Sweet, sweet baby – life is crazy

Muutos – yksi oman elämäni kulmakivistä. Koko maailma muuttuu ympärillä, miksi itse jäisi paikalleen?

Monesti kuulee ihmisten haluavan uutta – uusia kokemuksia, parempaa rahallista tilannetta, uusia vaatteita, tuttuja.. Mitä sitä nyt normaali ihminen voisikaan haluta?
Harmillisen usea kumminkin pelkää muutosta tai riskienottoa. ”Tää on ihan kivaa.” ”Kyllä mä tällä pärjään.”
Varmasti näin, mutta miksi tyytyä nykyiseen kun mahdollisuuksia olisi vaikka mihin?
Oma mielipiteeni on, ettei kenelläkään ole valittamisen varaa tilanteestaan jos sille ei ole itse valmis tekemään mitään. Muutoksen eteen täytyy tehdä töitä, rohkeita päätöksiä ja välillä mokata.

Kun mietin omaa tilannettani muutama vuosi taaksepäin, olen todella muuttunut. Siitä muita miellyttävästä ja epävarmasta tytöstä on kuoriutunut itsevarma ja omien mielipiteidensä takana seisova mimmi. En uskalla enää ”olla yksin” mielipiteideni ja elämäntapani kanssa. Päästäkseni tähän ja saadakseni sen mitä olen halunnut olen luopunut tutuista, ”ihan kivoista” asioista ja lähtenyt mukaan juttuihin vaikka jännittäisi kuinka paljon.

Mieleeni pomppaa yksi kesäinen aamu kun naapurini soitti ja kertoi olevansa lähdössä juuri kentälle juoksemaan. Lähtisinkö mukaan?
Olin muutaman sekunnin hiljaa ja niiden aikana taisin käydä jokaisen tekosyyn läpi millä voisin jäädä kotiin katsomaan Täydellisiä Naisia. Samalla kun halusin niin kovasti mennä, pelkäsin nolaavani itseni. Eihän mulla ollut juuri minkäänlaista juoksutaustaa kun hänellä kokemus juurtaa nuoruuteen ja kisoihin asti. Jostain, en vieläkään tiedä mistä, tuli päätös lähteä. Alle viidessä minuutissa kamat niskaan ja ulos.
Päätös lähteä taitaa olla tämän vuoden yksi parhaista päätöksistäni ellei paras. Kyseisestä henkilöstä on nopeasti tullut yksi läheisimmistä ystävistäni ja en voisi kuvitellakaan elämää toisin.

Elämäni tähän asti suurin ja ”hulluin” päätös oli vaihto-oppilaaksi lähtö. Englannin osaamiseni oli lähtiessäni 5/6 arvosanalla eli käytännössä osasin juuri sanoa ”My name is..” Tuo vuosi on ollut paras elämänkoulu. Siellä ei ollut tuttuja, kukaan ei puhunut suomea tai tarvinnut ystävyyttäni. Oli avattava suu ja unohtaa kielioppivirheiden pelko, jotta saisin ystäviä. Itsenäistyin, rohkaistuin ja kaiken tämän lisäksi kielitaitoni huitelee nykyään 9/10 välissä.

Tulevan vuoden aikana muutoksia on tulossa paljon. Elämä rullaa kokoajan oikeampaan suuntaan, enkä voisi olla tyytyväisempi.
Kaikista aikuisin ja jännin muutos, tai oikeastaan elämänvaihe alkaa loppuvuodesta kun alamme etsimään omaa asuntoa. Kyllä, siis ihan ostettavaksi. Olen aivan täpinöissä ja haluaisin jo päästä näyttöihin kiertelemään! :)
Omat treenitavoitteet ovat myös korkeammalla kuin koskaan. Odotan itseltäni seuraavan puolen vuoden aikana paljon kehitystä ja ”kurinalaista” eloa. Tämänhetkinen kroppa jätetään historiaan ja tehdään töitä sen unelmavartalon eteen. Kukaan tai mikään ei tee sitä puolestani vaan omien tapojeni pitää muuttua, vielä enemmän kuin tähän asti. Se ei välttämättä kokoajan tule olemaan ihanaa ja ruusuilla tanssimista, mutta lopussa jokainen ”kituutettu” hetki tulee olemaan sen arvoinen.

Päästäkää irti tutusta ja turvallisesta, ei se ole täyttä elämää. Napatkaa kiinni mahdollisuuksista ja toteuttakaa unelmia. Olkaa rohkeita! Elämässä ei tarvitse miellyttää ketään muutakuin itseään.

Oletteko tarttuneet hulluihin mahdollisuuksiin?
Oletteko tekemässä muutoksia? Minkälaisia?

Näillä mietteillä on hyvä startata maanantai sekä uusi, mielenkiintoinen työ!
Hyvää alkanutta viikkoa! :)

xxo,
Janina

4 ajatusta artikkelista “Sweet, sweet baby – life is crazy

  1. Bobby Jean sanoo:

    No justiinsa näin! Itse lopetin ihmissuhteen monen vuoden jälkeen, ihan vain koska se junnasi paikallaan, se oli vain ihan kivaa. Sain tilalle suhteen josta olin aina haaveillut. Mentiin sittemmin naimisiin.Irtisanoin itseni työpaikasta monen vuoden jälkeen, kun se otti enemmän kuin antoi. Sain tilalle työn, josta nautin ja jota todella tahdoin tehdä.Otettiin mieheni kanssa suunnitelmaksi, että voisi alkaa toteuttaa suurempiakin unelmia ja alettiin katsella vaihtoehtoja muuttaa Keski-Eurooppaan. Ja yhtäkkiä olikin kuusi viikkoa laittaa koko elämä Suomessa pakettiin ja lähteä tänne, ilman tietoa tuleeko ikinä menemään takaisin, näkeekö enää koskaan tiettyjä ihmisiä. Tämä onkin ensimmäinen ulkomaanmatkani! :’) Kohta vuosi täällä takana.Joskus on otettava riski, luovuttava jostain saadakseen tilalle jotain muuta, vieläkin parempaa. Joskus pitää särkeä sydän, oma tai toisen, tai useampi. Unelmilla on monesti suuri hinta. Mutta on se vaan sen arvoista.

    Tykkää

    • msbottom sanoo:

      Kuulostaa juuri omilta kokemuksilta. Muutos on hyvästä. Ehkä mekin päädytään unelmien perässä ulkomaille, Jenkit on aina tuntunu kodilta. Saa nähdä. :)Ihana kommentti, kiitos! Ihanaa kuulla että riskit on sulla kannattanu! :)

      Tykkää

    • Elisa sanoo:

      Ihanan inspiroiva postaus! :) mä tuun aina surulliseksi kun kohtaan ihmisiä, ketkä valittavat työpaikastaan, vartalostaan, poikaysyävästään, mitä näitä nyt on, muttei ole valmis tekemään mitään asialle. Se on helpompi jäädä siihen vanhaan tilanteeseen ja kärsiä, koska muutos on aina pelottavaa. Kun ne ihmiset vain tajuis, että on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Ja kun asettaa tavoitteita ja pääsee niihin, tuntuu ettei mikään ole rajana!!:) Olipas tää ärsyttävä hyvänmielen paasauskommentti :DElämä vaan jotenkin on niin paljon helpompaa kun tajuaa ton, että vaan oma mieli on esteenä kaikkien unelmiensa saavuttamiselle. Pus!

      Tykkää

    • msbottom sanoo:

      AMEN. Ei voi oikeastaan muuta sanoa. On niin valaisevaa että huh! :)

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: