Eilen tapahtui jotain itselleni suuresti merkitsevää. Sellaista, joka sai minut puhkumaan intoa, hymyilemään leveästi ja uskomaan itseeni. Tapasin uuden valmentajani.

Valmentajani on Lahdessa, joten ensitapaaminen sovittiin hänen kuntosalilleen. Olin jännittänyt tapaamista jonkin verran, mutta jo ensi hetkestä asti tiesin jännityksen olleen turhaa. Jännityksen aiheena oli oma kuntoni, jonka eteen olen tehnyt paljon töitä. Emme kauaa jutelleet ennen kunnon checkausta. Olin saanut hyvin kasvatettua lihasmassaa. Kroppa oli myös tasapainoinen, eikä yhtä heikkoa kohtaan löytynyt. Pystymme siis keskittymään täysillä koko paketin parantamiseen.

Kuten monella naisella, myös minulla tuppaa ylimääräinen kertymään alavartalooni. Ensimmäisenä etappina lähdemme tiivistämään jalkoja sekä pakaroita – tietysti tuo leveähkö vyötäröni saisi myös tiivistyä. Teimme uudet ohjelmat paikan päällä, jotta pääsemme heti ottamaan ensi askeleet yhteisellä taipaleellamme. Läsnäoleva, kuunteleva ja naurava mies. Tiedän olevani erittäin hyvissä käsissä.

Tavoite on nyt virallisesti lyöty lukkoon. Kevät 2015, Fitness Classic. 19. huhtikuuta. Body Fitness. Nousen lavalle tekemään kisadebyyttini. Aikataulu on realistinen ja tavoite on korkealla. En lähde hakemaan kilpailuista ainoastaan kokemusta vaan myös menestystä. Tulen seuraavien kuukausien aikana tekemään kaikkeni sen eteen. Onko hyvin epä-suomalaista kehdata sanoa haluavansa menestyä? 

Tapaaminen jätti minuun voimakkaan olon. Tavoite on realistinen ja mahdollisuudet ovat hyvät. Puhuin koko paluumatkan äitini sekä mieheni kanssa eikä kummallekkaan jäänyt epäselväksi intohimoni taso. Nyt mennään. Tästä ei enää peräännytä.

Wish me luck!

xxo,
Janina