle – kauas sinne ja pitkäksi aikaa. Hieman masokistista, mutta niistä treeneistä nautin. Eniten.

Itse pääpiru, Johannes, oli suunnitellut armottoman treenin. Kolme patteria, joista jokainen sisälsi spurtteja ja kaksi vatsalihasliikettä. Eli pelkästään asioita, joissa minun tulisi parantaa. Treenin jälkeen olin säpäleinä. Vatsani ovat heikot, hävettävän heikot. Arvaatteko kuinka montaa kanssatreenaajaa se häiritsi? Aivan. Ei yhden yhtä. Parit tsemppasivat toisiaan, kaikki puuskuttivat keskittyneesti yhtä paljon.

_DSC5385 copy

_DSC5448 copy

Loppuun asti kimpassa!

Itsenä haastaminen sai arvoisensa päätöksen kun treenin lopuksi hölkkäsimme voittajan asenteella, kädet kattoa kohti, Rockyn tunnaria hyräillen. Kello 8:15 – istumme koko porukalla ringissä lattialla. Jokaisella raikas puna sekä tyytyväinen hymy kasvoilla. Palauttava pala raakakakkua ja kuppi kahvia edessään. Aijaij! Pienen ihmisen suuri onnen hetki.

_DSC5504

Kiitos Johannekset! Kiitos Greenstreet. Kiitos kaikki. Kiitos elämä.

xxo,
Janina

PS. Kurkkaa tänne!

Avainsanat: , , , , ,

Tougher than a viking

Sydän pamppailee. Et pysy paikoillasi. Kädet hikoavat. Suu kääntyy hymyyn. Odotat niitä vapauttavia paikoillenne-valmiit-nyt sanoja. Ne kuullessasi sinkoat matkaan. Ensimmäisen esteen kohdalla adrenaliini syöksyy läpi kehosi ja unohdat kaiken muun. Neljännen esteen jälkeen mihin sä oot taas ryhtynyt -ajatus välähtää mielessä. Se saa sut hymyilemään ja toimimaan ripeämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun pari viikkoa sitten avasin sähköpostini ja luin Tough Vikingin kutsun treenaamaan Santahaminan sotilasesteradalle hypähdin innostuksesta. Kertoessani rauhanturvaaja-veljelleni sain sympaattisen katseen lisäksi ”get ready to die” -kannustuspuheen. Innostuksen jälkeen alkoikin mietintä, mitä jos nolaan itseni? Mitä jos en pystykään ylittämään esteitä? Mitä jos en pysty ylittämään pientä korkean paikan pelkoani ja hypätä esteiltä alas? 

Mutta mitä sitten? Kuin sattuman kaupalla olin juuri viikkoa ennen aloittanut lukemaan uutta kirjaa pelottomasta elämästä. Tässä taisi olla ensimmäinen koetus. Sen ajatuksen turvin ilmottauduin nopeasti mukaan, etten pystyisi perääntymään. Onneksi menin, onneksi haastoin itseni, onneksi ylitin nolautumispelkoni.

Rata itsessään on noin 500 metriä pitkä sisältäen 20 estettä. Ensikatsomalla rata ei näytä pahalta, eikä vielä edes tunnukkaan kun esteet käydään yksi kerrallaan läpi tekniikkavinkkien kanssa. Vasta kun seisot START-linjalla saatat havahtua todellisuuteen ja radan haastavuuteen – etkä välttämättä silloinkaan. Viimeistään radan puolivälissä, omasta mielestäni haastavimman esteen kohdalla, hymy hyytyy. Irish table, tuo kahden metrin korkeudessa istuva lankku vei itsestäni voiton enkä sitä ensimmäisissä treeneissä päässyt yksinäni yli. Otti päähän ja ketutti, joten olin erittäin motivoitunut kun sain mahdollisuuden revengeen. Kyllä, kesytin sen lankun!

WP_20150714_19_20_54_ProWP_20150714_19_21_07_Pro

WP_20150714_18_58_07_Pro

Viimeisen esteen yli kevyesti hypättyäsi sprinttaat loppuun, kirit viimeisetkin sekunnit kellosta pois. FINISH-linjalla sydän hakkaa ennenkuulumatonta tahtia, keuhkoihin sattuu mutta mielihyvä valtaa olon. Keuhkojen pihinän lomasta tsemppaat parisi maaliin, jossa me tehtiin se –halaus odottaa. Sinä hetkenä tuntee elävänsä. Se sytyttää. Se koukuttaa. Sen fiiliksen haluaa tuntea uudestaan. Ja siksi olenkin lähdössä uhmaamaan omaa kestävyyttäni syyskuun kisaan!

20150714_201827

Duo Rämäpäät.

20150714_202348

Löytyykö teiltä vinkkejä itse kisaan? Kuinka selvitä 12 kilometristä ja matkan aikana odottavista esteistä? 

xxo,
Janina

PS. Ensimmäisten treenien aikani oli n 6:20-6:30. Arvuutteluille jäi sillä ajanottajan puhelimesta loppui akku loppusuoralla. Toisissa treeneissä pamautin itsellenikin suurena yllätyksenä 5:11. POW !

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: