Kirjavinkki ja muutosta elämään

Ostin pari viikkoa sitten mainitsemani Anna Perhon: Anna Palaa -kirjan. Sain sen päätökseen muutama päivä sitten ja olenkin menneinä päivinä mietiskellyt lukemaani paljon.

En ollut aikaisemmin juurikaan tietoinen Perhosta. Kuka hän on tai mitä hän tekee? Nimi kuulosti tutulta ja kasvot olin nähnyt, yllättäen, aikaisemminkin. Sairaslomalla ollessani kerkesin lukemaan monet lehdet läpi ja jostakin niistä sadoista luin Anna Perhon haastattelun, jossa hän kertoi kirjastaan. Kiinnostus heräsi saman tien, mitähän hän mahtaisi kirjoittaa oman elämän elämisestä?

Monet kerrat kävin hypistelemässä kirjaa kaupassa, kun vihdoin Sembaloiden aikaan onnisti. Kirjasta oli tullut pokkariversio, joka maksoi kolmas osan kovakantisesta versiosta. Siihen päälle vielä Sembaloiden tarjous -20% pokkareista, niin olin jo ostanut kirjan ja ulos kaupasta. Onnellisena pääsin kotiin ja hehkutin löytöäni heti teille! :)

Varmaan mietitte jo ”menispä se jo asiaan” eli kirjasta kertomiseen. No, tässä mennään.

Kirjan perusajatus on painettu myös sen etukanteen ”Elä omaa elämääsi, älä muiden.” Ajatus, jonka toteutusta olen pitkään yrittänyt opetella.
Kirjasta löytyy kymmenen lukua, joista jokainen keskittyy omaan aiheeseen, seksistä palkankorotukseen ja äitiydestä laihduttamiseen. Luvut tukevat toisiaan ja sanoma on jokaisessa samanlainen: ole hyvällä tavalla itsekäs, tee mitä haluat äläkä mitä muut sinulta odottavat. Muottiin haluavia, joutuvia ja siellä jo olijoita on jo liikaa, ota riskejä ja nauti elämästä!
Oli ihana lukea kirjaa, jonka ajatusmaailma on suurimmaksi osaksi sama kuin omani. Perho oli saanut kirjoitettua tavalla, jolla tuntui että olisin keskustellut hänen kanssaan. Rentoa ja suoraa tekstiä, erittäin helppo lukea. Suosittelen lämpimästi! :)

Tämän siivittämänä pääsen myös kertomaan siitä isosta muutoksesta elämässäni minkä tein hieman päälle viikko sitten. Niille, jotka ovat vasta löytäneet blogiini, kerrottakoon että olen viikko sitten palannut töihin kuuden viikon sairaslomalta polvileikkauksen takia. Nuo kuusi viikkoa tulivat tarpeeseen. Eihän sitä missään muussa vaiheessa tajunnut ennenkuin muutama päivä ennen sen loppumista, mutta olen tyytyväinen kuinka paljon sain sillä aikaan. En välttämättä konkreettisesti, mutta pääni sisällä. Ajatukset, tavoitteet, tehtävät asiat, unelmat, pelot.. Kaikki ovat aikalailla siistissä järjestyksessä ja tiedän suurimmaksi osaksi mitä on tehtävä.

Yksi noista ajatuksista koski nykyistä työpaikkaani.
Olen ollut elokuvateatterissa töissä kolme vuotta, lukion abi-vuodesta lähtien. Tuota ensimmäistä vuotta lukuunottamatta olen tehnyt täyttä viikkoa, on ollut kuukausia joissa työtuntini huitelevat 180 tunnin korvilla. Olen perehtynyt jokaiseen työtehtävään mihin vain pystyin ja hieman ekstraa.
Tiedän, että isoin valkokankaamme on noin 186 neliötä. Tiedän, kuinka raastavaa asiakkaista on kun varaus menee umpeen ja omasta syystä sitä ei ole ajoissa lunastettu. Tiedän, kuinka v*tun ääliö vahtimestari/lipunmyyjä olen noudattaessani elokuvien ikärajoja, päästämättä sitä ihanaa, rakasta ja rohkeaa 3-vuotiasta Perttiä tai Lauraa katsomaan häneltä kiellettyjä elokuvia. Tiedän, kuinka siistiä on olla Harry Potter – näyttelijöiden vartijana ja jutella heidän kanssaan. Tiedän myös senkin kuinka hirveää ja hiostavaa on paistaa popkornia 60 asteen kuumuudessa – ilman kunnon ilmastointia. Tiedän, miltä tuntuu hakea esimiespaikkaa, olla lähellä sen saamisessa mutta kollegan vievän pitemmän korren. Ei sillä, ettenkö olisi aavistanut tai jopa tiennyt asian etukäteen, mutta mitään ei saa ellei kokeile.
Vuodet ovat ottaneet paljon, mutta antaneet vielä enemmän. Pitkään ajatuksissani ollut työpaikan vaihto sai viimeisen naulan arkkuunsa kun sain vihdoin ajatukseni selviksi.

Irtisanoin itseni.

En ole koskaan aikaisemmin irtisanonut itseäni, joten aika isosta päätöksestä oli kyse. Aikaisemmat lopetukset ovat olleet sovittuja, joko matkusteluni tai muiden syiden takia.
En varmaankaan ole koskaan jännittänyt tai ollut niin sanaton. En oikein tiennyt mitä sanoa, tai miten. Mitään muuta syytä asiaan ei ollut kuin kaipaamani uudet haasteet sekä tarjottu vaatemyyjän paikka.
Olen kaivannut takaisin vaatemyyjäksi siitä lähtien kuin lopetin sen. Puhun mielelläni ja paljon, tuleva työni antaa siihen mahdollisuuden eri tavalla kuin elokuvateatterintiski. Olen innoissani.

Toisaalta, mistään en varmasti tule löytämään samanlaista työporukkaa kuin tästä teatterista. Ikäjakauma on suuri, mutta pelaamme samaan pussiin. Vanhojen, pitkäaikaisten työkavereiden kanssa olemme kuin suuri perhe. Uudet työntekijät otetaan hymysuin vastaan. Jaamme hyvät ja huonot hetket, ihanat ja kamalat asiakkaat.
Aina on ollut helppo olla töissä, sillä esimiestiimimme on läheinen ja lähellä. He ovat työntekijöiden tukena jokaisena hetkenä ja kuuntelevat ilot sekä surut. Iso talo täynnä korvaamattomia ihmisiä ja persoonia. Aina ei ole tanssittu ruusuilla, mutta asioista selvitty.
Moni ulkopuolinen on miettinyt ja miettii, kuinka noin iso porukka tulee noin hyvin toimeen? Tiivis duuniporukkamme on oikeasti ystäviä keskenään. Välillä tuntuu ettei edes olisi töissä. Vietämme vapaa-aikaa toistemme kanssa. Vietämme aikaa myös esimiestemme kanssa, sillä he suunnittelevat ja järjestävät henkilökunnalle iltoja.

Haikeaksi vetää, jään kovasti kaipaamaan.
Moni oletti minun jäävän ja ihmetteli suuresti vaihtoani. En pidä paikallaan junnaavasta elämästä, joten se oli looginen päätös.

Aika pitkä avautuminen, mutta tarpeellinen. Ajatukset sanoiksi ja helpottaa oman pään raksutusta.
Kiitos että kuuntelitte. :)

xxo,
Janina

4 ajatusta artikkelista “Kirjavinkki ja muutosta elämään

  1. Sarpukka sanoo:

    Voi tämä kuulostaa niin tutulta. Juuri viime postauksessani pohdin vähän samaa asiaa. Tosin täysin alan vaihtoa. Mutta on jotenkin helpottavaa myöntää itselleen, että haluaa muutosta. Nyt sitä on helpomin lähteä rakentamaan. Jokaisella on vain tämä yksi elämä, tehdään siitä itselle mieluinen! Hienon rohkean päätöksen teit, onnea uuteen työhön!

    Tykkää

    • msbottom sanoo:

      Kiitos! Kuten itsekin postauksessa sanoit, sairaslomapäivät antavat oikeasti jopa todella tarpeellista aikaa miettiä. :) Pelkään itse jo tässä vaiheessa, teenkö virheen opiskelemalla liiketaloutta ennemmin kuin terveyspuolta. Saa nähdä mitä tapahtuu. :)

      Tykkää

  2. Pikkueeva sanoo:

    Ihana Janni! <3 Sanat ei riitä.Tennaria kaivaten,xoxo E

    Tykkää

  3. msbottom sanoo:

    Voi meitä! Pidetään yhteyttä Tennarin ulkopuolella, teatteri pystyssä! Oot ihana <3PurrrrPUS

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: